13. kesäkuuta 2013

D = daalia

Daalioiden kohdalla on tapahtunut joku aivotiltti. Niitä on hankittu aina vaan lisää ajatellen, että eihän niitä ole kuin se yksi tai kaksi ruukullista. Että hyvin mahtuu kellariin talveksi, paina vaan "Tilaa"-näppäintä.

Nyt kun katson eteeni, niin tajuan, että tämä loppuu tähän. Ei nuo mahdu meillä mihinkään talveksi. Hyvä kun mahtuvat kesäksikään, tämä on kuitenkin vain yhden perheen kiinteistö. Ja minun perhe näyttää pääsääntöisesti koostuvan saviruukuista.



Tuolla seassa on myös mökinihmekukkaa (Mirabilis jalapa), joka niin ikään täytyy ottaa sisään talveksi. 

Daalioista on ymmärrykseni mukaan kasvussa seuraavia tapauksia:

Tummalehtiset arvotahot ovat piispoja, heitä on seitsemän.

Bishop of Auckland
B. of Canterbury
B. of Dover
B. of Lancaster
B. of Leicester
B. of Llandaff
B. of Oxford

Muut uudet tulokkaat ovat

Ace Summer Emotions
Catherine Deneuve
Ferncliff Illusion
Mick's Peppermint

Vanhastaan ruukuissa kasvaa mm.

Blue Bell
Edge of Joy
Eveline
Rebecca's World
Red Pigmy
Twlight Time

Saa  nyt sitten nähdä, kuka kukkii ja miten. En minä noista vanhoista ole pitänyt sen kummempaa huolta, nostanut vaan ruukkuineen lokakuun lopulla kellariin ja huhtikuun lopulla pikkuhiljaa kastellen ja totutellen takaisin ulos. Osa juurakoista alkaa aina talvella tehdä ohkaista ja kalpoista versoa, mutta olen tylysti napsinut ne poikki. Ei niistä oikein kasvaisi sellaisia oksia, joihin pukkaisi kukkanuppuja. Ötökät vaan iskevät meheviin olmeihin, jostain niitä häirikköjä löytyy talvellakin.

Tämä daaliakeräily saa nyt oikeasti loppua tähän. En henno nakata juurakoita syksyllä pois, mutten jaksa niitä kaivaa ruukuistaan ulos, turvelaatikoihin kompaktisti säilöön. Näiden kanssa nyt pitää elää, kunnes he siirtyvät luonnollista kautta daalioiden daivaaseen.

Hiukan saa vielä kukkia odottaa, mutta onneksi daalia kukkii hienosti, aurinkoisena syksynä ihan lokakuun lopulle asti. Tässä kuva lokakuun 30. päivältä vuonna 2011.


Aamuisin ikkunan takana hehkui keltainen pikkuaurinko ja iltaisin viereisessä puussa loimottivat jouluvalot. Siinä on ollut sekalainen syksy. Sellaistahan me tietysti toivomme sitten joooooooskus, kun moinen vuodenaika mahdollisesti tulee käsille. 

Mutta nyt ei mietitä sitä, vaan duunataan mieleemme demo siitä, miltä tuntuu, kun ei tartte painaa duunii, ei dataa, ei doupata pahaa sumppii, vaan voi lukee dekkarii, funtsii kukkadetskui, miettii diipisti, milt kaikki döllää. Laittaa daamit vaan dödöö kainaloon ja dörtsit posee. Lähtee kesädiivana dallaa.

12 kommenttia:

  1. "Perhe koostuu saviruukuista." :D
    Olet kuitenkin osannut varatutua jo loppukesän kukkaloistoon, hyvä vaan, että riittää piispoja ja muita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, ehkä tämä iloksi muuttuu sitten heinäkuun lopulla... jos muut ovat talosta kadonneet, niin ruukut kyllä kököttävät todennäköisesti just tuossa.

      Poista
  2. Mä oon ihastunut mignondaalioihin. Mullakin ne mystisesti lisääntyy, vaikka pari kuolikin talvella. Mä vien omani isossa korissa kaverin maakellariin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mignondaaliat ovat kauniita, mulla taitaa ainakin tuo Edge of Joy olla sellainen. Hyvältä kuulostaa korisäilytys, ehkä minäkin aktivoidun tänä syksynä...

      Poista
  3. Do-dii, ja talven pitkinä ja pimeinä tunteina eräs nimeltä mainitsematon tilaa ja tilaa ja tilaa daalioita ja kaikkee muuta ihanaa. Hih hih, naurattaa jo valmiiksi, kun valtava paketti ilmestyy sun ovelles ja toinen ja kolmas ja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uaah, toivottavasti noin ei käy! Ei voi. Ei saa. Talvella täytyy käyttää se aika vaikka suklaan syömiseen, tuhat ylikiloakin on pienempi harmi kuin tuskailu tilanpuutteen kanssa.

      Poista
  4. Siellä ollaan siis loma fiilareissa, ihanaa! Meikäläinen rahtaa juurakot 300 km päähän anoppilaan, että revi siitä:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, nyt kuulostaa todella antaumukselliselta daalian kasvatukselta! Joo, en valita enää :D

      Poista
  5. Mulla jäi näköjään C:hen kommentoimatta, että kiitos vinkistä, minunkin chilitaimeni saavat jatkossa entistä paremmin kuivahtaa. Ne ovat siis juroneet samanoloisina jo todella pitkään. Nököttävät nyt sisällä ikkunalaudalla, kun parvekkeelta ei löydy riittävän lämmintä ja aurinkoista paikkaa niille. Riennän hujauttamaan niille vettä liian aikaisin ehkä sen vuoksi, että ne herkästi riiputtavat lehtiänsä ja luulen kasvilla olevan silloin jano. Mutta ehkä se on vain joku lajikeominaisuus. Daalioihin en osaa sanoa mitään, kun kasvatuskokemus on lähes nolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että chilivinkki auttaa. Lehtien riiputtelusta en oikein osaa sanoa, kyllä se mustakin janoon viittaa omien kasvien perusteella. Tosin ne olivat jo aika isoja taimia, joiden muoviruukut olivat suhteellisen pieniä niille, ja aurinko porotti huhtikuussa monta tuntia putkeen niiden kohdille.

      On tämä yhtä arvuuttelua ja tunnustelua ja pähkimistä. Voisihan sitä harrastaa jotain yksiviivaisempaa :/

      Poista
  6. Minulla ei ole lähettyvillä sellaista kellaria minne saisin daaliat suojaan, joten katselen niiden kuvia vaikkapa täältä sinun blogistasi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisten projektien seuraaminen on usein se fiksuin vaihtoehto :) Ihailin juuri hienoja piikkipallojasi, aivan supermahtava idea!

      Poista