Joulunpunaista (jossain muualla kuin kotona)

Nyt pitäisi järjestää joulua täyttä häkää, mutta kun ei huvita eikä jaksa. Täytyy vaan kahlailla valokuvia ja haaveksia keväästä. Ehkä se jouluhääräysinnostus syttyy vielä, ja jos ei, niin ei väkisin. Saarioisten tädit (ne yt-neuvotteluista jäljelle jääneet) saavat kattaa meidän joulupöydän. Lahjuksia yritän vääntäytyä viikonloppuna hankkimaan lähimmille asiaankuuluville, katsotaan kuinka yrityksessä käy. Eipä juuri huvita lähteä päiväksi ostoskeskukseen pyörimään muiden toppatakeissaan hikoilevien kanssa... tiukan syksyn jäljiltä olisi tarvinnut viikon jouluunvirittäytymisloman, himpitti sentään.

No, kuva-albumista löytyi punaisia ja punasävyisiä asioita, ja niitähän voi nyt tähän liimailla. Mennään vielä kerran kevät-Hollantiin, Floriade-näyttelyyn, jossa oli esillä muun muassa näitä kivan värisiä orvokkeja.

Tyypit ovat nimeltään Viola Wittrockiana 'Wild Rabbit Mimoto Red White'. Mukavan raikas punainen väri, olen etsiskellyt jotain vastaavaa tai vielä enemmän vaaleanpunaista orvokkilajia kevään kylvöihin, mutta vielä ei ole tärpännyt. Tai oikeastaan tärppäsi, mutta kauppa oli Amerikassa. 

Tulppaaneja olisi kyllä kiva hankkia jouluksi maljakkoon, vaikka tällaisena monivärisettinä.

Tai tummina papukaijaversioina.

Kyllähän klassinen amarylliskin kiva olisi, varsinkin jos niitä olisi iso kimppu.

Floriade järjestettiin pienessä Venlon kaupungissa, jossa oli aivan ihastuttava vanha ydin. Paikallisväestökin oli ottanut puutarhanäyttelyhypen omakseen – tai sitten he vaan ovat kovin kukkarakasta väkeä muutenkin. Vaikka oli varhainen kevät, jokaisessa mahdollisessa tilassa ja astiassa oli tuoreita kasveja.

Toisaalta mikäs se on kasveista tykätä Keski-Euroopan ilmastossa, kun ei tule tätä avaruudellista pimeyttä eikä napaseudun talvea. Voi vaikka kasvatella murattia oven pielessä.

Ja viidakkoa parvekkeella.

Monet partsit olivat vähintään yhtä vihreitä, ja niiden kaiteilla näkyivät viihtyvän sepelkyyhkyt eli pulut.

Venlossa oli idyllistä tunnelmaa siinäkin mielessä, että lähes kaikki kaupat olivat erikoistuneet johonkin: leipään, juustoon, lihaan, leivonnaisiin jne. Rumat hehtoprismat ja megacitymarketit puuttuivat maisemasta kokonaan. Ei tarvitse leivänpäällisleikkelettä kolmeakymmentä hyllymetriä, vaan kymmenestäkin lajista löytyy suosikki, kun atmosfääri on oikea. Näino.

Sitä voisi sitten venlolaisena natustella voileipää tällaisessa romanttisessa tuolissa, jos ostaisi tuoliin romanttisen tuolinpäällisen.

Venlossa on myös kiva museo, jossa oli Floriaden aikaan Flower Power -näyttely. 

Siellä oli nähtävillä alkuperäisesineitä ja asioita kukkaiskansan ajoilta. Kuten esimerkiksi Andy Warholin pop-taidetta.

Tämä esittely jää nyt kyllä tosi tyngäksi, kun en jaksa siirrellä kuvia tuonne Photobucketiin, jonne niitä täytyy nyt siirtää Bloggerin kiintiön täytyttyä. (En jaksa maksaa mitään kuukausimaksuja, kun ei ne tilat riitä kuitenkaan kuin hetkeksi. Tehdään tällaisia epämääräisiä tilapäisratkaisuja sen sijaan...)

Mutta tässä kuitenkin supermuovisia kastelukannuja 1960- ja 1970-lukujen taitteesta. Oi värien määrää!

Museossa oli myös varoittava näky. Jos ei jumppaa vatsa- ja selkälihaksiaan kuntoon kevätkauden kaivuu- ja kykkimistöitä varten, niin voi käydä kalpaten.

Ankara selkärangan kipristymähän siitä tulee, se on selvä ;) 

Tässä on oikeasti esittelyssä n. 35-vuotiaana kuolleen naisen hurja skolioosi. Hän eli vuosien 1350-1450 hujakoilla. Joku osa minussa kyllä uumoilee, että rouva olisi ollut tarhaajasorttia.