5. kesäkuuta 2013

A = akileija

Onpas hiki! Kerrankin alkoi kesä kesäisesti, tätähän sitä aina talvisin toivotaan ;)


Onkos tää jo viides hellepäivä putkeen, monta niitä ainakin on jo ollut. 

Koska päätä kuuma pehmittää ajattelin vähentää aivoponnistelun tarvetta ja aloittaa aakkospostaukset. Tiedättehän, A-kirjaimen kohdalla kerrotaan A:lla alkavia asioita, B:n kohdalla B:n ja sitä rataa. Ruotsalaisen o:n (Å) kohdalla voi olla haasteellista, mutta bring it on! Aloitan siis A:sta.

(Pahoittelut etukäteen, että osa kuvista on varsinaisia realismidokumentteja, otin ne iTablet-vehkeellä, kun mies on reissussa kameran kanssa. Osa kuvista on vanhaa varastoa.)

A niin kuin akileija.

Lehtoakijeijoja kasvaa tontti 559:llä vanhastaan kahta eri väriä, tummansinistä ja tummanpunaista.



Akileijoista tulee mieleen alkukesän viileähköt päivät, jolloin kukinta kestää aika pitkään, ehkä parisen viikkoa. Nyt hellesäissä se – kuten muutkin kasvit – kukkii nopeasti pyrähtäin. Kuivuus on saattanut nipistää kukkien kokoa, luulen.

Naapuri, joka on ystävällinen ihminen, antoi mulle kunnon paakun tummakukkaista lehtoakileijaa.


Pari vuotta sitten siemenestä kasvattamani jaloakileija 'MacKana' on aloittelemassa kukintaa. Tällaisia heistä sitten tulee, jos historia toistaa itseään.


Tänä keväänä multiin työnnetyt Amerikan-akileijat, Aquilegia saximontana 'Rocky Mountain Blue' eivät vielä kuki. 


Ovat kuitenkin jo ihan oikeiden kasvien näköisiä, vaikka itivät ihan hentoisina lankoina.


Tämä Columbine (akileijan tutumpi nimitys USA:ssa) on Coloradon osavaltion nimikkokukka, ollut jo vuodesta 1899. Ei siis mikään eilisen teeren poika tai muu vastaava untuvikko.

Jos kukkia saadaan, niin ne näyttävät tältä. Kukat kuulemma myös tuoksuvat.


Akileijoja voisi ehdottomasti olla tontilla enemmänkin, täytyisi vain rakentaa niille oma kasvupaikka oikeaan kohtaan.

Aakkosprojekti on näin korkattu alkaneeksi. Vielä loppuun A niin kuin armoton alivuokralainen. Tuomenkehrääjäkoi (Yponomeuta evonymellus) on kuorruttanut lähipuiston tuomet ja ilmeisesti pihlajatkin kauttaaltaan vaaleanharmaaseen harsoon.


Silmien onneksi puut voivat tehdä uudet lehdet loppukesästä. A niin kuin alusta.

16 kommenttia:

  1. A = ainutlaatuisen ahkeran akileija-ihailijan aloitus aakkosten ankarassa aarreaitassa, aiheiden alustusta aloittamassa.

    Nyt loppuivat a-sanat. Hatunnosto tälle aakkosprojektille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh, tosi hienosti aakkosteltu! Saas nähdä, pääsenkö lähellekään tuota...

      Poista
  2. Hauska idea nämä aakkospostaukset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja heti B:n kohdalla alkoi tenkkapoo :)

      Poista
  3. Hienosti rakennettu ja opettavainen tarina akileijoista. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, akileija! Tämä asiantuntijalausunto lämmitti kovasti.

      Poista
  4. Ensin pienet valitukset: jumaleissoni ku on kuuma. Ei jaksa, ei kykene ja kaikki kasvit kuukahtaa tolpilleen. *pari ärräpäätä* Vihaan pakkasta ja hellette. Eiks vois olla normimenoo!

    Meilkin on noita haamupuita. Onneks metsuri tulee kaatamaan ne ja päästään tostakin riesasta. *pari ärräpäätä*

    Kiva postausidea, ootan mielenkkiinnolla jatkoa. Akileija on kiitollinen kasvi, tyytyy vähään ja levii kiitettävästi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, normimenosta ei ole koko vuonna ollut tietoakaan! Jos ei ole purukuminvenymänpituinen talvi, niin sitten on super-aikainen hellekesä. Mitähän tästä vielä tulee, koko vuodesta?

      Haamupuumetsuri kuulostaa hyvältä!

      Poista
  5. Kiva idea nämä aakkoset ! Katselin just vaaleanpunaista lehtoakileijaani, ja kukan kärjet ovat vihreät. Akileijojen itsellään ilmestyneiden siementaimien kanssa onkin aina jännää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kuulostaa ihanalta yksilöltä tuo vaaleanpuna-vihreä tapaus! Mulla on haaveissa semmoinen kurjenpolvi-akileija-alue, siinä voisi risteymiäkin alkaa syntyä...

      Poista
  6. Akileijat ovat kyllä aika suloisia. Ja risteytyvät vissiin aika hyvin keskenään, uusia kukkasia siis odotellessa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että löytävät toisensa – onneksi on pieni tontti, luulisi heidän törmäävän toisiinsa väkisinkin ;)

      Poista
  7. Kun eilen kuljeksin pienen tuomipusikkomme alla, niin puskasta oikein kuului sellaista hentoista rouskutusta kun matoset ruokailivat, yöks! Lehtiä on vielä jäljellä, vaan liekö kovin kauaa??!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iyyks, hentoinen rouskutus oli kyllä tosi kuvaava havainto tuosta tuomisto-menosta :/ Taitaa mennä kaikki lehdet samaa vauhtia, luulen. Huh.

      Poista
  8. Komiat kukat! Kiva idea tää sun aakkos-postaus, sinä os kuka selviät taatusti myös haastavimmista kirjaimista:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, saas nähdä, kuin tän käy. Oli olevinaan niin helppoa, kun akileijat olivat just kukassa, kun asia tuli mieleen...

      Hassusti muuten venytti ja vanutti tämä Blogger nuo mobiililaitteella otetut kuvat. Noh, onpa runsaamman näköiset kasvustot ;)

      Poista