26. maaliskuuta 2017

Pullojukalle uusi koti, kliiviallekin melkein

Kevät ei lämpöjen puolesta nyt oikein millään meinaa startata. Pöh. Mutta niin se oli viime vuonnakin, ainakin huhtikuun alkupäivinä tuskailin nollakelejä ja jäistä vesisadetta, kun väkisin pihalta risuja keräilin ja suurennuslasilla jotain vihreää etsin. Siitä viikko, ja tilanne oli aivan toinen. Silloin se rytinä alkoi.

Nooh, tänään paisteli pari tuntia ja siitähän sitä heti alkoi mahlat virrata, nimittäin omat. Otin pullojukan ja kiikutin sen asunnonvaihtajaisiin. Jotenkin vaan tuntui, että kolmijalkainen Jukkis kaipaisi enemmän tilaa.


Ei siellä purkissa paljoa multaa ollut, juuria enimmäkseen. Koska olin jo ostanut uuden, isomman ruukun, ja halusin mustat sormenpäät, en lähtenyt selvittämään, että oliko tämä tilanne Jukan puolesta ollut ihan hyvä. Että halusiko hän edes muuttaa. Muutto tuli ja siihen on Pulliksen sopeuduttava.

Laitoin ruukkuun reiän peitoksi ylivuotisia koivunlehtiä, kas niitä on tällä tontilla aina käden ulottuvilla. Vesi pääsee virtaamaan harsomaisesta lehdestä läpi, mutta multa pysyy ruukussa. Se on optimi tilanne.


Hain inspiraatioissani multatalkoisiin myös kaksi kliiviaa, jotka ovat kasvattaneet tyvelleen jälkeläisiä. Ajattelin napsaista teinit omiin ruukkuihinsa. Vanha multa oli mallia pölisevä, ihan kuivaa kikkaraa. 


Kliivialisäkkeet olivat varsin tiukasti emossaan kiinni, joten ajattelin sittenkin vähän googlailla asiaa. Muutama eka osuma oli sitä mieltä, että kliivia tykkää ahtaasta eikä kuki sinä vuonna, jona sitä on rääkätty, joten päätin sittenkin vain rapsutella vanhaa multaa pois ja istuttaa heidät takaisin samoihin ruukkuihinsa samoissa komboissa. Mikäs siinä, joku tykkää ihonmyötäisistä vaatteista, joku arvostaa rennompaa fiilistä. Kliivia on ilmeisesti se kaksi numeroa liian pienissä trikoissa veuhtova.

Pullojukka ei saanut mahdollisuutta kertoa mielipidettään, mutta itse tykkään, että nyt on kiva, färski ruukku. Täytyy nostaa hänet etelä- tai länsi-ikkunalle, meksikaanina arvostaa valoa ja paistetta, jopa paahdetta. Sitä en voi hänelle täällä Pohjolassa luvata, mutta sopeutuvaista sorttia näyttää olevan.


Niin kuin me pohjoisen tarhuritkin olemme, sinnillä mennään ja huomista odotetaan. Kohta päästään tositoimiin!

7. maaliskuuta 2017

Uuden alkua/ Tarvitsen sinua

Kuusikymmentäkahdeksan pientä chilintainta marssi näin, kasvilampun valossa e-teen-päin.


Ne itivät, jipii! Joka vuosi ne ovat viime vuosina itäneet, mutta koskaan ei voi olla varma. Ei koskaan.  Erilaisia chililajikkeita tuli kylvettyä kolmisenkymmentä, ihan supertulisia en kylvänyt, kun niille hedelmille ei sitten oikein ole käyttöä... ovat turhankin riittoisia ;)

Kuulkaas ystävät. Aktivoiduin blogin kanssa nyt niin, että aion hiukan uudistella ulkoasua ja pöllyttää  sisältöä. Siihen tarvitsisin sinun apuasi: poistin kaikki seuraamani blogit tuosta sivupalkin listasta, kun osassa oli ollut vielä hiljaisempaa kuin omassani viime vuonna... osa blogeista oli kerrassaan hyytynyt, mikä on tietty iso suru, koska hyviä blogeja ne olivat.

Mutta siis, huikkaatko tähän alle jotain, niin saan blogisi nimen ja osoitteen napattua siitä, teen sitten uuden listan kivoista, uusista ja vanhoista tuttavuuksista ❤️

Itse asiassa, jos tiedät, mikä on fiksu ja helppo tapa seurata kaikkia kiehtovia puutarhablogeja, niin huikkaatko siitä. Entä oletko perustanut blogillesi sivut Facebookiin? Miten tätä kuviota kannattaisi nykyisin pyörittää, jotta se olisi ajankäytöllisesti järkevää?

Iso kiitos avustasi!

Bloglovin-testailua

Follow my blog with Bloglovin

Mitä tästä nyt pitäisi seurata, kysyy hän. Tällainen postaus piti tehdä, että sai tuon oikeassa palkissa olevan Bloglovin'-nappulan sivuilleen, joten semmoinen sitten tehtiin. En uskalla poistaa, ettei se nappula jumitu. Heheh. Tekniikka.

