Särkynytsydän puolestaan edustaa jotain varsin pehmeää herkän kukkansa kautta.
Tykkään tästä kasvista tosi paljon. Särkynytsydän vaihtoi vast'ikään latinalaista nimeään Dicentra spectabilisista Lamprocapnos spectabilisiksi, mutta tuo D. spectabilis on kyllä juurtunut niin hyvin mieleen, että tulen sen sinä todennäköisesti aina muistamaan. Mutta spectabilis tämä kasvi todella nimensä mukaisesti on.
Varsin näyttävä omalla rohealla tavallaan on myös voikukka (Taraxacum officinale), jota viikonloppuna kerättiin nurmikolta pari ämpärillistä.
No, ensi vuonna viimeistään tavataan taas, olen siitä aivan varma :)
Viime vuosina olemme tavanneet säännöllisesti myös nurmikolle jostain tupsahtaneen orvokin.
Parinkymmenen yksilön ryhmässä luumupuun alla kasvavat orvokit ovat luultavimmin metsäorvokkeja (Viola riviniana). Tieto löytyi mainiosta Jyväskylän yliopiston Valokki-nettikasviosta.
Pieni hämähäkki puuhaili myös omiaan, varmasti nauttien kahdenkymmenen asteen lämpötilasta ja vehreästä maisemasta.
Toivotaan, että hämppäri ei päätynyt kenenkään ateriaksi kivan viikonlopun päätteeksi. Puissa käy nyt semmoinen suhina, että luulisi kaiken syötäväksi kelpaavan käyvän kaupaksi. Omenapuussa, meksikolaispöntössä, asuu reipas sinitiaispariskunta. (Sinitiaisen latinalainen nimi on muuten Parus caeruleus, oppisikohan tuon?)
Tuuli tuiversi hieman herran frisyyriä, mutta se ei tahtia haitannut. Se sujahteli pönttöön ja ulos varmasti satoja kertoja päivän aikana. Myös rouva pääsi välillä venyttelemään siipiään ja haukkamaan raitista ilmaa. Ja ihastelemaan särkyneitäsydämiä.
Ja kun jotain oppii puutarhapuuhissa melkein joka päivä, niin sunnuntain tieto tuli karhunvadelman, karviaisen ja nokkosen kautta. Opetus oli, että älä mene niiden piikikkääseen seuraan paljain käsivarsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti