22. toukokuuta 2012

Kateutta ilmassa

Onneksi ei kuitenkaan tarvitse painia toisten kateuden kanssa, vaan omansa. Se on nimittäin orvokki 'Envy' pukannut ilmoille ensimmäisen kukkansa.


Tuommoinen jännä oliivinvihreä siitä pitikin tulla, mutta värin kypsyminen vei pari päivää. Ensin väri oli... no, määrittelemätön.


Kukkanuppu oli sinisenharmaa.


Nyt siis hän väläyttää siemenpussissa luvattua väriään. Ihme että pukkaa, kun kippasin kylvöastian nurin ja kaivelin sitten niitä sinttitaimia sieltä multakeon keskeltä talteen... 

Kukan takapuoli on myös määrittelemättömän värinen. 


Mutta tiedättekö, tänään musta alkoi tuntua, että tämä koko puutarhanhoitoharrastus on ihan syvältä. On tainnut tulla ylirasituksen tila. Saanko valittaa vähän? 

Kiitos.

Noh, ensinnäkin koko kroppa on ihan tautisen jäykkä kaikesta pirun kanniskelusta. Isoja ruukkuja, multasäkkejä, hevonpipanoita, taimilaatikoita, kastelukannuja. Kumarassa kauhomista ja istuttamista, rikkisten kitkentää, saven kaivelua.

Siellä mä sitten yritän pilatestunnilla saada ruotoa oikenemaan, mutta makaan selälläni kuin torakka, kaikki raajat kippurassa. Ei oikene enää edes kädet, ja sormien juuriin sattuu. Nää nakit varmaan irtoaa kohta.

Sitten kaikesta hemmetin puurtamisesta huolimatta mikään ei näytä miltään. Päinvastoin, noista riivatun koivuista sataa tuhatmäärin jotain ruton norkkoa, niin että piha näyttää jatkuvasti ihan matoisalta. 


Uuh, vihaan inhoan. 

Ja koko ajan saa olla ostamassa tonnikaupalla multaa tai ruukkuja. Eilenkin pyyhällettiin viittä vaille sulkemisaikaa Ikeaan, josta saa isoja saviruukkuja vitosen kappale. Olisin tarvinnut 20, paikalla oli 6. No se tietää taas uutta kierrosta tähän armaaseen putiikkiin, kun miespolo palaa mökkiraksalta. Hänen rääkkäämisestään en nyt puhu mitään, tuli siitä viimeksi kerrottua.

Lopuksi vielä tärkein. Jos kevätkylvöjen aikaan mielessä ei ole minkäänlaista master plania, vaan multiin työnnetään satamäärin siemeniä, joista sitten jollain hiton ihmeellä kasvaa taimia, niin lirissähän niiden kasvimäärien kanssa sitten toukokuussa ollaan. Kun ei niitä sitten raaski heittää poiskaan, äh. Eikä mikään väri tai kasvuolosuhde rimmaa keskenään. Miksi tämän kaiken ymmärtäminen on niin vaikeaa, vaikka tätä on häärätty jo yli 15 vuotta?

Ja vaikka kuinka olisi ruukut-mullat-voimat, niin kaikkea ei voi kuitenkaan hallita. Jos ei yöllä pukkaa pakkasta, niin päivällä raivoaa arktinen tuuli tai porottaa estoton helle. Sitten tulee punkki ja kirppa ja kurppa ja jano ja ties mikä.

Tulkaa kuulkaa hakemaan puutarhavarusteita täältä. Ei maksa mitään!

Nyt lähden saunaan ja sitten laitan talon myyntiin. Jos pääsen sieltä lauteilta jotenkin kierimällä pois.

(Istun jatkossa kasvittomalla parvekkeellani ja selailen puutarhalehtiä manikyroiduilla sormillani. Lupaan ihailla – ja kadehtia – kaikkien puutarhaharrastajien aikaansaannoksia.)