15. helmikuuta 2017

Varovaista tunnustelua

Joko saa aloittaa kevään? Joko on kärvistelty tarpeeksi lumia ja pakkasia ja jäitä ja ties-mitä-kelejä, olisiko jo vakaa suunta kohti sulaa maata ja tukevasti plussalle kipuavia ilmoja?

Joo, jees, kyllä!

Föhn-tuuli on puhellellut ja aurinko lämmittänyt kasvihuonetta, joten ostin kevätesikoita ja helmililjoja ihan varovaista tunnustelua varten. Siivoilin kasvarista pois talvikoristeita, kynttilälyhtyjä ja muuta, jotta eteen aukenisi näkymä siitä, miltä *ihan kohta* alkaa oikeasti näyttää ja tuntua.

No ihanalta tietty.


Kasveja voi ulkoiluttaa kasvihuoneessa muutaman aurinkoisen tunnin. Auringon poistuttua maisemista lämpötila humpsahtaa nopeasti turhan alas ja kasvit on kiikutettava sisään.

Mutta mitäpä sitä ei tekisi edes hetken hurmion takia :)


Puoliväli helmikuuta ohitettu, jatkamme sinnikästä odottelua. Valoisaa viikon jatkoa!

16. tammikuuta 2017

Hitaasti kukka tulee

Sitä joutuu miettimään suhdettaan hyasinttiin, kun se alkaa avata kukintoaan kolme viikkoa joulun jälkeen. Että onko kiva vai ei, vieläkö jaksaa sykähdyttää?


Kevätkukkijahan se Keski-Euroopan puutarhoissa on, joten olkoon nyt kevään tuojana tässäkin. Hiukan vielä pitää himmailla, mutta kohta päästään kunnolla miettimään suunnitelmia uudeksi kaudeksi. 

Vai oletteko jo aloittaneet valmistelut? Mitä suunnitelmia olette tehneet?

1. tammikuuta 2017

Joko riisuit kuusen?

Onnellista alkanutta vuotta, puutarhailijat! Toivotaan, että vuodesta tulee vihreä ja vehreä. Ainakin yhtä vihreä kuin metsäkuusesta – joka täällä joulukuusen muodossa juuri odottaa kohtaloaan.


Tarkoitukseni oli riisua se tänään, vuoden ekana päivänä. Mitä sitä joulunaikaa enää pitkittämään, kaikki pois vaan ja raikasta arkea kohti.

Mutta sitten katsoin sitä aamulla uusin silmin. Hopeiset, kirkkaat koristeet, tumma vihreä tausta, säihkyvät pienet tähdet. Kyllä tulee olkkarin nurkka aika pimeäksi ja tylsäksi, kun puun siitä vie pois. Joten olkoon. Katsellaan joku toinen päivä sitä riisumista.

Kasvihuoneessa on myös joulukuusi. (Uudesta kasvarista myöhemmin tarkemmin). Siinä ei ole muita koristeita kuin valot, mutta kyllä se on ilahduttanut pimeinä aamuina ja iltoina, kun pihalla olen tsuppaillut.


Valot toimivat ajastimella, ovat syttyneet iltapäivällä kolmen aikaan ja sammuneet illalla kymmeneltä. Myös aamulla ovat olleet pari tuntia päällä, jotta tuosta tontin vierestä ohikulkevat ovat saaneet vähän iloa ja valoa aamuunsa :) 

Olkoon kasvarikuusessakin vielä valot, katsellaan senkin purkua sitten joskus.

Joulupöydän keskelle tein koristeen kuivuneista oksankarahkoista ja parista pitkästä muratinoksasta sekä oksien ympärille ripotelluista hyasinteista, tulppaaneista ja orkideasta. Tykästyin siihen kovasti.


Tulppaanit ehtivät jo höntsähtää, mutta muut kasvit ovat voimissaan. Paljasjuurisiksi pestyt ja tuikkukippoihin asetetut valkoiset hyasintit ovat auenneet. Arvatkaa, haluanko riisua tuotakaan. No en. Katsellaan sitäkin vielä hetki.

Valoistuvaa viikkoa kaikille!

7. joulukuuta 2016

Kotimaa tää pohjoinen

Hyvää itsenäisyyspäivän jälkeistä päivää! Siniristilippu on viikattu kaappiin, mutta kyllä se edelleen on meidän lippumme, jota sopii ihastella vaikka joka päivä.

Lokakuisena päivänä puutarhassa viimeisimpinä kukkivat sininen ja valkoinen.


Lobelia on niin peruskesäkukka, että voisi ajatella olevan jo liian tuttu, mutta itse tykkään kasvattaa sitä häikäisevän sinisen takia. Pienet siemenet saa parhaiten töpöteltyä mullan pintaan lyijykynän päässä olevan kumin avulla.

Kohtahan saadaan laittaa lobelian siemenet multiin, ei mene kuin muutama hassu kuukausi... Voi ihanuus, miten hyvältä se tuntuukaan avata siemenpussi ja multapussi ja laittaa kukkalotto vetämään. 

