Juuret on

Välillä hämmästyttää, kuinka elinvoimaisia kasvit voivat olla. Marraskuun lopulla mökin pihalta napsaistu kataja on viettänyt yli kolme kuukautta pullon henkenä, pari kuukautta tyystin ilman päivänvaloa, vain pöytälampun kajo kaverinaan.

Eikä mitään, se on tehnyt oksankärkiin uutta vihreää kasvua ja kasvattanut vedessä juuret.

Myös muratinpätkä on asustellut pari kuukautta pullossa, ikkunan edessä harmaata ihmetellen. 

 

Juuria on silläkin ihan kiepiksi asti.

 

Myös joulukuun alussa lumisateen edeltä yrttikärrystä napsaistu askartelutimjami on ollut elossa koko tämän ajan. Pullossa sekin.

 

Tarkalleen ottaen yksi varpu tuosta läjästä oli elossa. Se oli tehnyt ihan uutta kasvua, näkyy kuvassa keskellä. 

Söpöt pienet juuret oli hänelläkin.

Istutin pulloveikot multaan, saas nähdä, pysyvätkö hengissä kiinteämmissä kuvioissa.

Pikkuorvokit ovat itäneet, koulin niitä tänään omiin yksiöihinsä. Hauska yllätys tuli vastaan, kun multaan on loikannut salamatkustaja, joka on muina siemeninä itänyt.

 

Joku chilihän se siellä. Valeorvokki. Selvää lempikasviainesta.

Havuja p... pulloon

Huonekuusi näyttää olevan tämän joulukauden suosikkikasvi, ainakin jos sisustus- ja naistenlehtien silmäilyannista voi mitään päätellä. Ihana kasvi se onkin! Nyppäisin mökin pihasta pari männyntainta mukaan ja laitoin purkkiin, siitäkin sai kivaa jouluista vihreää.

Keittiötölkin sisällä on lasipurkki, jossa on vettä. Näreiden mukana tuli sen verran juurta, että pysyvät virkeinä veden avulla. Purkin käärin ruudulliseen säkkikankaaseen, niin ei tarvinnut alkaa poistaa etikettiä. Laiska keinot keksii, sano. 

Raaskin koemielessä nyppäistä mukaan myös yhden katajayksikön. Laitoin sen pulloon, jonka läpi juuria voi ihailla ohikulkiessaan.

Ja mikä tuoksu oksasta henkii, kun nenänsä viereen työntää. Metsä! 

Pikkupulloissa on pienen joulutähden leikko-oksia. Niitä saa ruukkukasvista leikkaamalla, täytyy vain heti kastaa leikattu pää kuumaan veteen, niin maitiasnesteen vuoto lakkaa. 

Kaikenlaisia pikkupulloja ja minimaljakoita kannattaa katsella kirppiksiltä ja kierrätyskeskuksista, jos tykkää ripotella vihreää ja värikästä ympäri kotia. Esimerkiksi neilikkakimpusta saa usean kestävän asetelman tällä tavoin.

Ja ne tunnelmavalot, niillähän saadaan kepitkin kukkimaan. Mukaan vaan taskulamppu, niin on hiihtäjän helppo metsään lähteä.

Mukavaa viikkoa ja jännittävää kättelynkatseluiltaa sitten 6. päivä. Heh.

Kuntta juhannuskukkii

Pohjois-Pohjanmaalla valoa riittää nyt avaralta taivaalta yön pikkutunneille asti. Ja juuri kun pimeä olisi tuloillaan, alkaa taas valostua. Puitteet ovat siis mukavat juhannuksen viettoon – niin kuin ne kyllä ovat joka puolella Suomea. Kesä on saavuttanut Maan kiertoliikkeeseen nähden korkeimman huippunsa ja sitä onkin syytä juhlia koko loppuviikko.

Lempparimaanpeitekasvustoni, kuntta, on kuin elävä matto. Nyt se kukkii sopusointuisin sävyin.

Puolukan kukassa on jo nähtävissä kypsän marjan lopullinen väri.

Mustikan kukinto väläyttää sitä violetinsinistä, joka värjää kielen piirakan syönnin jälkeen.

Kanervalla on jo aavistus morsiuspölyä yllään…

… ja tätä heinäkuussa nuppunsa avaavaa varpukasvia valaisee jäkälä. Vuosi sitten arvelin, että kyseessä ovat palleroporonjäkälä ja harmaaporonjäkälä. Lienenkö osunut oikeaan?

Pienten mäntyvauvojen vihreä väri on löytynyt juuri oikeasta paletista.

