Bye bye betonilaatat

Tässä jatkoa edelliselle piharemonttipostaukselle. Blogiohjelmassa oli eilen iso ongelma, mutta nyt näyttäisi toimivan taas...

Sivupihalla kulkeva pikkukivipolku muuttuu etupihalla isompi kivi -poluksi.

Talo on rakennettu 1930-luvulla, mutta luulen, että etupihan alkuperäiset massiiviset betonilaatat olivat n. 1950-luvun tuotantoa. Talon rakentanut mies oli betonialan ihmisiä, ja se näkyi juuri mm. näissä pihalaatoissa ja ulkoportaissa. Näkyy se talon rakenteissakin eli kellari voisi hyvin toimia pommisuojana... tällaiset betonikakut sitten remontin aikana maasta ylös ähkittiin:

Laattojen paksuus ei näy kuvassa, mutta materiaalissa ei tosiaankaan oltu säästelty näitä tehdessä. Tämä osa tonttia katsoo pohjoiseen, joten tuo "nurmikko" ei tosiaankaan siinä viihtynyt. Siispä laitettiin koko alue kiveykselle.

Alueesta tuli mukavan valoisa myös syksyllä, ja lumien sulettua piha on "heti valmis", eikä tarvitse kahlata mutakossa. Lisävaloa saatiin laittamalla vaaleita kiviä koivujen juurelle.

Kahteen portinpieluskoivuun tuli valkoinen-harmaa-vaaleansinistä kiveä...

... ja reunimmaiselle yksilölle laitettiin vähän pienempää keltasävyistä kiveä, ihan vaan siksi, kun valinta kahden värin ja koon välillä oli niin vaikea.

Kivet on kerran (viime kesänä) otettu pois ja liotettu isossa ämpärissä, ja samalla putsattu niiden aluset koivunsiemenistä ja muusta töhkästä.

Etupihalle tehtiin uudet ulkoportaat puusta ja yrttipenkki Kekkilän turveharkoista. Tuo turveharkkopenkki oli kokeilu, joka on venähtänyt nyt muutamaan vuoteen. Multa on pysynyt hyvin sisällä, vaikka harkot ovat kutistuneet auringossa. Lisäksi niiden pintaan on kasvanut sammalta, mutta sehän on vain viehkoa. Koivun juuristo kyllä tunkeutuu yrttipenkin multatilaan, mutta täytyy vaan olla kärsivällinen ja kastella.

Reunat on tehty puoliksi sahatuista harkoista, ne on tuettu sisäpuolelta n. 30 cm pituisilla kukkakepeillä. Niitä on työnnetty ristiin rastiin pitämään harkkoja ryhdissä, en tiedä, ovatko auttaneet, mutta pystyssä ovat pysyneet. Jossain vaiheessa yrttimaan voisi rakentaa uusiksi esimerkiksi juuri kivestä. Tai puusta.

Kivetys on melko helppohoitoinen, harjaamalla saa roskat pois ja painepesurilla (tai varrellisella juuriharjalla ja hauiksilla) tiukemmat liat. Tässä etupihalla rikkaruohot eivät ole saumoihin tunkeneet, liuskekivien välissä ratamoa ja voikukkaa on varsinkin keväisin jonkin verran.

Samalla vauhdilla vetäistiin polku talon toisellekin sivulle.

Talon takapihalla oli isohko perennapenkki, josta otin talteen useita lajeja kivetyksen alta.

Jotta polunpäät eivät loppuisi (kasvi)seinään, niille piti raivata tila myös tälle puolelle taloa.

Vihreää jäi tarpeeksi talon yhdelle sivulle, jossa suurin osa neliöitä on, joten ihan kivierämaata ei tontista tullut. Tilaa tuntui kyllä tulevan lisää.

Pihaa oli hauska suunnitella, remonttia oli kiva tehdä ja lopputulos tuntui toivotun oloiselta. Liuskekivet ovat pysyneet paikallaan ja kestäneet talvet, ainoa selvä muutos on saumojen sammaloituminen. Senkin voisi kai jollain myrkyllä poistaa, mutta en viitsi puuhaan ryhtyä.

Sammaleen invaasio on vain terve muistutus siitä, että vaikka kuinka ihminen suunnittelee ja remontoi, vihreää luontoa se ei voi millään täysin hallita.

Kivipäällyste ei myöskään ole ainoa keino päästä eroon tantereesta. Pohjoiseen ja pimeään kohtaankin löytyy sopivia pensaita ja maanpeittokasveja. Mutta se onkin jo toinen juttu.