13. joulukuuta 2012

Joulunpunaista (jossain muualla kuin kotona)

Nyt pitäisi järjestää joulua täyttä häkää, mutta kun ei huvita eikä jaksa. Täytyy vaan kahlailla valokuvia ja haaveksia keväästä. Ehkä se jouluhääräysinnostus syttyy vielä, ja jos ei, niin ei väkisin. Saarioisten tädit (ne yt-neuvotteluista jäljelle jääneet) saavat kattaa meidän joulupöydän. Lahjuksia yritän vääntäytyä viikonloppuna hankkimaan lähimmille asiaankuuluville, katsotaan kuinka yrityksessä käy. Eipä juuri huvita lähteä päiväksi ostoskeskukseen pyörimään muiden toppatakeissaan hikoilevien kanssa... tiukan syksyn jäljiltä olisi tarvinnut viikon jouluunvirittäytymisloman, himpitti sentään.

No, kuva-albumista löytyi punaisia ja punasävyisiä asioita, ja niitähän voi nyt tähän liimailla. Mennään vielä kerran kevät-Hollantiin, Floriade-näyttelyyn, jossa oli esillä muun muassa näitä kivan värisiä orvokkeja.


Tyypit ovat nimeltään Viola Wittrockiana 'Wild Rabbit Mimoto Red White'. Mukavan raikas punainen väri, olen etsiskellyt jotain vastaavaa tai vielä enemmän vaaleanpunaista orvokkilajia kevään kylvöihin, mutta vielä ei ole tärpännyt. Tai oikeastaan tärppäsi, mutta kauppa oli Amerikassa. 

Tulppaaneja olisi kyllä kiva hankkia jouluksi maljakkoon, vaikka tällaisena monivärisettinä.


Tai tummina papukaijaversioina.


Kyllähän klassinen amarylliskin kiva olisi, varsinkin jos niitä olisi iso kimppu.


Floriade järjestettiin pienessä Venlon kaupungissa, jossa oli aivan ihastuttava vanha ydin. Paikallisväestökin oli ottanut puutarhanäyttelyhypen omakseen – tai sitten he vaan ovat kovin kukkarakasta väkeä muutenkin. Vaikka oli varhainen kevät, jokaisessa mahdollisessa tilassa ja astiassa oli tuoreita kasveja.


Toisaalta mikäs se on kasveista tykätä Keski-Euroopan ilmastossa, kun ei tule tätä avaruudellista pimeyttä eikä napaseudun talvea. Voi vaikka kasvatella murattia oven pielessä.


Ja viidakkoa parvekkeella.


Monet partsit olivat vähintään yhtä vihreitä, ja niiden kaiteilla näkyivät viihtyvän sepelkyyhkyt eli pulut.

Venlossa oli idyllistä tunnelmaa siinäkin mielessä, että lähes kaikki kaupat olivat erikoistuneet johonkin: leipään, juustoon, lihaan, leivonnaisiin jne. Rumat hehtoprismat ja megacitymarketit puuttuivat maisemasta kokonaan. Ei tarvitse leivänpäällisleikkelettä kolmeakymmentä hyllymetriä, vaan kymmenestäkin lajista löytyy suosikki, kun atmosfääri on oikea. Näino.

Sitä voisi sitten venlolaisena natustella voileipää tällaisessa romanttisessa tuolissa, jos ostaisi tuoliin romanttisen tuolinpäällisen.

Venlossa on myös kiva museo, jossa oli Floriaden aikaan Flower Power -näyttely. 


Siellä oli nähtävillä alkuperäisesineitä ja asioita kukkaiskansan ajoilta. Kuten esimerkiksi Andy Warholin pop-taidetta.


Tämä esittely jää nyt kyllä tosi tyngäksi, kun en jaksa siirrellä kuvia tuonne Photobucketiin, jonne niitä täytyy nyt siirtää Bloggerin kiintiön täytyttyä. (En jaksa maksaa mitään kuukausimaksuja, kun ei ne tilat riitä kuitenkaan kuin hetkeksi. Tehdään tällaisia epämääräisiä tilapäisratkaisuja sen sijaan...)

Mutta tässä kuitenkin supermuovisia kastelukannuja 1960- ja 1970-lukujen taitteesta. Oi värien määrää!


Museossa oli myös varoittava näky. Jos ei jumppaa vatsa- ja selkälihaksiaan kuntoon kevätkauden kaivuu- ja kykkimistöitä varten, niin voi käydä kalpaten.


