Kosmoksen ytimessä

Tai no. Taisi tulla kiireessä vähän turhan ylevä otsikko. Kosmoskukat, jotka kylvin suoraan isoon ruukkuun, ovat kuitenkin itäneet. Ja tässä ytimekäs kuva niistä.

Melko alkuolioita ovat vielä, isona niistä pitäisi tulla matalakasvuisia (n. 60 cm) puna- ja valkosävyisiä kosmoskukkia (Cosmos bipinnatus). Sen edesauttamiseksi olen kanniskellut ruukkuja yöksi kellariin ja aamulla puolivarjoon päiväksi vahvistumaan. Vielä ovat sillä systeemillä hengissä ja ovat itse asiassa tästä parin päivän takaisesta kuvasta jo vihertyneet. Se ei kuitenkaan ole vielä tae mistään, en ole tämän kokeen onnistumisen kohdalla kovinkaan varma.

Yrttipenkissä vihertää noin kymmensenttisten ruohosipulituppaiden kanssa myös persilja.

Tämä oli mulle pieni yllätys, että persilja on monivuotinen kasvi. Se kuuluu sarjaan "vain vähän meteliä itsestään pitävät perusmakukasvit", joten en ole siihen ehkä niin perehtynytkään. Mutta ilolla otan uuden kasvun vastaan ja lupaan nauttia joka lehdestä!

Ostin Pienen ryytimaan innoittamana kähärälehtisen persiljan siemeniä.

Kunhan armas viikonloppu - ja tällä kertaa ilman mitään allakkajuhlia - saapuu, laitan persiljan ja ruusupavun siemenet multiin, suoraan ulos isohkoon ruukkuun.

Ulos pääsivät myös talvella hankitut ja kukinnan jälkeen kellarissa sinnitelleet esikot.

Muistin kastella niitä vain harvakseltaan, joten on pienoinen ihme, että ne olivat noinkin vihreitä. Multapaakku oli kyllä kevyt, ja kova kuin kivi, joten vielä isompi ihme on, jos ne juurtuvat nykyiseen kasvupaikkaansa perennapenkkiin.

Pieniä ja suuria ihmeitä tapahtuu nyt joka päivä. Tulppaaneja täytyy kyllä istuttaa syksyllä lisää, ne ovat ihan täydellisiä kevätkukkia.

Tulppaanin ikiaikaisen kauneuden äärellä, satakielen livertäessä ja auringon painuessa mailleen on aika tarkkaan siellä, mitä otsikko kuvaili. Kosmoksen ytimessä.