19 kommenttia:

  1. Hehee. Tutulta kuulostaa. Meikä harkitsi jo tänään koko tontin vetäisemistä asfaltille. Vakojuuri voittaa 6-0...mutta on tuo Envy silti uskomattoman ihana:)

    VastaaPoista
  2. Välillä tekee hyvää tuulettaa kunnolla, vai mitä?

    Tuo Envy-orvokki on ihana!!

    Ja täytyy myöntää, että minä olen juuri tällä hetkellä kateellinen kaikille teille, jotka 'saatte' puurtaa pihallanne ... itse kun pääsen omalleni about kahden viikon välein vain viikonlopuiksi ;)

    VastaaPoista
  3. Millan, tilataan yhdessä Lemminkäinen asvaltoimaan, saadaan paljousalennusta, hah.

    Meillä voittaa vuohenputki ja vuohenkello samoilla lukemilla, en viitsi enää niitä vastaan taistellakaan :)

    Laitan Millan blogisi omaan suosikkilistaani, jos sopii? Sitäkään ei ehdi tarpeeksi usein päivittämään, kun piha nielee kaiken ajan...

    Intianminttu, on kyllä totta, että kunnon adrenaliinitujaus antaa voimaa! Sulla on kyllä hyvät hauikset, kun kannat multasäkkejä portaikossa. Ehkä munkin pitäisi ajatella tätä joidenkin lihasten vahvistumisena… mutta alaselän lihakset ne ei taida olla. Kävin tänään ensin saunassa ja sitten menin pilatestunnille, että oli edes jotain toivoa saada joku liike tehdyksi, heh.

    Marietta, vieläkin taitaisi tulla "asiaa", jos päästäisin ulos ;) Mutta luulenpa, että pidän huomenna katselupäivän, enkä istuta tai kanna yhtään ruukkua mihinkään. Eiköhän se kipinä siitä taas viriä.

    On oikeastaan varmaan tosi hyvä, että pääset puurtamaan vain pari kertaa kuukaudessa: voi keskittyä oleelliseen ja into ei sammahda niin nopeaan? Itse haaveilen pääseväni mökille, jonka tontilla ainoa kasvusto on metsänpohjaa. Ellen kiikuta sinne ihan vaan yhtä kesäkukkaruukkua. Ei. En. Enhän?

    VastaaPoista
  4. Lähetä osoite, niin tulen hakemaan sun puutarhatyökalut pois. Otan samalla kaikki taimetkin, olen niiiin avulias ;) ja noi envyt heti kans mulle!

    VastaaPoista
  5. Kiitos Pirkko, vie vaan kaikki! Envyt saat ilman muuta, ota myös tyhmä rikkaruohokitkin ja metriä liian lyhyt kasteluletku ja muutama etupihan koivu.

    Ihanaa, että apua saa näin helposti :)

    VastaaPoista
  6. :D Aivan paras, pilatestunnilla selällään kuin torakka. :DDD

    Mutta tiedän tunteen, viime viikolla kaivatin miehellä ylös useita puskia ja vaihdoin puskien paikkaa. Tällä viikolla kantaessani ties kuinka monetta sadatta kastelukannullista mietin, ettei mitään prkleen järkeä, että pitääkö aina homman lähteä käsistä. Niin siis olen istuttanut perennoja ja pensaita, kasvimaan ja kylvökukkien lisäksi.

    Ja nuo taimet, voi h...vetti, joka vuosi sama juttu. Ajattelen "tänä vuonna vähennän taimikasvattien määrää ja ostan vain pari pussia esikasvatettavia" ja lopulta niitä kymmenittäin. Lisänä on sitten ne yksivuotiset suoraan pihalle kylvettävät.

    Tämä kevään vihreys ja aurinko saa pään sekoamaan ja järjen jättämään.

    Mutta nyt siis kahvikupponen käteen ja pihalle istuskelemaan aurinkoon ja sulkien silmät mahdollisilta epäkohdilta. Kuuntelemaan linnunlaulua ja tuulensuhinaa, lepuuttamaan aivoja ja särkeviä jäseniä.

