Ne (Narcissus poeticus) kasvavat nipuissa omenapuiden ja pihajasmikkeen alla. Tykkään!
Tykkään myös syreenistä, joka on Suomen oloissa varsin eksoottinen tapaus: isot kukkatertut ja huimaava tuoksu. Tässä perussyreeni, Syringa vulgaris, joka on lähtenyt kasvuun eräältä vanhalta pihalta talonrakennuksen alta talteen poimitusta pistokkaasta.
Valkoisessa ja vihreässä on jotain klassisen kaunista. Myös tulppaani on klassinen kaunotar, missä värissä tahansa. Tässä yksittäinen yksilö koristaa vanhan ompun tyveä.
Jännää, miten kukista yritetään jalostaa todella tummia, jopa mustia, mutta vain harvoin päästään edes kovin lähelle. Sama koskee kirkkaansinistä, jota muun muassa ruusuun on yritetty ympätä jo varmaan vuosikymmeniä.
Kaunokainen (Bellis perennis) on kaksivuotinen, mutta parhaassa tapauksessa tuntuu monivuotiselta, kun lisääntyy siementämällä joka vuosi. Tässä valkoinen versio.
Nuo bellikset eivät taida asustella ihan otollisimmassa kohtaa, sillä kukinta on melko satunnaista. Mutta toisaalta se on sitäkin mukavampaa katseltavaa.
Naapurista on tullut nurmikolle jonkun maanalaisen asukin kuljettamana ukonlaukan sipuli.
Kiva, että tuli, sillä omat ukonlaukat (Allium aflatunense) ovat perennapenkissä hiipuneet. Tämä veijari kasvaa keskellä nurmikkoa, joten siirto tulee hällekin viimeistään kukinnan jälkeen. Mutta kerrankin voi sanoa, että myyrä tai vastaava on tehnyt hyötyteon. Ties vaikka sillä olisi ollut silmää violetille kauneudelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti