Mitä opin kasvihuoneesta?

Ensimmäinen kausi kasvihuoneen nurkilla on pian takana, ja ajattelin listata asioita, joita vajaassa viidessä kuukaudessa olen oppinut.

Kyseessä on siis 2,5 neliöinen aurinkopyydys, laitan tarkemmat faktat tekstin loppuun. Tällaisena se pihalla nökötti huhtikuun lopulla, ylläri pylläri synttärilahjana. Oli ilo vanheta :)

Oijoi, orvokithan ne siellä viileään totuttautumassa. Snif. (Ikävä heitä. Ikävä kevättä.)

Mutta siis, oppi numero 1. Varaa kasaamiseen reilusti aikaa tai pyydä käsistään käteviä perheenjäseniä ja ystäviä talkoisiin. Numikkaa ja mutteria kuulemma riittää, sanoo perhe, joka huhtikuisessa räntäsateessa tätä kasasi ja niitä pikkuosia tuulenpuuskien takia pusikoista pariin kertaan etsi.

Oppi 2. Laita kasvihuone aurinkoiselle paikalle, mutta ei haittaa, jos siinä on osan päivästä jonkun puun tai rakennuksen tuomaa varjoa. Paahde saattaa äityä keskikesällä tosi kovaksi, vaikkei olisi hellettäkään. Katolta ei kuitenkaan saa romahtaa lumimassoja kasvihuoneen päälle, siksi tämä yksilö siirretään sitten tyhjänä turvallisempaan paikkaan tontille.

3. Jos kasvihuone on kaltevalla alustalla, niin kuin tässä, tee sille muotoon sovitetut sokkelit. Niin ei pääse kevätvilu nousemaan alakautta.

4. Tee tai osta kasvariin tasoja. Jos mahdollista, niin mieti, miten korkeiksi korkeimmat kasvisi suunnilleen tulevat. Jos meinaavat mennä katosta läpi, niin laita ne alunperinkin kasvamaan matalalle, vaikka ihan maan tasolle. Kyllä selkä taipuu, ja nopeastihan ne kasvit venyvät käden korkeudelle.

Täällä tarkempaa tarinaa näistä helpoista, itse hahmotelluista tasoista.

Taimikasvatusvaiheessa runkotomaatit näyttivät ihan viattomilta (kuva alla), mutta ensi kesänä laitan heidän heimolaisensa isoissa ruukuissaan maahan, en tasojen päälle.

Kyllähän ne loppukeväästä vielä mestoilleen mahtuvat, mutta myöhemmin alkaa ahistaa. Tässä vielä kaikki hyvin, mutta kesällä kasvit ovat tuuhentuneet niin, että puolet joutuu kantamaan ulos...

Noista metrisistä samettikukista en sano enää mitään, kaikki on jo sanottu. Mutta niistä tulee oppi numero 5. Laita kasvihuoneeseen samettikukkia, ne ehkäisevät kuuleman ja lukeman mukaan tomaatin vihollista, jonka enkkunimi on whitefly. Semmoinen valkoinen pieni lentoon pöllähtäjä. Ei näkynyt ainakaan täällä koko kesänä, en tosin tiedä, näkyikö kovasti muuallakaan, mutta samettikukka myös houkuttelee pölyttäjiä, se on arvokas ominaisuus!

Oppi 6. Hanki kasvariin heti joku varjostussysteemi, niille on usein omia täsmämalleja, mutta havukasvien varjostukseen/ marjapensaiden suojaukseen tarkoitettu muoviristikkopeite käy hyvin – jos silmä antaa periksi.

Pyykkipojillahan se mukavasti pysyi paikallaan, ja teki sisälle kivan puolivarjoisan tunnelman.

Oppi 7. Pidä ovea päivisin auki varjoisinakin päivinä, jotta kimalaiset ja muut surriaiset pääsevät pölyttämään tomaatit ja muut hyötykasvit. 

Ja sitten yksi tärkeimmistä opeista, numero 8. Mieti, miten kastelu hoidetaan. Kasvihuoneen saviruukut kaipaavat kastelua joka päivä, etenkin jos niissä kasvaa nopeakasvuisia kasveja, kuten tomaattia. Kasvarissa voisi suosia muoviruukkuja, jos ruukkuja harrastaa, sillä ne pidättävät haihtumista savea huomattavasti paremmin. Ylikastelun vaara on aika vähäinen, toisin kuin ulkosalla sateen armoilla.

Mutta siis, varaudu kastelemaan kasveja joka ikinen päivä, tai hanki joku kastelujärjestelmä tai kysy naapur(e)ilta kasteluapua reissujen ajaksi. 

Oppi 9. Alkukeväällä, kun pikkutaimia karaisee, pakkasyön voi pitää loitolla lyhtyjen avulla. Tämä neuvo on mutua: laitoin nollakeli- tai pikkupakkasennusteissa kasvariin yöksi kolme kynttilälyhtyä palamaan. Niistä hönkivä lämpö on ilmeisesti pitänyt koleimman ilman ulkona, koska kylmyysvahinkoja ei tapahtunut. 

Jos yöksi luvattiin yli kolmea pakkasastetta, kannoin taimilaatikot kellariin turvaan. Ensi keväänä aion kokeilla esimerkiksi jotain petroolilämmitintä, niin ei tule tarhurille ylirasituksen ja stressaantumisen vaaraa :)

Oppi 10. Tarkkaile kasveja vielä tarkemmin kuin ulkosalla. Kuumuus saattaa aiheuttaa nuupahduksia jo muutamassa tunnissa. Nauti kasvun edistymisestä, laita vaikka vertailun vuoksi jotain lajeja ulkosalle vastaaviin hyviin olosuhteisiin ja tee havaintoja seuraavia kasvukausia varten.

Sanoisin, että kasvihuoneen kanssa on ollut tosi kivaa puuhastella, vaikka se on sitonut paljon enemmän kuin taivasalla tarhurointi. Onneksi naapuri ja jälkikasvu ovat olleet suotuisia kastelupyyntöjäni kohtaan.

Nälkä kasvaa syödessä. Nyt mieleni tekee entistä kovemmin saada semmoinen iso valkoinen kahdeksankulmainen kaunotar, joka vaatii ison omenapuun kaatamista ja miehenpuoliskon ankaraa nikkarointisitoutumista. Että josko ylläri pylläri synttärilahjaksi?

Kasvihuonefaktat: Malli Palram Silver Line, koko 2,5 neliötä. Ulkomitat 129 x 131 x 203 cm. Materiaali muovia (polykarbonaattia) ja alumiinia, hinta Starkilla noin 200 euroa.