Iso kori hyasintteja, tosi iso.

Keväällä kaikki ideat tuntuvat hyviltä, kyllähän te tiedätte. Itse sain viime keväänä isossa puutarhanäyttelyssä idean, jonka ajattelin toteuttaa näin joulun aikaan. Meinaan pukata ilmoille oikein tosi ison hyasinttikorin.

Tästähän se ajatus silloin lähti.

Nuo korit ovat siis mahtikokoisia, kukat keikkuvat jotakuinkin nenän korkeudella, kun vieressä seisoo. Kävin kiertämässä ja kaartamassa näitä useaan kertaan, niin ihanilta ne musta näyttivät. Ja tuoksuivat, oumaigaat. Tykkään hajusinteistä!

Noh. Ihan tuon kokoiseen pajunoksasysteemiin en kuitenkaan aikonut lähteä, vaan maltillistaa idean semmoiseen tylsimyskokoon. Eli tällaiseen: (klassikkomittakaavana tulitikkuaski)

Kesän jäljiltä tarjouksesta hankittu kori, mikä lie pyykkikori tai vastaava. Katsokaa muuten, miten paljon on ollut lokakuun alussa sisällä valoa, hyvä ettei häikäise tuo valkoinen lattia! Oi, tulkoon valkeus taas, ja pian.

No siis, koska en jaksa väkerrellä minkään askareen parissa turhan kauaa, niin vuorasin korin sisuksen luonnollisesti jätesäkillä. Sinne vaan ja viikkausta perään.

Täytin laarin lempitäyteaineksellani, lekasoralla.

Ajatus on täyttää kori hyasinteilla niin, että upottaa vaan ne muoviruukkuineen tuonne sorastoon. Sitten kuorrutetaan muoviruukut, sorat ja muovit jollain, esimerkiksi kävyillä, niinellä, säkkikangassuikaleilla tai ohuesta kankaasta muokatulla ryöpyllä. Koristeeksi voisi laittaa joulupalloja, tonttuja tai muuta asiaan kuuluvaa kuvastoa.

Koska suuret suunnitelmani eivät taida helposti mahtua mukaan mökkijoulumatkalle ja koska muu perhe saattaisi protestoida ajatusta paristakymmenestä hyasintista ilmanraikastimena, niin säästän ideani välittömään joulun jälkeiseen aikaan, jolloin hyasintit ovat ulosheittohintaisia ja perheenjäsenistöllä mahdollisuus paeta tuoksua. Laitan sitten viimeisen kuvan aiheesta, kun asetelma on valmis.

Sen sijaan tein linnuille lisää talikakkua, tosin en käyttänyt talia vaan voita. Ihan varta vasten en sitä hommannut, vaan jääkaapissa oli puolikas harkko suolatonta mallia, jossa oli syksyllä ohittunut parasta ennen -päiväys. Sulatin voin, laitoin mukaan siemenseosta ja jäähdytin muotin ulkona.

Siemenet vajosivat pohjalle, joten toinen puoli kaakusta on keltainen ja toinen röpöinen.

Itse asiassa tuo voilla voideltu siemenkakku tuoksui tosi hyvältä, teki melkein jättää se omaksi leivänpäällysteeksi.

Mutta enhän mä nyt niin ahne sentään ollut, vaan vein neliön kehikossaan syreenipensaaseen roikkumaan. Hyvin ovat siemenkranssit ja irtosiemenet kauppansa tehneet, ei tuon metrihangen alta enää mitään evästä löydy. Mutta kevättä ja uusia hyviä ideoita kohti aletaan lähteä ihan näillä näppäimillä: perjantaina päivä lyhenee vielä minuutin torstaista ja torstaina minuutin tästä päivästä, mutta lauantaina tulee jo minuutti lisää valoisaa aikaa. Se on melkein jouluakin ihanampi ajatus.