Tutkijat ovat hygienia-hypoteesinsa kautta sitä mieltä, että kun luonnon monimuotoisuus pienenee, kapenee myös ihmiselämän pieneliöiden kirjo – ja juuri nuo pieneliöt toimivat immuunijärjestelmämme opettajina. Seurauksena on allergian ja astman kaltaisten kroonisten tulehdusten yleistyminen.
Erityisen tärkeitä ihmiselle ovat mm. gammaproteobakteerit. Niiden joukosta 99 % on hyviksiä, jotka taistelevat pahiksia vastaan – vaikka ihmiset astuvat kaksi askelta taaksepäin kuullessaan sanan "bakteeri".
Professori Tari Haahtela antaa vinkin vastustuskyvyn voimistamiseksi: mustat kynnenaluset.
Harvinaisten kukkakasvien siitepöly saattaa vähentää allergian riskiä siksi, koska sen avulla ihminen altistuu monimuotoisemmalle siitepölyainekselle. Toisaalta tällaisten kasvien pinnalla voi olla paljon sellaisia bakteereja, jotka vaikuttavat ihmiskehon bakteerilajistoon. Yksi tekijä saattaa olla myös se, että harvinaisemmat kukkakasvit kertovat luonnonmukaisesta pihasta, joka jollain vielä tuntemattomalla tavalla vaikuttaa hyödylliseen bakteerilajistoon, lehdessä kirjoitetaan.
No, olivatpa tekijät mitkä tahansa, niin puutarhaharrastuksen terveysvaikutus lienee kiistaton. Lapsille siis kuokka käteen ja kasvimaan kimppuun.
Ja me nurmikosta vastaavat voimme vihdoinkin huoahtaa: antaa kaikkien kukkien todellakin kukkia, ja toivotaan, että tuuli kylvää vihermatolle lisää harvinaisten luonnonkasvien siemeniä :) Näin aluksi tarjoan kasvualustan nurmikolta, mutta jatkossa voidaan miettiä myös muita puutarhan alueita.
Okei, myönnetään, että laiska tarhuri pitää tätä asiaa myös pienenä keppihevosena sille, ettei ole jaksanut koskaan puunata nurmikkojaan kuntoon. Tällä hetkellä nurtsipihalla kasvaa kaikenlaista jännää, joka kyllä on pääosin vihreää ja siksi luokiteltavissa "nurmikoksi" väljästi tulkiten.
Siellä näkyy viheriölle asiallisesti kuuluvaa apilaa...
ja poimulehteä
suikeroalpia
maahumalaa
nokkosta
hmm, jotain jännää mykerönsä pian avaavaa
sekä vuohenkelloa
vuohenputkea
jotain leinikkikasvin näköistä, olisiko rönsyleinikkiä
jotain sulkamaista pörheää
ja tähtityyppisen sorjaa
palmumaisen varrekasta
eteerisen valkopilvistä
metsäorvokin sinistä
skillojen sateenvarjoja
sinivuokkojen sinfoniaa
valkovuokkojen valmista lehdistöä
kohta aukeavaa keltaista
kukintansa päättänyttä krookusta
puolikasta tulppaania
sammalta
kuokkavierailevaa vaahteraa
ja tällaista outoa vihreää (miten tämä on joukkoon eksynyt)
jotain vaaleanpunaista, jonka luokse kiirehdin: höh, eilisissä pelakuupuuhissa pudonnut kukka.
Nurmikolla näkyy myös maan alle kuuluvia koivunjuuria,
ja myöhemmin mukaan liittyvät ainakin päivänkakkarat.
Antaa näiden kaikkien siis kukoistaa ja tarhurin chillata. Jos nuo kasvit eivät allergiaa vastaan taistelekaan yleisyytensä vuoksi, niin ne taistelevat puutarhurin vapaa-ajan ja selän puolesta. Ja kun tarhuri ei jatkuvasti kiillota nurkkiaan, niin pihalle saattaa rantautua se yksi harvinaisempi siemen, joka kantaa kortensa tuikitärkeään kekoon omien ja naapurin lasten terveyden puolesta.
Ja nyt takaisin pihalle hankkimaan mustaa kynsien alle, professorin kehotuksesta. Eikä niitä kynsiäkään enää tarvitse yrittää saada nitisevän puhtaiksi: mustakyntisten tunnistetaan pian kautta maailman puuhailevan allergian vastaisessa työssä...
Ehkä harvinaisempia luonnonkasveja suosiva voisikin saada terveydenedistämisstipendin? Lahjakortin siemenmyymälään ja multakauppaan? Juu, kannatan!
Mulla oli joku naseva kommentti alkuteksistä mutta se kaikki unohtui kuvasarjasi kanssa ;) Eläköön luonto ja painukoon allergiat hiiteen!
VastaaPoistaHah, tuo nurmikon koostumus on ihan kuin meidän nurmikollakin :) Lueskelin jo muualtakin tuota allergiajuttua muualta ja voin todeta olevani malliesimerkki: kasvanut maalla p*skaa varpaiden välissä ja eipä aikuisiälläkään ole mitään allergioita.
VastaaPoistaOi ihanaa, multaa kynsien alla ei tarvitsekaan enää piilotella ja voin asiakkaille sanoa, että menkää ja hankkikaa tekin, nyt se on muotia. :)
VastaaPoistaJa nurmikkokasvusto, hyvin tutunnäköistä, oikea monilajipuisto minimaailmassa.
Oih, oletkos meidän "nurmikkoa" käynyt kuvaamassa? Itse nurmi kun on vaisu vihertämään, niin tyytyä pitää muihin. Tuo vuohenputki on tosin aika riesa, pienissä määrissä menee, mutta mutta...
VastaaPoistaOnkos siis sinun pelargonit jo kiikutettu pihalle?
Aurinko paistaa, minä katselen kaihoisasti toimiston ikkunasta ulos, huoh... Onneksi saa olla multasormet!
Kun asuin kaupungissa minulla oli pahoja allergioita, mm. koivuallergia. Kun muutin maalle allergiat katosivat, asun jättiläiskoivujen keskellä. Luulen että se on juuri tuo jatkuva rokotus ympäristöstä. Olen lukenut jostakin, että mullan koskettelulla on ihmiselle erityisen hyvää tekevä vaikutus. Ikävä kyllä en muista mikä mekanismi se oli. Vihdoinkin alibi mustille kynnenalusille :)
VastaaPoistaNiin juuri, Pirkko, eläköön luonto ihan kaikkinensa!
VastaaPoistaSirpa, kiva kuulla, että samanlaista nurmikkoa kasvaa teilläkin :) Ja kyllä lapsena pitää päästä kunnon kosketuksiin elävän elämän kanssa, tyhjiö ei ole hyväksi millään lailla. Itse olen lähiön kasvatti, mutta kyllä sielläkin lähimetsiä ja rakentamattomia alueita riitti. Ja koiranjätöstä.
Puutarhuri, lanseeraa vaan mustat kynnet -muoti ihan kaikkialle. Se on muuten vähän sama asia kuin hiusten juurikasvu: menneinä vuosina hiustenvärjääjien piti sitä kavahtaa, mutta nyt eri värinen juuristo on vain tosi cool. Joten, annetaan sormenpäiden elää omaa elämäänsä ja ihaillaan monilajipuistojamme lähietäisyydeltä!
PilviPulla, taitaa ne vihreät tasalajiset matot tosiaan asustaa vain mainosmaailmassa ja ensimmäisen vuoden siirtonurmipihoissa… kaikki muut nurmet muuttuvat heti kohta kaiken pienen vihreön temmellyskentäksi, heh.
