10. kesäkuuta 2013

C = chili

No tämä aakkonen on helppo. Nimittäin C niin kuin chili.

Chili on Vuoden vihannes 2013. Tontti 559:llä sitä lähdettiin juhlistamaan kaikkiaan kymmenellä Capsicum-lajiin kuuluvalla tyypillä. Kaksi niistä oli kuitenkin makeita paprikoita ja yksi ei itänyt lainkaan, joten tulipuikuloiksi luokiteltavia on kasvussa seitsemää sorttia. Heidät kylvettiin tammikuussa.

Ensimmäiset maistiaiset on jo saatu takuutyyppi C. annuum 'Hot Super Chilli F1':stä.


Jos mietitte yhtä chililajiketta, jota haluaisitte kasvattaa vähällä vaivalla ja satoa saaden – ja ajattelitte vielä syödäkin sitä satoa eli hedelmä ei saisi olla superhyperpolttava, niin valitkaa tämä lajike. Menee ruukussa ulkoilmassakin, ei välttämättä tarvitse kasvihuoneen lämpöä. Aurinkoinen ja suojainen paikka riittää. Ja hedelmää tulee, kun hiukan antaa välillä (kastelu)lannoitetta.

Kyllä teki hyvän säväyksen salaatissa, tuoreen ananaksen kyljessä.


Hot Super Chilli F1 kasvattaa puikulansa ensin tummanvihreinä, josta ne nopeasti muuttuvat punaisiksi.

Myös punaisia, tosin paljon pienempiä puikuloita kasvattava C. annuum "Malawi Bird's Eye' on saanut satoa valmiiksi.


Tätä ajattelin kuivattaa kasvikuivurissa, kun on Chiliwikin mukaan hiukan kitkeränsorttinen tuoreena.

Suomalaisten jalostajien käsialaa oleva C. baccatum 'Fatalii Gourmet Aji Finlandia' kasvattaa isoa puskaa ja vinkeän muotoisia hedelmiä. Ainakin oman kirjanpitoni mukaan nämä kaikki ovat tuota samaa lajiketta.


Täällä laarien uumenissa niitä kasvaa, molemmissa yksi kasvi. Lisäksi laareissa kasvaa paria laatua tomaattia ja yhdet taimet pienempää chiliä. Jotain muutakin siellä on, mutta enää ei saa tolkkua, että mitä.



Paljon on tultu vain kuukaudessa...! Hellettä on piisannut niin, että napakkaa lämpöä ja/ tai aurinkoa värinsä vaihtamiseen tarvitseva C. baccatum 'Omnicolor' on tosiaan alkanut vaihtaa väriään.


Podi vaihtaa värinsä tuosta vaaleankeltaisesta ensin liilaksi ja siitä oranssin kautta punaiseksi. Metamorfoosi voi olla hidas, mutta eivätköhän nuo ehdi, kun nyt jo ollaan näin pitkällä. Hauska tapaus, joka tuntuu kasvavan ihan kivuttomasti (eli ötököttömästi). 

C. annuum 'De Cayenne' -podit kasvavat jännässä ryppäässä. 


C. chinense 'Caribbean Antillais'ia olen kasvatellut aikaisemminkin, itse asiassa viime (sateisena) kesänä, eikä se silloin tuottanut kolmesta taimesta kuin muutaman hassun marjan. Ei näitä nytkään ole kypsymässä riesaksi asti, mutta joitakin kuitenkin.


Näiden lisäksi kasvarissa kehittyy C. baccatum 'Quintisho', joka on aika iso pensas, jossa on pienen oloisia hedelmänraakileita. Saa nähdä, miten pärjäävät tuon tomaattiarmeijan alaisuudessa ja varjossa.

Jos satoa tulee yhteensä mukavasti, kuivatan osan ja teen niistä chili-lisukkeita, kuten tällaista rouskuvaa hiutaletta...


... ja pehmeän sipulista chilihilloa.


Ohjeet löysin thai-keittokirjasta, voin laittaa niiden tarkemmat reseptit eetteriin, kun kokkailupäivä koittaa. Mahtavia lisukkeita ovat esimerkiksi perus-pasta-askin kylkeen.

Chili- ja paprikakasvatuksissa tuli myös epäonnistumisia. Chili C. annuum 'Lombardo' ei koskaan edes itänyt ja paprika C. annuum 'Pinokkio' joutui sellaisen punkkihyökkäyksen kohteeksi, että katsoin parhaaksi nakata heidät mäkeen. Vaikka hedelmät olivat isoja ja hienoja, snif.


Lohtua tuo naksupaprika C. annuum 'Snack Pepper', josta voi pian ottaa ensipuraisun.


Paprika on tosiaan kompaktin kokoinen, sopisi mainiosti yhden naisen salaattiin. Tai samaisen naisen välipalaksi, jos hän ei mielisi suklaapatukoita vihannesten sijaan. Hmm.

Tulisenpuoleista alkanutta viikkoa kaikille!

16 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Oij, kauniisti sanottu. Ihan amatöörihän minä olen, mutta kyllä kehaisu aina kivalta tuntuu...!

      Poista
  2. Miten saisikin kaikki vihannekset maistumaan niin upealta, ettei tekisi enää suklaata mieli.

    Hienoja chilejä kerrakseen. Aika nopeasti kasvihuoneesi viidakoitui. Nythän on vasta alkukesä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, mitenhän ne makuaistimukset saisi kääntymään aivoissa toisin päin... suklaat jäisivät pöydälle, kun olisi hirmuinen himo ahmia kesäkurpitsaa ja paprikaa.

