D = daalia

Daalioiden kohdalla on tapahtunut joku aivotiltti. Niitä on hankittu aina vaan lisää ajatellen, että eihän niitä ole kuin se yksi tai kaksi ruukullista. Että hyvin mahtuu kellariin talveksi, paina vaan "Tilaa"-näppäintä.

Nyt kun katson eteeni, niin tajuan, että tämä loppuu tähän. Ei nuo mahdu meillä mihinkään talveksi. Hyvä kun mahtuvat kesäksikään, tämä on kuitenkin vain yhden perheen kiinteistö. Ja minun perhe näyttää pääsääntöisesti koostuvan saviruukuista.

Tuolla seassa on myös mökinihmekukkaa (Mirabilis jalapa), joka niin ikään täytyy ottaa sisään talveksi. 

Daalioista on ymmärrykseni mukaan kasvussa seuraavia tapauksia:

Tummalehtiset arvotahot ovat piispoja, heitä on seitsemän.

Bishop of Auckland

B. of Canterbury

B. of Dover

B. of Lancaster

B. of Leicester

B. of Llandaff

B. of Oxford

Muut uudet tulokkaat ovat

Ace Summer Emotions

Catherine Deneuve

Ferncliff Illusion

Mick's Peppermint

Vanhastaan ruukuissa kasvaa mm.

Blue Bell

Edge of Joy

Eveline

Rebecca's World

Red Pigmy

Twlight Time

Saa  nyt sitten nähdä, kuka kukkii ja miten. En minä noista vanhoista ole pitänyt sen kummempaa huolta, nostanut vaan ruukkuineen lokakuun lopulla kellariin ja huhtikuun lopulla pikkuhiljaa kastellen ja totutellen takaisin ulos. Osa juurakoista alkaa aina talvella tehdä ohkaista ja kalpoista versoa, mutta olen tylysti napsinut ne poikki. Ei niistä oikein kasvaisi sellaisia oksia, joihin pukkaisi kukkanuppuja. Ötökät vaan iskevät meheviin olmeihin, jostain niitä häirikköjä löytyy talvellakin.

Tämä daaliakeräily saa nyt oikeasti loppua tähän. En henno nakata juurakoita syksyllä pois, mutten jaksa niitä kaivaa ruukuistaan ulos, turvelaatikoihin kompaktisti säilöön. Näiden kanssa nyt pitää elää, kunnes he siirtyvät luonnollista kautta daalioiden daivaaseen.

Hiukan saa vielä kukkia odottaa, mutta onneksi daalia kukkii hienosti, aurinkoisena syksynä ihan lokakuun lopulle asti. Tässä kuva lokakuun 30. päivältä vuonna 2011.

Aamuisin ikkunan takana hehkui keltainen pikkuaurinko ja iltaisin viereisessä puussa loimottivat jouluvalot. Siinä on ollut sekalainen syksy. Sellaistahan me tietysti toivomme sitten joooooooskus, kun moinen vuodenaika mahdollisesti tulee käsille. 

Mutta nyt ei mietitä sitä, vaan duunataan mieleemme demo siitä, miltä tuntuu, kun ei tartte painaa duunii, ei dataa, ei doupata pahaa sumppii, vaan voi lukee dekkarii, funtsii kukkadetskui, miettii diipisti, milt kaikki döllää. Laittaa daamit vaan dödöö kainaloon ja dörtsit posee. Lähtee kesädiivana dallaa.