Isompien mäntyjen vuosikasvut ovat noin kymmensenttisiä.

Vanhemmat männynkävyt odottavat poimijaansa, niistä saa oivaa ruukunpäällistä joulu- ja pääsiäisistutuksiin (ainakin).

Pikkuiset metsätähdet tuikkivat kuin… no, tähdet.

Vaka vanha katajajoukko kasvaa siinä, johon se on nähnyt parhaaksi asettua. Ja vain siinä, sillä katajan siirto ei luonnossa kovin helposti onnistu. Tai siirto onnistuu, mutta eloonjääminen ei.

Puun kanto on harmaantunut charmantisti ja saanut kruunukseen vihertävää kiharaa.

Kuntta on tiivis matto, jonka läpi siihen kuulumattomat kasvit eivät pääse tunkeutumaan. Mutta kun ihminen rikkoo kunttamattoa, avautuu rikkakasveillekin väylä. Meilläkin mökin pihalle on rantautunut maitohorsmaa niihin kohtiin, joissa on kaiveltu talotekniikkaa tai ajeltu työkoneilla.

Tätä aion lähipäivinä nyhtää, tuntuvat onneksi lähtevän helposti irti hiekkaisesta maasta. Isommat pääjuuret risteilevät kyllä syvemmällä, joten samaan puuhaan joutuu todennäköisesti ensi kesänä. Ehkä karsinta kuitenkin hillitsee horsman kasvua.

Kuntta ei vaadi mitään hoitoa, kuten lannoitetta tai kastelua, joten saan pienen huilin kotona odottavista puutarhapuuhista. Ihan toimettomana en malttanut kauaa kuitenkaan olla, vaan väkertelin pienen istutuksen terassin pöydälle.

Vähän liilaa pelargonia…

ja punavalkoista pelargonia…

sekä hopeakäpälää

yhdessä pajuiseen koriin, helteitä odottamaan.

Lempeää juhannusta kaikille!

Mökkimessut: Kaunista suomipuuta

Asiat, joiden keskellä elää, muuttuvat helposti itsestäänselvyyksiksi. Näin käy pienten asioiden kohdalla ja usein isompienkin, kuten ihmissuhteiden. Kesä on hyvää aikaa laittaa palikat järjestykseen ja miettiä asioiden arvojärjestys, puntaroida, mistä voi oikeasti olla kiitollinen.

Noh, tästä pitäisi nyt keksiä näppärä aasinsilta puutarhailuun... ja se on se, että me suomalaiset olemme taitaneet jossain määrin turtua puuhun, siis puun käyttöön rakennusmateriaalina. Loma-asuntomessuilla havahduin siihen, että puu on tosiaankin ihana materiaali, talossa ja puutarhassa. Katsokaa nyt näitäkin portaita, miten hienosta liitoksesta askelmat viukamaisesti levittyvät!

Aikaisemmassa postauksessa kirjoitin mökkimessujen terassihavainnoista. Ja jos tontilla on rantaa, niin puita pitkin – ja puiden lomasta – veteenkin kuljetaan.

 

Tämä laituri on mukavan eleetön, sopii maisemaan komeasti. On tietysti kiva, jos laiturilla on kalusteita kuin olohuoneessa, mutta jos ajattelee kokonaisuutta, niin kyllä tämä on kaikkien muidenkin samassa ympäristössä liikkuvien silmälle varsin miellyttävä näkymä. Tuo järvi (kuvassa Pyhäjärvi Mäntyharjulla) on itsessään iso nautinto, ja kun se on vain muutaman kuukauden vuodessa jäätön, niin sitä ihmettä kyllä istuisin katsomassa pitkin päivää. Ilman muuta viihdykettä.

Suomalainen koivun runko on tässä taipunut pergolaksi:

 

Kuva on rakennelman takapuolelta, mutta toivottavasti siitä saa selvän ideasta. Tuollainen olisi komea tausta moninaisille kesän juhlallisuuksille; ristiäisiin/ nimenantotilaisuuksiin, päivänsankarin juhlapöydän ympärille, miksei vaikka hääalttariksi.

Ja miten komea onkaan katajanippu:

 

En ole koskaan katsonut katajaa tästä vinkkelistä, että sehän on varsin huikea koristekasvi! Tuossa jos jossain on suomalaisuuden ydin. Katajainen kansa ja sen luonnon pelkistetty kauneus.

This posting is just a pure tribute to Finnish wood. Can't think of another material which is as ecological, natural, sustainable and beautiful as wood. Luckily I don't have to find a substitute. I live amongst enourmous, great, handsome forests. Lucky me :)