      Tuli kyllä pikaviidakko, kun pukkasi nuo helteet. Ihme juttu tämä koko kevät ja alkukesä.

      Poista
  3. Ihan mieletöntä! Reseptejä odotellessa, jos vaikka nuo omat mini kasvit ikinä mitään satoa tuottavat... Mä en käsitä miksi eivät ala jo kasvaa pituutta, vaan ovat matalia pöheikköjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas ovat juroa mallia, kun vielä vaan tuumailevat... kokeile vähentää kastelua niin, ettei multa ole koko ajan kosteaa, olisiko siitä apua? Chilit ovat yllättävän pienijuurisia, joten runsas kastelu voi aiheuttaa hukkumisen tunteen ja siitä johtuvan jurotuksen.

      Poista
  4. Noh..en ollut uskoa silmiäni...upeita chilejä!!! Ihanan oranssinen paprika...NAM:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maarit :) Ei näitä kasveja oikein enää taida osata katsoa tuorein silmin, kun on puoli vuotta vahtinut niiden kasvua... Ja paprikaa täytyy kyllä maistaa, että onko yhtä hyvän makuinen kuin väri antaisi olettaa.

      Poista
  5. Kiitos tästä monipuolisesta ja mielenkiintoisesta suositus- ja tietopaketista! Mä olen tämänsorttisten kasvien kanssa niin tumpelo, että pidän asiantuntijuuttasi erittäin arvokkaana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos Purlina. Minäkin olen ihan chilinoviisi, mutta helpot lajit onnistuvat kohtuullisesti – niin kuin kaikkien kasvien kohdalla :) Ei sinivaleunikoita mulle, pliis.

      Poista
  6. Slurps. Hienoinen suhina kuuluu mun kasvarista, kun pari kituvaa chilintaimea menevät häpeästä multiin syvälle piiloon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eh, Pirkko, maanittele ne takaisin pinnalle! Ei tässä ole mitään spesiaalia, on vaan osunut helpot lajikkeet kohdalle. Ja se kasvivalo on varmaan myös auttanut.

      Vinkkaan saman kuin Susannalle, eli kokeile kastelun vähentämistä niin, että multa kunnolla kuivahtaa välillä. Chilien juuristo on yllättävän hentoinen, niille voi tulla jatkuvasta kosteudesta/ märkyydestä tulvamainen olo. Siitä voi syntyä jurotusta.

      Poista
  7. Hienoa! :)

    Vipan chileistä ensimmäinen Aji Fantasy kypsyi jo ja sitä päästiin maistelemaan eilen illalla. Tulisuus 2 ja raikkaus 9. Todella tutustumisen arvoinen lajike. Satoisakin tuntuu olevan. :)
    https://fbcdn-sphotos-h-a.akamaihd.net/hphotos-ak-frc1/300551_299729970161246_490560291_n.jpg

    VastaaPoista
  8. Kiitos, Jule – chilitaiturin onnittelut lämmittää kovasti :)

    Komean näköisiä nuo Aji Fantasyt, täytyy varmaan uskaltautua testaamaan ensi vuonna. Pensas on kyllä reippaan kokoinen, wau.

    VastaaPoista
  9. Kyllä siellä kelpaa suu tulisena puhista, kun nuo pistelee poskeensa! Suklaapatukat tosin kyllä valitettavasti kilpailevat kovasti vihannespuolen kanssa eräällä toisellakin naisella, harmillista tosin, etteivä kasva pensaissa...

    Mutta koska olen hyperlaiska nyt justiinsa googlettamaan, niin mikä on noiden kasvun salaisuus? Miten paljon tilaa ja miten lannoitat etc.? Itse raijasin paprika-chili-patterini (en tiedä mikä on mikä, koska meni klassisesti sekaisin) kasvihuoneen lämpöön ja pähkään, että milalista purkkia niille loppukasvatukseen pitäisi tarjota.... ja basilikakin on vielä kylvämättä vaikka samettikukkia tarttui innoittamanasi tänään mukaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja toisaalta, eikös chilin ja suklaan yhdistelmä ole tosi terveellinen, kapsaisiinit ja flavonoidit ja mitä niitä on?

      Chilin kasvun salaisuus ei ole salaisuus. Annan ihan perus-kastelulannoitetta, silloin kun muistan. Siis sitä vaaleanpunaista jauhetta. Paras lienee tomaattilannoite, mutta eihän niitä osu kaupoissa kohdalle silloin kun muistaisi.

      Ruukun koko on ihan mutua, ei tarvitse olla jättisaavit, koska kasveista ei (ainakaan mun kasveista) tule jättiläisiä, eli näppituntumalla vaan ruukkua kehiin, samalla lailla kuin muiden kesäkukkien kanssa. Jos joku nyrkkisääntö pitäisi äkkiä luoda, niin sanoisin, että kasvin lehdistön tulisi suunnilleen mahtua ruukun "sisään", kun ylhäältä päin katselee. Mutta siinäkin heti sanoisin, että mieluummin pienemmän sorttinen astia kuin turhan iso.

      Ja tosiaan chileillä on aika hentoiset juuret, joten niitä ei saa kastella niin, että aina on kauhian kosteaa. Varpaat aina märkänä = ei huvita kasvaa. Tämän ilmiön luulen erään hi-taas-ti kasvavan chilin kohdalla tapahtuneen. Heti kun multa näyttää vähänkin kuivahtaneelta pinnasta, niin menen lurauttamaan aimo lorot vettä. Pitäisi malttaa antaa mennä liki kuivaksi asti.

      Jee, hurraa-huuti samettikukkahankinnoille! Ne vaan ovat ihan must ;)

      Poista