Noh, pari päivää sitten kävimme ruokakaupassa, ja hipsaisin siitä ovelta heti oikealle, jossa on kasviosasto. Siis ei mikään HeVi-osasto, vaan puutarha-osio. Otin ihan vain pikku pussin kylvömultaa, kun se äskettäin hankittu 50 litran säkki loppui jo. Sitä ennen näitä pikkupusseja on ostettu lukematon määrä pitkin talvea ja kevättä.
Mies katsoi mun koukkaamista oikealle, pyöräytti silmiään ja parahti hiljaa: "Anna meille meidän jokapäiväinen multamme".
Mua nauratti. Hän oli jotenkin ihan tosissaan hiukan kypsähtänyt tähän mullan raahaamiseen. Mutta suostui edelleen kantamaan yhden pikkupussin, kun annoin ison moiskun poskelle.
Etsiskelin Plantagenista Kasvusäkkiä, johon olisin voinut kokeeksi istuttaa pari tomaattia kasvihuoneoloihin. Semmoinen valmiiksi tomaatin tarpeisiin lannoitettu ja mitoitettu säkki kuulostaa hyvältä, mutta P:ssä niitä ei ollut.
Noh, tämä samainen mies toi ystävällisesti toiselta reissultaan mulle yllärinä kasvusäkin, tosin Yrttimaa-mallisen. Siinä (luomu)lannoitteet on mitoitettu yrteille ja pienille kukille, mutta ajattelin kuitenkin kokeilla tomaattien kasvatusta. Saahan lannoitetta lisättyä kasteluvedessä.
Tein säkkiin muutaman viillon, kaksi tomskuille ('Sungold') ja pari samettikukille, joiden kerrotaan karkoittavan pois white fly -ötökkää (jonka suomenkielistä nimeä en nyt muista).
Sungold tekee runkoonsa, lehtihangan yläpuolelle, ns. varkaita, jotka pitää nyppäistä pois. Niin tein, ja kaivelin taimet säkkiinsä.
Sinne se systeemi solahti Taimelan nurkkaan.
Mutta vain hetkeksi, sillä tuo näky oli musta aivan kamala. Kiiltävä muovisäkki ja äärimmäisen hontelot samettikukat oikein huusivat olemassaoloaan. Pakko oli kaivaa kaikki pois ja istuttaa ihan perinteiseen saviruukkuun.
Noin, nyt näyttää levollisemmalta. Istutin samaa vauhtia kaikki tomskut ruukkuihin, niitä tuli kaikkiaan seitsemän eri kokoista. Taimia oli parisenkymmentä, niin että jos kaikki sujuu hyvin, loppukesällä syödään rutkasti punaista.
Mies hankki myös toisenlaista mustaa, nimittäin hevonpeetä. Edellinen satsi tuli suoraan kotiovelle, jossa sitä kauppasi pari herraa pakettiautossa. Ostin sitä kokeeksi, näytti mustalta turpeelta. Ja nyt tuli työpaikalle pyrähtäneeltä kauppiaalta tällaista mallia, joka näyttää... no, hevonpeeltä.
Rohkea rotan syö, edelleen. Niinpä laitoin jonkin verran kakkaa jokaiseen tomaattiruukkuun kasvuvoimaa antamaan. Mutta koska mulla ei ole tätä kevättä aikaisempaa kokemusta hepanjätöksestä, en tiedä yhtään, miltä kunnolla palaneen lannan pitäisi näyttää. Mutta hei, kokeilemalla oppii ;) Sekaan laitoin myös hiukan Yrttimaata (täytyyhän sekin jonnekin upottaa) ja perus-puutarhamultaa.
Ulkona kukkii äärimmäisen naisellinen kriikuna – tai kriikunaksi minä tätä puuta nimitän, saattaa se olla joku pienihedelmäinen luumukin.
Koko puu on täynnä vitivalkoista pumpulipalloa!
Taimelassa kasvaa vastapainoksi jotain erittäin miehekästä, nimittäin viime vuonna kasvatettu ja kellarissa talvehtinut chili 'Hot Super Chilli F1'.
Aurinkoista puutarhaviikkoa kaikille :D
Voi miten kaunis sun kriikunasi nyt! Täällä meilläpäin ei mikään vielä kuki, siis hedelmäpuu.
VastaaPoistaTuo kasvusäkki ei tosiaankaan ole kaunis, vaikka muuten ilmeisen kätevä. Kyllä kunnon iso ruukku pesee mennen tullen muovipussit!