Hauska kun kysyit, nimittäin kannoin eilen ja tänään pelargoniruukut kellarista päiväksi ulos. Laitoin heidät puolivarjoon ihmettelemään maailmaa, täytyy lähipäivinä miettiä, josko heille vaihtaisi mullat vai menisikö tämäkin vuosi lannoitekastelujen voimin…
Ja kyllä, multasormet ovat salonki- ja toimistokelpoiset :)
Cheri, tuli tuosta kokemuksestasi mieleen, että monet allergikot yrittävät keväällä välttää viimeiseen tippaan koivualtistusta… Istuvat sisällä ikkunat kiinni ja kaatavat tontiltaan kaikki puut - vaikka kannattaisi lähteä nimenomaan pikkuhiljaa totuttautumaan siihen siitepölyyn. Hukkaan menee monelta koko kevät, höh. Vain harvoin siitepölyallergia on kuitenkaan kovin vakavaa sorttia, luulen.
Mullan koskettelun hyvää tekevä vaikutus on kiinnostavaa, mistähän moinen tosiaan johtuu? Olemme me ihmiset vaan ilmeisesti kovin kiinni luonnossa, vaikka kuinka muuta väittäisimme :)
Vilkutan täältä teille mustilla kynsilläni kepeää keskiviikkoa, heh!
Muistaakseni ainakin Viherpiha-lehdessä oli lyhyt juttu mullan hyvää tekevästä vaikutuksesta syksyllä 2010. Ja se vaikutus perustui joihinkin bakteereihin, joita on siellä mullassa. Ne bakteerit (en muista nimeä) oli hyvää mieltä tuottavia. Positiivisia bakteereja siis.
VastaaPoistaHyvänmielenbakteerit, niistä me tykkäämme :) Kyllä on kokonaisvaltaisen positiivinen harrastus tämä...
VastaaPoistaMää vallan riamastuin tästä sun postauksesta. Hyvä hoksaus. Tommosta meidänkin nurmikko takulla näyttää ja kynnenaluset on koko kesän mustat :D
VastaaPoistaKuule, mä sitten tykkään näistä sun postauksista. Sulla on aina asiaa ja hauskoja juttuja, saman aikasesti. Ja kivat kuvat ja kaikkee, juu.
No mutta kovin iloiseksi tulin viestistäsi, Nettimartta! Ihania sanoja, kiitos.
VastaaPoistaHehee, voitaiskin kaikenlaisten "Äänestä kaunein piha" -kilpailujen sijaan etsiä Suomen Oikeaoppista Nurmikkoa, josko sellainen jossain ihan tosissaan kasvaa... vai onko se vain mainosten haavemaailmaa?
Tai ehkä voitaisiin perustaa Photoshopatut Puutarhablogit, joissa ei rikkaruohoja tai eripituisia heinänvarsia näy? Jossa musta tulppaani on sysimusta ja pinkki gerbera melkein hyppää ruudusta silmille? Jossa taivas on pilvetön ja puutarhuri tahraton? Uh. Se olisi niin tylsää. Kyllä roso tekee hyvää :)
Sää oot käyny meillä! Etkä sitten ollenkaan tullut soittamaan ovikelloa, pihaa kuvailit vaan. No, ei se haittaa; hauskaa, että meidän kaikki kasvit (ei montaa jäänytkään kuvaamatta ;-D) ovat saaneet näin hienoa julkisuutta!
VastaaPoistaMinäkin luin tuosta mullan sisältämästä onnellisuusbakteerijutusta ja olin niin kovin onnellinen. Eufooriaaa, kuten ruotsalainen Loreen heidän nyky-Euroviisussaan niin säkenöivästi laulaa.
Asiaa!!
Täälläkin taistellaan allergiaa vastaan samoin asein, ja multaa kynsien alla;)
VastaaPoistaIntopii, olen ilokseni käynyt varmaan kaikkien kotona! Ihanaa, että en ole epämuotovalionurmineni yksin :)
VastaaPoistaEuroviisut on niin jees, keväistä hauskaa euforiaa sekin!
Pioni, jatketaan taistoa mustin kynsin, kohta yliherkkyydet ovat vain huono muisto!