Esirippu raollaan

Orvokit viettivät ensimmäisen yönsä ulkona, lämmittämättömässä kasvihuoneessa. Tai no, olihan siellä kaksi kynttilälyhtyä turvaa tuomassa. Aamulla oli olo kuin joulupäivänä, tuskin oli silmät auki kun muisti, mitä on meneillään.

Kaikki oli hyvin.

Ensi yöksi tuon ne sisään, koska lämpötilan on ennustettu laskevan pakkasen puolelle. Ei viitsi rääkätä hyviä kavereita.

Oman linjaston pikkukukkaiset orvokit ovat kaikki jo kukassa, Amerikasta tilatuista kahdesta lajikkeesta 'Coconut Swirl' on tehnyt ekat nuppunsa.

Kukan värinhän pitäisi olla valkoinen huurteisen liiloilla reunoilla, saa nähdä, millainen anarkisti tämä taimi mahdollisesti on.

Omassa linjastossa on testattavana myös vuoden 2010 oransseista orvokeista kerättyjä siemeniä. Ne näyttävät kukkivan ihan yhtä oransseina kuin emonsa.

Värinokkoset on mulle mysteeri. Ne tuntuvat kasvavan tosi hitaasti kitkutellen. Oi miksi? 

Tässä mustaa coleusta, mikä ei nyt äkkiseltään vilkaistuna ihan varsinaisen sysimustalta kyllä näytä.

Punaisena kaupattu on punainen minunkin silmäääni. Pieniä vaan ovat, vaikka useamman viikon ovat jo kasvivalon alla/ auringossa kasvaneet. Oliskohan noissa paikoissa liian viileää/ liian kuumaa?

Amerikasta yllätyssiemeninä tulleet akileijat Aquilegia saximontana 'Rocky Mountain Blue' alkavat näyttää akileijoilta. Siis ne, jotka ovat itäneet: kokeilin kylmäkäsittelyllä ja ilman, ja tuntumani on, että ilman kylmäkäsittelyä jätetyt itivät suhteessa paremmin.

Koska olen norsu posliinikaupassa, niin olen tiputellut potteja käsistäni ja töninyt niitä kyynärpäilläni alas. Tämäkin potti tuli kahdesta metristä nenälleen, mutta onneksi taimi pysyi ehjänä. Mullat vaan hupenivat puoleen ja koska olen joskus tosi laiska, en jaksanut sitä lisätä. Mañana, man.

Tomaatit alkavat olla sen näköisiä, että josko kohta ulos aurinkoon, kiitos. Tähän kohtaan kellarin oven viereen tulee pari ruukkua, piti vähän koeponnistaa sitä näkyä. 

Mutta mitä löysinkään ulkoa? No okei, tarhuri- ja eräkoira Sulo löysi. Nimittäin siilin, joka hibernoi pensashanhikin juurella. Se oli ihan jään ympäröimä ja kysyin hädissäni apuja feisbuukista. Pätevä ja ihana biologi sieltä vastasikin, että kannattaa laittaa siilin päälle vielä jotain peitettä esimerkiksi risuista ja lehdistä.

Kasasin ilmavasti hänen päälleen (siilin, en biologin) risuja ja viimevuotista sulkahirssiä. Sitä oli jäänyt ruukkuun talveksi, nyt kuivalle heinälle löytyi hyödyllinen kohde. Jatka vain siili uniasi, ruoka ei ole vielä valmista.

Kellarissa ruukuissaan talvehtineet mökinihmekukat (Mirabilis jalapa) saivat vettä ja läksivät kasvuun. Joku näyttää jo ratustelleen lehtiä ohimennessään. 

Aika jännä, että ne jaksavat punnertaa kasvua tuon kovaksi tamppaantuneen mullan läpi. En muista, olenko koskaan vaihtanut multaa tuolle keltakukkaiselle versiolle. Kasvatin sen siemenestä vuonna äks, jolloin se teki monivärisiä kukkia, mutta heti ekan talven jälkeen ruukusta on putkahtanut vain keltaista kukkaa.

Tämän päivän Hesarissa oli juttu Helsingin puutarhamessuista ja jutussa puhuttiin Japanin ihmekukasta:

"Suo­si­tuin ko­ris­te­kas­vi vai­kut­taa ole­van Ja­pa­nin ih­me­ku­kan juu­ri­mu­ku­la: se ei näy­tä rus­keaa pork­kanaa kum­moi­sem­mil­ta. Ih­meel­tä kas­vi kui­ten­kin kuu­los­taa. Se ei le­viä puu­tar­has­sa ei­kä tar­vit­se eri­tyis­tä maa­pe­rää tai va­lo-olo­suh­tei­ta. Sil­ti sen pi­täi­si kuk­kia ah­ke­ras­ti ja näyt­tä­väs­ti pit­käl­le syk­syyn."

Onkohan kyseessä joku muu kasvi kuin tämä Mirabilis jalapa, joka on suomennettu mökinihmekukaksi, tietääkö joku? 

Hieman kyllä häiritsee tuo kasvin kirjoitusasu "Japanin ihmekukka", kas kun kaikki kasvit kirjoitetaan pienellä, kaikki sanat yhteen á la "japaninihmekukka", aivan kuten eläinlajien puolella "saksanpaimenkoira". Sen tietäminen ei ole oleellista esimerkiksi blogiteksteissä, mutta sanomalehdissä kyllä.

No niin mutta siis, olisi kiva tietää, onko ihmekukkia enemmänkin. Kivoja kasveja ne ovat, kukkivat esikasvatettuna nätisti noin juhannukselta syyskuulle. Tässä pintaan on noussut Kreetalta poimittujen kirsikanpunaisten Mirabiliksien jälkeläisiä, niiden varretkin ovat punaisia.

Jotenkin, pienellä orastavalla tavalla myös kevättoivo on heräämässä henkiin. Tämä on ollut Todella Kamala Kevät, kiduttavan kylmä ja pitkä. Maaliskuu ei ollut vähimmässäkään määrin kevätkuu, ihan hieno talvikuukausihan se kyllä oli. Jos marras-helmikuussa olisi tuollaista super-aurinkoista, niin ei talvessa kovasti vikaa olisikaan.

Mutta eilinen vesisade teki hyvää lumelle, joka on vajunnut aika hyvin. Mies lapioi hiki päässä kinokset rikki, tasaisemmaksi matoksi. Nyt näyttää tältä...

... kun vielä pari päivää sitten kinosta oli pieneksi pulkkamäeksi asti. (Sanokaa pliis, että näette eron.)

Jotain tulppaanin alkuakin tuolla näkyy, mutta ei huvita alkaa herkistelemään, ennen kuin viimeisetkin kikkareet ovat sulaneet.

Sisällä onneksi tapahtuu nopeammalla tahdilla. Katsokaa, minkä kokoinen Pinokkio-chili/paprika:

Kohta päästään sadonkorjuuseen. Se oli nopea kesä.

Optimistisesti esirippua raottaa myös pelargoni X, joka on toistaiseksi tuntematon pistokas. Mutta ei ole kauaa.

Pian selviää hänen luonteensa ja laatunsa. Sitä odotellessa etiäppäin. Hyvää alkavaa, folks!