Mun husbend on niin hyvin multasäkkien ostoon sopeutunut, että ihan kiltisti roudaa kotiin 4-5 säkillisen paketteja, tänä vuonnakin on tuotu jo 2 sarjaa...
Oi, puolisko oli sua ajatellut, kun näki kasvusäkkejä ja kaikesta mullan roudaamisesta huolimatta toi vielä yhden säkin. :)
VastaaPoistaPirkko, kohta tulevat teilläkin puut vauhdilla perässä. Tämä kulunut pari viikkoa on ollut ihan huimaa kehitystä, tänään sai jo juoda aamuteet ulkosalla - lyhythihaisessa!
VastaaPoistaMuovipussin ja saviruukun estetiikkavertailussa ruukku voittaa tosiaan 6-0.
Kiltti puolisko sinulla, kun ei yhtään pyörittele silmiään :)
Puutarhuri, niin puolisko tosiaan pyytämättä ja yllätyksenä toi sekä kasvusäkin että hevonkakkaa. Hällä hihat ovat kyllä olleet rakennusprojektin takia välillä aika tyhjät, mutta kivaa, että tarvittaessa löytyy vielä pieni voimanokare rouvan mullille... Nyt en taida tarvita enää kuin ehkä 8 isoa säkkiä ruukkumultaa – ja 15 isoa ruukkua :/
Nyt on kyllä lähtenyt lapasesta tämä taimikasvatus, ensi vuonna laitan puolet vähemmän. Varmasti.
"Varmasti". Ihan varmasti juu.
VastaaPoistaTuo hevonkakkasi näyttää kyllä näin heppatytöstä vähän mielenkiintoiselta, mutta kaipa sekin jonkun kaakin jätöksiä on. Ja pääasia, jos toimii!
Minulla on iskenyt akuutti ruukkupula, vaikka multaa olisiki: Plantagenissa oli tuntitarjouksena 50 litran puutarhamultasäkkejä 1,5e tuossa helatorstaina ja ukkeli lähti ihan oma-aloitteisesti hakemaan... tosin tuli takaisin silmiään pyöritellen. Oli kuulema nähnyt ihmismielen hulluuden, kun kiilto silmissään ihmiset olivat multapusseja hamstranneet! Tosin hamstrasi meillekin, hyvä poika.
Voi että oli taas mainio kirjoitus. Niin täydellisesti puutarhurin - ja puoliskon - elämää, että. Ei sitä tuon täsmällisemmin voi kuvata.
VastaaPoistaKiitos!
PilviPulla, kiintoisa tuo heppatytön näkökulma... Olenko laittanut tomskujen koteihin jotain ihan muuta, kuin hevonpeetä? Mitä, ääk? Ei se koirasta ole, sen kyllä tunnistaisin... Mutta tosiaan, ei kai se voi myrkkyäkään olla? Eihän? Oli siinä olkeaheinääjotain myös seassa.
VastaaPoistaHienoa, että mies hamstrasi multaa, vaikka ymmärsi sen älyttömyyden :) Mekin kävimme äsken hakemassa 8 säkkiä, lupasin, että alkaisi olla viimeiset (ennen seuraavia). Noista muovisäkeistä saisi hyvän energianlähteen talon lämmitykseen, hah.
Intopii, kiitos kivasta viestistä! Hauska huomata, että tämä toisinaan ihan kaheli harrastus on ihan samanlaista jokaisella. Ei ole yksinäisesti pöljä olo näiden multasäkkien ja kakkapussien äärellä.
Huomasitteko muuten miehisen viittauksen tuossa vikassa kuvassa? Mua se naurattaa kovasti, lajikkeen voisi sen pohjalta nimetä uudelleen, mutta jätän häveliäisyyssyistä esittelemättä mieleen tulleet ehdotukset, hehee.
VastaaPoistaJoo, meillä on mukavia miehiä. Omanikin hakee oikein peräkärryn kanssa ja viimeksikin sanoi, että otetaan 20 kerralla, niin ei tarvii heti huomenna tulla uudestaan :)
VastaaPoistaUpeassa kukassa kriikunas. En mäkään hevonpullista mitään ymmärrä, mutta noi pullat näyttää melko tuoreilta eli ei ole "jälikypsytetty". Onkohan tuhtia tarvaraa?
Valmiit taimipussit ei kyl oo kauniita. Päällehän vois laittaa olkia/sammalta/muuta härpäkettä. Itte oon niistä luopunut ja lannottelen purkkejani oman maun mukasesti. Ihan sama lopputulos.
