Teline rakentui metalliristikosta, joka on tarkoitettu pikkuruukkujen pidikkeeksi esimerkiksi ikkunan eteen. Vanhan talon ikkunoista saattaa talvella vetää, joten ajattelin päällystää metallin jollain lämpöisellä.
Revin kankaasta suikaleita ja kieputin niitä metallin ympäri.
Jatkokohtiin tuli rusetit, koska se oli nopein tapa selvitä tilanteesta. Horisontaaliin linjaan kieritin sisalnarua, jos Into-Liana kaipaisi karheutta, johon tarrata.
Yhdeksässä päivässä 47 sentin pituiseksi kasvanut taimi asui kylvöastiassaan. Pohjasta näkyi, että kasvu oli ollut nopeaa myös juurten puolella.
Vaihdoin kasville pari mittaa isomman ruukun ja istutin hiekkamultaan. Siinä se nyt nököttää eteläikkunalla, kasvilampun alla ja kasvukehikon edessä.
Ujutin verson telineeseen sopivalle korkeudelle ja jäin odottamaan, mitä tapahtuu. Verson kärki tunnustelee selvästi valoa ja suuntautuu sinne päin, mistä paistelee.
Edellisestä mittauskatsauksesta on viisi päivää. Sen aikana Into-Liana on kasvanut noin 40 senttiä lisää: mittaus on hiukan vaikeaa, koska verso kiemurtelee telineensä pienoissa. Hetkessä verso oli kiertänyt pari rundia itsensä ympäri.
Sen verran se on tähän mennessä kasvanut, että reilu viikko sitten hankitun valaisimen ulottuvuus ei enää riitä. Täytyy hankkia katosta roikkuva kasvivalaisin... Ja todennäköisesti kohta varautua menemään sahan kanssa läpi katosta, jos tahti ei hidastu.
Tässä muuten kuva telineen kiinnityssysteemistä, koukuilla mennään.
Mutta siis. Kaiken tämän eksaitmentin jälkeen ajattelin, että nyt mennään rauhaisaa rinnakkaiseloa useampi viikko ennen uusia käänteitä. Mutta ei, eilen alkoi uusi jännittävä vaihe Into-Lianan elämässä.
Ensimmäiset lehdet! Hui.
Kohta voi olla mahdollisuus, että kasvin lajikin alkaa selvitä. Tähän asti kaikki mahdollinen tiedonhaku siementunnistuksen perusteella on tuottanut ves'perän. Jokin puuvartinen köynnös on kyseessä, mutta olisihan se kiva tietää tarkemmin. Osaisi ehkä ottaa Into-Lianan erityistarpeet paremmin huomioon ;)
Aikas hienon telineen olet hänelle värkännyt! Ja ihanan nimen keksinyt ;)
VastaaPoistaKiitos Marietta, nimen keksiminen oli mukavaa ;) Ehkä Into-Liana saa vielä kolmannen etunimen, jos sen laji joskus selviää.
PoistaHeips, ikinä en ole viel mitään blogiisi kommentoinut(mitäpä tämmöinen ekaa kesää puutarhaa perustamassa osaisikaan sanoa). Mut nyt on kyl PAKKO jotain tosta sun liaanista sanoa.. En vaan tiiä et mitä!! Mut tää niin seuraa mitä tuleman pitää!!!
VastaaPoistaT:Kirsi
Heippa Kirsi, kiva kuulla, että liaani kirvoitti kommentoimaan! Mun mielestä ekakesäpuutarhureiden ajatukset on tosi kiinnostavia, niistä voi löytää uutta näkökulmaa ja saada inspiroivan innostustartunnan. Eli kommentoi ihmeessä jatkossakin, ihan mitä vaan.
PoistaVoi vitsi,että ootkin ison jännän äärellä!! Aivan mahtava kasvuvauhti on Into-Lianalla.Mikäköhän se on..Jänskättää,jänskättää:)
VastaaPoistaJoo, tää on jännää aikaa, joka päivä pitää moneen kertaan käydä katsomassa, että miten Into-Liana voi. Onko multa kosteaa, vetääkö ikkunasta, riittääkö valo... ja riittääkö tila :)
PoistaOnnea ensimmäisistä lehdistä! Tämähän on ihan kuin vauva olisi oppinut konttaamaan =D... Innolla seurataan Into-Lianaa täälläkin.
VastaaPoistaNo niin justiinsa, ihan kuin oma ihmistaimi olisi tehnyt jonkin merkittävän asian ensimmäistä kertaa :D Tänään täytyy ostaa lisää lisävaloa, tulee kiva (?) liila kokonaisväritys olohuoneeseen...
PoistaGardenianKatilla aivan nappikommentti: ihan kuin vauva olisi oppinut konttaamaan. Tai se suuri ihastus olisi katsonut ensimmäisen kerran silmiin. Tuli ihan WAU-olo. LEHDET!!
VastaaPoistaJos sinä, Gee, et vielä ole Martta, sinut täytyy nimittää suoraan meidän kunniajäseneksi. Että jaksat ja viitsit tehdä pienelle kasville noin hienon telineen, ja huomioit, että metalli saattaa tuntua pienestä (kröhöm, anteeksi, isosta) kylmältä... sinä olet kasviemojen kasviemo!
Heheh, LEHDET! Samat oli tunteet, kiljahdushan siinä havaintotilanteessa pääsi.
PoistaKunniamarttajäsenyysajatus oli kyllä niin ilahduttava, että oksat pois. Kiitos I, kauniisti sanottu!
Kylmä metalli vasten vastasyntynyttä ihokuorta on niin karua. Puuvillakaan ei ole pehmeintä mahdollista, olisi sittenkin pitänyt vuorata teline teddykarvalla ;D
Oh, miten hieno kiipeilyviritelmä! Rusetit ja kaikki :) Kyllä Into-Lianan nyt kelpaa kasvaa ja tehdä lisää lehtiä!
VastaaPoistaRusetit varmaan piristävät Into-Lianaa, kun ikkunasta alkaa kohta näkyä vain harmaanruskeaa maisemaa ;)
Poista(Voi jösses, tää paapominenhan saattaa kohta karata käsistä.)
Näppärän ristikon sä tuunasit. Komppaan intopiita, että kyllä sussa selkeesti muhii marttahenki.
VastaaPoistaMä vaan kauhulla oottellen, että jossain lehessä on kohta lööppi:
Pariskunta koki kauhun hetkiä Into-Lianan syleilyssä.
Marttahenki oli mulle melko tuntematon aihepiiri ennen kuin tutustuin blogeihinne ja teihin marttapuutarhailijoihin, mutta se on osoittautunut hyväksi hengeksi. Mieluusti etsiskelen sisäistä marttauttani aina sopivassa välissä...
PoistaJoo, Into-Lianassa on kyllä ainesta lööppikuningattareksi! Toivotaan, että se päätyisi lehtiin jonkun muun kuin tuon mainitsemasi tapahtuman takia ;)
Heh, saa nähdä, mitä hänestä tulee, toivottavasti vaativa vuosipuolisko ei nujerra... Kiitos lehtionnitteluista, onhan tässä itselläkin ylpeä olo, vaikkei ole tapahtuneeseen oikeasti osaa eikä arpaa.
VastaaPoista