    VastaaPoista
  7. Voi että, kun kuullosti tutulta. Sitä välillä miettii, että onko PAKKO joka kesä raataa vaan! Tosin olen päättänyt,että nurkkapielet on kuntoon laitettava, mutta onko niitä siemeniä pakko niin paljon hamstrata, ettei tiedä, mihin niitä lykkää!
    Ehkä piha muuttuu ajanmyötä havupihaksi, jossa on vain ikivihreitä :). Mutta sekin pitää jonkun tehdä :D.
    Välillä saa kuule väsyä! Minä väsyn aina juhannuksen jälkeen. Heinäkuu menee vain tarkkaillessa. Elo-syyskyyssa sitten sipulikukkien yhteydessä käy mini-innostus.
    Koitahan saada kroppas kuntoon.

    VastaaPoista
  8. Puutarhuri, siellä oltiin taas eilen torakkana. Hävettää, kun kevätkauden loppuessa pitäisi olla jo hiukan paremmassa lihaskunnossa kuin kauden alussa, mutta mulla se vaan suoritustaso laskee viikko viikolta. Paras asento on se "lapsen asento", jossa ollaan ihan sykkyrässä. Siihen just ja just kykenen.

    Kuulostaa kyllä uutteralta puuhailulta nuo moninaiset istutuksesi! Kiva sitten nähdä kuvia projekteistasi.

    Jokaiselle pihalle pitäisi kyllä saada vesipiste jokaisen kymmenen metrin välein, niin ei tarvitsisi kantaa raajat pitkinä sitä juotavaa… ja siemenpussit, niiden pitäisi maksaa vähintään 20 euroa kappale ja niitä saisi olla myynnissä vain yhdessä paikassa, sadan kilometrin päässä.

    Olet kyllä ihan ytimessä siinä, että kevään vihreys ja auringonpaiste saa järjen vilkuttamaan hyvästit. Tänään kyllä menen ulos tekemään vain noita kuvailemiasi asioita!

    Multasormi, hyvä kuulla, että muillakin on välillä raatamisen maku suussa. Siemenet on niin petollisia, ei niiden edessä tajua sitä lopputulosta. Tai oikeastaan miettii vain sitä lopputulosta, valmista kasvia valmiissa paikassaan, mutta tämä työvaihe pukkaa aktiivisesti unohtumaan, heh.

    Havupiha olisi mahtava, siellä ei paljoa tekemistä olisi – tosiaan sitten, kun se olisi valmis. Voisihan sitä sijoittaa hiukan euroja siihen, että joku tulisi ja tekisi valmiiksi, niin itselle jäisi vain se ihastelu? (Ja kastelu.)

    Heinäkuu on rentoa aikaa. Helteellä kastelukin on ihan hauskaa puuhaa, tai näin ainakin muistelen :)

    VastaaPoista
  9. Justiinsa luin kommenttisi toisesta blogista, jossa hehkutit pysähtymisen taitoa :D

    Kyllä se siitä sitten, mieti miten hyvässä kunnossa olet sitten loppukesästä! Ehkä se torakkakin oikenee. Meikäläisellä on sinänsä tuo hyvä rajoitin, että pitää täällä töissä vaan visualisoida tuota ruukkujen kantelua. Tosin tämä aiheuttaa henkistä rasitusta, kun olen jo pari päivää stressannut, mitenhän ne vielä istuttamattomat kärhöt pärjäävät ruukuissaan... Ja viikonlopun jälkeen voi aina olla iloinen, että pääsee töihin lepäämään :)

    VastaaPoista
  10. PilviPulla, hauska kuulla, että olen noin viisaita jossain lausunut :D

    Nyt on ollut tosi vaikeaa pysähtyä, kun taimet ovat ylikokoisia, niitä paahtaa helle, kurittaa liian pieni kasvutila ja sitä kautta jatkuva jano ja nälkä.