Ankara selkärangan kipristymähän siitä tulee, se on selvä ;) 

Tässä on oikeasti esittelyssä n. 35-vuotiaana kuolleen naisen hurja skolioosi. Hän eli vuosien 1350-1450 hujakoilla. Joku osa minussa kyllä uumoilee, että rouva olisi ollut tarhaajasorttia. 

12 kommenttia:

  1. Ihania kuvia:)
    Keväthän alkaa aivan kohta. Joulusta kun päästään niin siinähän se on tuota pikaa..

    Vähänkö tulee kasvuvyöhykekateus kun katselee noita parveke-kuvia. Mutta jos olisi lisää lämpöä, voisi alimmainen kuva muuttua aika todeksi täälläkin..
    Ehkä on kuitenkin hyvä että puutarhuritkin saavat joskus levätä.

    Jes, mitkä kastelukannut. Tahtois ton pienemmän oranssin. Huoh.. Joulupukki.. Vaan eipä taida pukinpajastakaan löytyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on pian kevät taas, mahtavaa! Oli kyllä mukava katsella sinun syys-Floriade-kuviasi, olivat kyllä suunnitelleet hienosti koko puolen vuoden kasvukauden. Jee, enää 9,5 vuotta seuraavaan näyttelyyn :D Missähän kuosissa nuo parvekkeet silloin ovat.

      Kastelukannuissa voisi kyllä olla vähän enemmän variaatiota malleissa ja väreissä, ehkä 70-luku löytääkin tiensä retrona takaisin...

      Poista
  2. Villien pupujen "naamat" tuo niin kevättä rintalastan alle !
    Mullakin on kevään suhteen joku herkkä kausi menossa, vaaleanpunaisia scilloja on tulossa, vastaavan värisiä helmililjoja metsästin mutta ehtivät myydä ne loppuun ennekuin ehdin löytää oikealle sivulle. Jänskätys sipuleiden suhteen on myös päällä, pahaa pelkään jotta joku on kerennyt herkuttelemaan mullan alla ja investoinnit ovat menneet hukkaan..
    Pakkopulla shoppailu on hirveetä jollei saa oikeeta moodia päälle siellä hikisessä menossa. Omaksi onnekseni lasken nettikaupat, nyt täällä perähikiälläkin voi asioida stokkalla, marimekolla yms. ihan kotisohvalta käsin ja postipate tuo puketit parin päivän sisään kotiovelle. Se on ihanaa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villit puput, heh! Niiden katselu todella alkaa jo kutitella siemenkylvöhermostoa, johan siitä viimeisestä kylvökerrasta on aikaa. Huh, monta kuukautta!

      Vaaleanpunainen väri on ihana löytö, otetaan siitä kaikki vaan sumeilematta irti :) Toivotaan, että kaikki sipulit pääsevät elämässään maanpäälliseen kasvuun asti, meilläkin on lumessa tunnelia ristiin rastiin...

      Ja nettikaupat todella on ihan huippujuttu, vaikka tässä kauppojen nurkalla asunkin. Olisi vaan pitänyt aikaisemmin havahtua jouluostelemaan, mutta kun ei syntynyt sitä inspistä. Huomenna sitten kärsitään hikisessä selkänahassa se innostuksen puute, heh.

      Poista
  3. Voi ei, onkoos tuo mun tulevaisuus?
    Tahtoisin kyllä Floridialessakin ensin käydä, ennen kipristymistä! Muuten, puutarhurilla(ni) Juhalla oli pupuorvokkeja kaupan kesällä, onkoos ne tota laatua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei onneksi ole meidän tulevaisuudennäkymät tuossa, tänä armon vuonna on paljon enemmän hoitovaihtoehtoja kuin rouva 1350:llä. Eihän tässä muuten uskaltaisi enää kuokkaan tarttua :/

      Mulla on mennyt Juhan pupuorvokit ihan ohi! Täytyykin kuuklailla, että ovatko olleet samoja. Kiitti vinkistä! Ja suoraselkäistä viikonloppua!

      Poista
  4. Iso kimppu tulpaaneja koristaisi kyllä mukavasti joulukotia, täytyy pitää silmät auki ensi viikolla kukkakaupassa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, iso kimppu niitä olla pitäisi!

      Ainakin Plantagenissa ja Prismassa olen tulppaaneja lähipäivinä nähnyt, varmasti niitä on monissa muissakin kaupoissa. Aika kiva, että niistäkin on tullut joulunajan kukkia, ettei vaan joulutähden varassa tarvitse sinnitellä ;)

      Poista
  5. Ai niin joo, maalimanloppu tulee, hitsi vie. Ja niin kuin mä olen odottanut joululomaa ja syöminki-juominki-lukemis-lököilyä. Pitänee ostaa Monoselta aski ja käydä siihen valmiiksi makuulle, niin on sitten maailmanlopun jälkeisenä päivänä 1 hiukan siistimpää ;D

    Hieno ajatus, että joskus mekin olemme floora-alustaa. Ja jos mayoista on kiinni, niin aika piankin, hah.

    VastaaPoista
  6. :D Siis nyt tuli kyllä mojova väärinymmärrys :D Ajattelin, että kesät talvet tarhaat pienokaisia = kasveja, ja sitten kaiken tämän maallisen loputtua "tarhaat" flooraa olemalla itse kasvualustana.

    Voihyvääpäivää, missä mun ajatusmaailma onkaan tuon luurangon ja mayojen siivittämänä ollut :D Nyt on ihan pakko nauraa täällä ääneen, hyvä että korjasit!

    VastaaPoista
  7. O-ou! Tuo asento näyttää epäilyttävän tutulta! Ou nou! Juu. Kiitos jumppamuistutuksesta! Alankin tässä vääntää vatsoja, jotta kevään koittaessa on sellainen sixpäkki, jonka pelkästään nähdessään voikukan lehdet jo vapisevat.
    Juu, tutulta kuulostaa tuo antijouluinto, melkein liiankin! Itsellenikin tuli tässä mieleen, jotta pitäisikö jouluksi laittaa punaisten kukkien postaus kesältä. Jotenkin se ylenpalttinen jouluhöösäily panee etomaan entistä enemmän, kun en valmiiksikaan ole joulufani, niin kaikkien näiden "ihanaa kun on joulu"-hymistelyjen keskellä vielä vähemmän, suorastaan tekisi mieli ryhtyä veisaamaan suvivirttä palkeet raikuen.
    Ihanat kukkakuvasi, siis, KIITOS!
    Enpä ollut tajunnut laittaa blogiasi omalle listalleni. Nyt laitan HETI!
    Nimim. En kestä enää yhtäkään blogi-joulukalenteria

    VastaaPoista
  8. Hahhah, hauska ajatus tuo "vatsa paljaana voikukkia päin"! Voisi kyllä tämän tontin rikkaruohot todellakin pökrätä puhtaasta yllätyksestä, jonka tarhurin etupuolelle kasvaneet kivikovat lihasmöllykät saisivat aikaan. Ei ole täällä meinaan ennen nähty kivimollukoita missään ruumiin kohdassa... mutta tuollainen selkä on kyllä vahvasti kehittymässä, jos jotain ei tapahdu. Ehkä Ostos-tv:stä joku ihmehärveli tässä sohvalla istuksiessa lihaksia treenaamaan? Ehtisiköhän vielä jouluksi, siinä olisi yli viikko hyvää istuma-aikaa.

    Naurattaa tuo sinun suvivirsimiete, mutta kyllähän siitä vastareaktio tulee, jos jouluhymistely alkaa vyöryä yli äyräiden – tai mikä tahansa muu kollektiivinen psykoosi ;) Tunnistan itsessäni sellaisen vastarannan kiiskin, joka ärtyy suurimmasta osasta suomalaisia pakkojuhlapyhiä, niitä stereotypioita, joiden mukaan kaikkien pitää juhlia ja "juhlia". Haraan vastaan varmaan hamaan tappiin, heh. Joulusta tykkään siksi, että sitä on mukava odottaa koko pitkän syksyn, kun muuta valopilkkua ei juuri ole, mutta kyllä se tulee joka vuosi, vaikkei ehtisi tai jaksaisi mitään sen eteen tehdäkään. Tärkeintä on leppoisa tunnelma ja runsas ruokapöytä. (No okei, pari lahjaa täytyy saada, niitä voi myös itse hankkia itselleen.)

    Kiva, että jouluvelttouteni ilahdutti sinua, se ilahdutti minua :D

    Nimim. Saaripalstan merellisestä tunnelmasta usein nauttiva antisikspäkki käppyräranka

    VastaaPoista