Piispat pyytävät kesäpaikkaa

Ringgpärr, soi ovikello. Wuh wuh, vastasivat koirat. Minä ovelle ja oven takana lauma piispoja. Heillä kuljettaja, joka nimmarin perään. Minä raapustamaan ja lähetystä ihmettelemään.

Ringgpärr, soi sisäinen kello. Sitä on istuttu jonain pyryisenä iltana läppäri sylissä ja lompakko sohvalla ja menty Eurobulbille ja tilattu läjä daalioita, selvitti sisäinen ääni. Ja siinä ne nyt ovat.

Leicesterin piispa sai seurakseen kuusi kollegaa: Häntä tulivat tehtävässä tukemaan Bishop of Auckland, B. of Canterbury, B. of Dover, B. of Llandaff, B. of Lancaster ja B. of Oxford.

Näköjään olen siinä pyryisen illan logiikassani tilannut myös uuden Leicesterin piispan, jos viime kesäinen olisi sattunut siirtymään taivaisille piispain maille. Eurobulbin mukaan nämä lajikkeet kuuluvat Bishop Dahlioihin, heille on siis oma luokituksensa. Luonnollisesti, arvotahoille.

Siihen sivuun olin ottanut vielä Catherine Deneuven, Mick's Peppermintiä, Ferncliff Illusionia ja Ace Summer Emotionsia.

Pyryisenä iltana olen varmasti arvioinut ruukkukokoelmani kuusi kertaa todellisuutta suuremmaksi. Olen pulassa, menen Ikeaan, toivon, että siellä on halpaa ja hyvää savipottia.

Ensi talvena leikkaan luottokortin kahtia ja pyydän miestä antamaan läppärin iltaisin vain erittäin perustelluissa tilanteissa ja vahtimaan vieressä, ettei tilanne ole kasvikauppa.

Kävin töiden jälkeen ulkona hanslankarivaatteissa. Kokeilin, että josko sitä hiukan jo vaikka innostuisi pihapuuhista. Olen ollut niin äreissäni ja pettynyt koko tähän kevääseen, että ei ole paljoa kiinnostanut mennä katsomaan jotain kuukausi myöhässä syntynyttä ja räntäsateessa jurottavaa krookusta horisontaaliin viimaan.

No, ihan hiukan siinä perennapenkkejä siivoillessa saattoi virittyä oikealle taajuudelle. Olihan siellä jouluruusun (hah, joulu, tänä vuonnahan se on taas) nuppuja.

Siellä ruskean lehtisotkun seassa oli myös vehreitä kurjenpolven lehtiä.

Joo, ja punaisia tulppaanin kärkiä.

Puhumattakaan kevättähtien (Chionodoxa luciale 'Viole Beauty') kuusisakaraisista.

No menin minä katsomaan niitä krookuksiakin, nättejähän he ovat, vaikkeivät päässeet jääkatosta läpi minun mielestäni oikeaan aikaan.

Ja hiukan enemmän innostuin ruohosipulin kohdalla. Kohta saa makua salaattiin ilman lähikauppaa.

En minä kuitenkaan niin hirveästi vielä intoutunut, että olisin täysin vakuuttunut ja heittänyt Peltosia pihan perälle.

Ringgpärr, soi vielä vienosti varoituskello. Niin on ollut oudot kelit tähänkin asti, että miksei vielä valkoista peittoa kaiken ylle. Ja piispoja kotiin pahvilaatikossa postittamaan.