Nettimartta, hieno ajatus mieheltäsi! On ilmeisesti jo oppinut, että määrä X ei riitä kuin ajaksi Y :)
VastaaPoistaHevonpulla voi tosiaan olla tuoreehkoa tavaraa. Se ei tuoksu oikeastaan miltään, siksi ajattelin, että on käyttövalmista... lähiön kasvatti ei tunne näiden palleroiden kypsyysasteita, kun ei ole koskaan niin läheltä nähnyt. Pöh. Kohta on kuollutta tomaatinrankaa ruukut täys.
Noh, se on mentävä sitten kauppaan ostamaan uusia.
Taimipussin idea on ihan ok, mutta tosiaan pientä tuunausta tarttee niiden ulkoasu. Vanha keino on tässä kohtaa mulle parempi kuin kasvusäkillinen uusia. Ja sama olisi pätenyt siihen hevonpeehen, jos olisin malttanut!
Sitä "kakkaramaisuutta" minäkin kummastelin, sillä oma ulkotiloissa talven yli avokompostissa viettänyt lanta muistuttaa lähinnä turpeista mustaa multaa. Voipi toki olla, että lanta on säilötty suoraan muovisäkkeihin, joissa sen pitäisi kai reilun vuoden muhia. Ehkä se syynä tuohon olomuotoon.
VastaaPoistaJoo, PilviPulla, niin sen täytyy olla. Aiempi erä oli muruista multatyyppiä, tämä on vielä ulostulomuodossa.
VastaaPoistaNoh, olihan se tomaattien kasvatus tähän asti ihan hauskaa :D
Mä olen tämän kevään mittaan todennut moneen otteeseen, että mun mies vielä jättää mut joku päivä puutarhaharrastuksen takia... Noh, eka kesä "puutarhurina" menossa, katsotaan monta kesää kestää... :D
VastaaPoistaTuosta heppakakasta, ei se ainakaan tuoretta ole, eli on se jonkun aikaa ainakin jo muhinut.
Kaisa, kyllä ne yllättävän pitkään tuntuvat jaksavan :D Ehkä suhteen pelastus on pitkä talvi, jolloin puoliskokin saa levätä? Kaikenlaisista suunnitelmista ei rasitu fyysisesti, eikä kaikkea tarvitse kuunnella aktiivisin korvin, vaan voi olla kuuntelevinaan, hah.
VastaaPoistaKiva kuulla, että hepantuotos on ainakin vähän aikaa ehtinyt muhia! Olen käynyt moneen kertaan tomaattiruukkujen luona etsimässä merkkejä yliannostuksesta, mutta vielä ainakaan niitä ei ole näkynyt...
On sinulla kiltti ja puutarhaystävällinen puolisko. Meillä miesryökäle itse (20 vuotta sitten) tarttutti meikäläiseen tämän puutarhainnostuksen, mutta nykyään hän ei tee pihan eteen mitään. Ei vaivaudu edes kantamaan raihnaiselle vaimolleen niitä multasäkkejä. Ajaa vaan puutarhakaupan oven eteen, vetää lippalakin silmillen ottaakseen autossa torkut ja huokaa, että "tuo kärryillä". Tämmöiseksi se saattaa mennä 26 yhteisen vuoden jälkeen ;)
VastaaPoistaHeh heh, Millan, ovelasti teki mies! Onhan se helppoa katsella vierestä, kun toinen puurtaa ja sitten vaan nautiskella valmiista lopputuloksesta – kun kerran ymmärtää puutarhan päälle ;) Mikä sekin on kyllä hieno asia, että ymmärtää lopputulokseen tarvittavan suunnittelun ja tekemisen määrän.
VastaaPoistaMeillä on yhteisiä vuosia 22, eli kalkkiviiva mullankantoavulle häämöttää, iik! Sitten täytyy kyllä vakavasti harkita puutarhurin palkkaamista á la Täydelliset naiset... hänelle ne raskaat hommat ja mulle se katseleminen. Sen puutarhan, tietysti.
Kyllä ne miehet on ihania :)
VastaaPoistaMinä ajattelin taas tilata kuorma-autollisen 0-8 soraa, jonka mies kiikuttaa kottareilla etupihalta takapihalle, kun niin kauniisti pyydän ;D
Joo, Mari, kyllä ne ihmeen paljoon suostuvat vain kauniilla pyytämisellä ;) Jos mä olisin mies, olisin huono puutarhurin puoliso. Enhän mä jaksaisi yhtä kautta kauempaa, hah.
VastaaPoistaIhana sorakuski sulla!