    Toisaalla rikkaruoho valtaa kiveykset, mutta ne olisi ohjeiden mukaan parasta nyppiä pieninä pois. Ja kun projekteja on muitakin kuin tämä puutarhailu, niin aika on kortilla. Eli fyysistä ja henkistä rasitusta on nyt kovasti ilmassa, hah.

    Mutta kohta, kohta tämä puserrus on ohi, ja torakka oikenee. Ellei tule jotain kroonista käpristyneisyyttä...

    Ja tänään _en_kanna_mitään_. Noup.

    VastaaPoista
  11. *reps* Kiitos tästä kirjoituksesta, Geranium. Olen täällä nauranut vedet silmissä ja pissat housussa tätä sun juttuas. Voin vain todeta, että tota joka sana myös tässä osoitteessa.

    Jos nyt kuitenkin yritettäis vielä toinen 15 vuotta, kyl se sitten helpottaa (tai sitten ei).

    Terkuin toinen uupunut torakka

    VastaaPoista
  12. Kun ei ole päässyt monien syiden vuoksi tappamaan kroppaansa työllä, niin sitten ei saa unta, kun miettii yöt pääksytyksen, että riittääkö aika kaikkeen ja mihin kaivaisi sillekin kuopan ja mistä sitä hiekkaa taas saisi, jos sitä puolisoa ei halua heti lähettää asialle, taas. Kuulostaa jotenkin tutulta. Välillä sapettaa ja kovasti. Väillä taas on niin ihanaa nähdä kättensä jäljet.

    VastaaPoista
  13. Nettimartta, no yritetään yhdessä vielä (vanhaa schlageria mukaillen), ehkä tässä jotain oppii seuraavan parinkymmenen vuoden aikana. Jos ei muuta, niin torakan elämäntyylin, hah.

    Voinko pyytää, että kun ensi vuonna esittelen muikeana siemenostoksiani, niin mua muistutetaan tästä tilanteesta? Kiitos!

    Vaalean vihreää, tuo on niin totta, että jos ei pääse fyysisesti puutarhan kimppuun, niin ne asiat pyörii sitten tauotta mielessä :o

    Ei ole järkeä tässä, ei. Ehkä kasvien hoitaminen on jollain tasolla verrattavissa jälkeläisten hoivaamiseen, siitäkin tulee toisinaan yöunet vieviä huolia? Ehkä meissä naisissa on joku sisäänrakennettu hoivahuoli, vaikka kyseessä olisi vain kesäkukan taimet?

    Kyllä tämä varmaan tästä kohta taas iloksi muuttuu, kun nuo kasvustot saa lopullisiin kasvupaikkoihinsa. Ainoa vaan, että unohtui kaikessa ruukku- ja multakiireessä ostaa lisää lekasoraa. Ilman sitä ei tule kunnollista salaojaa ja kasvien varpaat mätänee. Eikä tosiaankaan riitä lähikaupan minipussi tähän hommaan. Ja taas miestä apuun huutamaan… sissus.

    VastaaPoista
  14. No, mähän sua rupeen heti tammikuusta lähtien toppuuttelemaan, että et sitten osta yhtään siemenpussia ja jos ostatkin, niin et kylvä niitä ja jos kylvätkiin, niin... Se on kuule kumminkin niin ku tuuleen huutas :D Mut mä yritän huutaa kovempaa ja kovempaa. Kuuluuko?

    *reps x 1000* Mun kyljet on ihan kipeenä nauramisesta. Mies totes, että sain tästä ilosta ainakin puol vuosisataa lisävuosia. Samaa toivon sulle.

    VastaaPoista
  15. Mä laitan kuitenkin sormet korviin ja pälätän "Ei kuulu, ei kuulu" :D Tammikuussa siemenpussipidättely on yhtä mahdotonta kuin... no, jätetään sanomatta.