Joko olette tutkineet siemenluetteloita sillä silmällä?


2. joulukuuta 2016

Siemenkakku linnuille, joulumieltä itselle

Pakkaskelit taitavat saapua viikonlopuksi koko maahan, joten nyt voisi olla mukava hetki leipoa syntisen rasvainen, puoli kiloa painava kakku täynnä maukkaita sattumia. Tässä resepti.


Tämän kakkusen myötä ihanaa, mahdollisimman valoisaa viikonloppua kaikille! :)

28. marraskuuta 2016

Nahkachili ja sininen pullo

Terveiset Tallinnasta! Piipahdin naapurissa päiväseltään, tai millä nimellä keskipäivän keskiharmaata marraskuussa kutsutaankaan. Kiva oli visiitti, tuntui kuin olisi tosiaan aidosti käynyt ihan ulkomailla asti.

Joulutori oli avattu. Käsitöitä, lisää käsitöitä, ruokaa ja lämmittäviä käsitöitä. Mukavan näköistä oli Raatihuoneentorilla.



Vanhakaupunki on kaunis, mietin mielessäni, että kumpi mahtaakaan olla viehättävämpi, Tallinnan vai Tukholman vanhakaupunki. Molemmissa on puolensa.

Tallinnan valtti on käsityöläisyys. Kaupungin taidekujilta löytyy varmasti jotain uniikkia lahjaksi tai itselle ihailtavaksi. Niin kuin nämä nahkaiset chili-herne -avaimenperät.


Kaksi ihan aidon näköistä punaista puikulaa ja swägästi musta herneenpalko, aivan mahtava kombo.

Tällä kujalla oli vain naisten pitämiä putiikkeja, tai ainakin luulen mä niin. Tauluissa on heidän kuvansa.


Jotenkin jännä kyllä, että Tallinna ja Helsinki ovat niin lähekkäin, mutta tunnelma on toisessa niin paljon keskieurooppalaisempi, juuri sen hansakaupunki-fiiliksen takia. Leikkokukkiakin voidaan myydä ulkosalla aika rennosti.


Raatihuoneen torin laidalla on Euroopan vanhin edelleen toimiva apteekki, Raeapteek. Perustamisvuosi on noin 1422 eli mel-ko kauan on troppia myyty samassa tilassa. Aivan ihana paikka, takatilassa on esillä kaikkea vänkää, jolla keskiajalla ihmisiä lääkittiin. Kuivattua siiltä, aurinkokuivattua koiransikiötä, sammakkoa ja sen sellaista.


Ikkunalla on kaksi pulloa, joissa on sinistä ja punaista nestettä. Niistä tunnistettiin apteekit aikoinaan. Värit tulevat Hippokrateen ajattelusta, jonka mukaan ihmisessä on neljä ruumiinnestettä: musta sappi (khole), lima (flegma, sininen), keltainen sappi (khole) ja veri (sanquis, punainen).

Oli miten oli, sinisen pullon läpi näkyy kaunis maisema. Ei yhtään limainen.


Tuosta kun Helsingistä lahden yli laivalla pyrähtää, niin perillä on 2,5 tunnissa, ainakin kyseisellä Viking XPRS:llä sen verran menee. Se ei kyllä ole aika eikä mikään, varsinkin jos asettuu rauhassa syömään ja siirtää itsensä sen jälkeen hyttiin hetkeksi lepuuttamaan :)

Söin joulubuffetissa niin paljon kalaa, että olisin voinut kasvattaa evät ja uida perille. Mutten sitten viitsinyt.


Herkullisia joululounaita itse kullekin, mukavaa viikkoa!

20. marraskuuta 2016

Kausikuusi ja sinttisipuli

Voitontanssi ja reipashenkinen laulu! Ensi viikko on vii-mei-nen ko-ko-nai-nen marraskuun viikko. Me selvittiin! Se ei enää meitä saa valtaansa lainkaan. Laalalaa. 

Sen kunniaksi virittelin lisää joulun fiiliksiä kasvihuoneeseen. Plantagenista löytyi jo joul... kausikuusia, ilokseni. Sanon siksi "kausikuusi", jos jollain tökkii pahasti se j-sana. Ehtiihän sitä toki j-kuun puolella sitten hokea.

Laitoin pikkuiseen (kahdenkympin) metsäkuuseen parit valoketjut ja sen kaveriksi muutaman hyasintin ruukkuun. Spraymaalattuja käpyjä ja sisalia löytyi hanusteluvarastosta.


Kyllä tuli kiva mieli ihan näinkin pienestä värin ja valon lisäyksestä. Onneksi kasvikauppiaat ovat hiukan etunojassa sesonkien suhteen, ettei tarvitse ihan h-hetkeen asti odotella.

Sillä jouluhan on ohi Tapaninpäivänä klo 12 ja koko kuviossa on parasta se odottelu. Juuh.

Hyssyä viikkoa, ihmiset!