    Mutta kiva, että olisit valmis auttamaan! Ja hauskaa, että olet saanut nauraa – ehkä mäkin nauran näille ongelmille joskus ;)

    VastaaPoista
  16. Jessussiunaapääläri, että nauroin!! Varmaan suureksi osaksi sen vuoksi, että tunnistin tunteesi niin omakohtaisesti. Se on JUST tuota välillä. Ei vois vvvvähempää kiinnostaa kaikenmaailman hortensiat ja hössötys niiden ympärillä.

    Ja silti harmittaa nyt vietävästi, että Pirkko ehti ilmoittautua hakemaan sulta kaikki romppeet pois ;-D

    Kankeuteen suosittelen - pilateksen ohella - Felden-nimistä linimenttiä. Toimii kuin junan vessa. Parempaa kuin mitkään mopilaatit.

    Vaan arvaapa mitä? Kun tarpeeksi kauan v...iiksettää (tuli mieleen se kirja Eniten vituttaa kaikki, pardon my French), kohtaus menee ohi. Ei ehkä tänään, tai ensi viikolla, mutta menee se. Ehkä on jo mennyt. Ja jos ei ole, sekään ei haittaa. Puutarha on siitä kiva, että se ei mene mihinkään, vaikka sille olisi kuinka vihainen.

    VastaaPoista
  17. Intopii, kiva kuulla, että syvät vatsalihaksesi saivat treeniä :) Ja olet ihan oikeassa, viiksetys (!) menee pois jossain vaiheessa, itsekin uskon siihen. Mutta tänään ei vielä ollut se päivä.

    Päinvastoin, istuttelin niitä rumia ja typeriä taimia niihin elefantin juoma-altaan kokoisiin ja näköisiin ruukkuihin, enkä viitsinut edes katsella lopputulosta. Ne vaan oli _pakko_ saada väljempiin vesiin, kun ne pikkupotit oli ihan täynnä juuria. Enkä todellakaan ajatellut laittaa niitä vaan pykälää suurempaan taimiastiaan.

    Siellä sitä nyt on pihalla kasteltavaa taas koko h"#%#€#:n pitkäksi kesäksi. Tulis vaan halla ja söis kaiken. Whåtever.

    Luotan kaikesta huolimatta siihen, että kun vähään aikaan ei tarvitse kantaa mitään yli 20 kiloista eikä vahtia taimia eikä hoivata kasvihuonetta, niin alkaa löytyä positiivisia asioita. Tosin niitä taimia on vielä kolme tarjottimellista, mutta en jaksa pohtia niitä nyt. Jonnekin ne ehkä holahtavat, viimeistään Lassila&Tikanojan kyytiin.

    Pasa ja Atpo ovat muakin naurattaneet taajaan, v-sana on joskus vallan paikallaan, heh. Ja kyllä sitä on tuolla pihalla on viime aikoina mutistu.

    Pirkko ei ole vielä käynyt kuorma-autolla, odottelen toiveikkaana :)

    Felden-linimenttiä pitää etsimäni, kuulostaa hyvältä! Saako sitä suihkutettuna, kuten suihkurusketusta?

    VastaaPoista
  18. Hih, täällä vaan juttu paranee! Felden-ruiskutus!
    Kuorma-auto on jo valmiina lähtökuopissa, laita vaan koordinaatit tuleen niin olen siellä alta aikayksikön jelppaamassa. Eikä haittaa jos sun puolisko tulee vaikka vahingossa samaan kuormaan, kun ehkä tartten apua istuttelujen kanssa. Koivuillekin on paikka katsottuna, tuosta mettästä tonttini vierestä. Envyt laitan etupihalle, saavat kaikki ihastella tullen-mennen. Trallallaa;)
    ps. Intopii, nopeet syö hitaat!

    VastaaPoista
  19. Tule vain Pirkko Scaniallasi, täällä on kaikki valmiina :) Jos vaihtariksi jotain toivon, niin se on Felden-suihkukammio. Siellä vietän ensimmäiset kaksi viikkoa, sitten tulen ihastelemaan tyhjää pihaa. Ja jos saan lainata Scaniaa, niin kuskaan sillä pihan täyteen karkeeta soraa!

    VastaaPoista