Juhlien jälkimainingeissa

Kun ei sure etukäteen sääennusteiden sadepilviä vaan ottaa vastaan, mitä on tullakseen, niin voikin saada osakseen mitä mahtavimman kesäkelin. Lauantaiset ylioppilasjuhlat onnistuivat hienosti, varmasti aika pitkälti upean sään ansiosta. Piha oli vehreä, ihmiset olivat rentoja ja nauravaisia, ruoka maistui.

Syreeni kukki parhaimmassa terässään, tuulenvire humpsautti sen tuoksua ihanasti ilmaan aika ajoin.

Terassille hankittiin suht' näppärästi kasattava aurinkokatos, mekanismi on sateenvarjosta tuttu. Edellinen putkiviritelmä oli melko hidas koottava.

Telttakin kasattiiin varmuuden vuoksi suojaamaan tuulelta ja pieneltä sateelta. 

Vihreä matto on mukava matto, ja kynttiläkruunun paikka on tietenkin katto. (Riimiä, riimiä.)

Vihdoinkin sain ostettua pehvapehmusteita tuohon valkoiseen pöytäryhmään. 

Vanhan ja kookkaan syreenin alaoksille ripustelin neilikkapulloja. Leikkokukat pysyvät tuollaisessa mukavassa varjossa raikkaina pitkään.

Ulko-oven portaille tuli sekalainen kokoelma sitä sun tätä, itsekasvatettua kaikki paitsi muratti ja ruusupuu. Tuota ruusupuuta voisi kyllä tuotekehitellä edelleen.

Pelargonit kukkivat aika jo aika runsaasti, kiedoin niiden ympärille silkkinauhaa ja kannoin ruukkuja terassille ja telttaan.

Sisällä kukkivat pitkävartiset ruusut, joihin olen upotellut nassuani joka kerta ohi kulkiessani. Ah miten pehmeä pinta ja lempeä tuoksu.

Myös ruoka tuoksui hyvältä, vinkkinä pk-seudulla asuville, että Colorcatering tekee herkkua. (Tilasin heiltä tarjoilut jo toista kertaa, on joka senttipennin väärti.)

Mutta kukas se siellä buffetpöydän keskellä nököttää? No liaani tietysti, eihän häntä voinut mihinkään siirtää. Paketoin sen silkkipaperiin, naamioitui hyvin pöytäliinan väriin.

Kyllähän Into-Liana tietysti harvemmin vierailevia ihmisiä ihmetytti. Tai enemmänkin saattoi ihmetyttää se, että joku kasvattaa liaania olohuoneessaan. 

Into käyttäytyi kyllä tosi nätisti koko kemupäivän ajan, ei kietoutunut kenenkään (kaulan) ympärille. Hänelle riittää oman akselinsa ympäri kieriminen.

Intossa ei ole vielä merkkiäkään kukintahaluista. En kuitenkaan voi miettiä sen tulevaisuutta, ennen kuin olen nähnyt kukinnan ja määrittänyt lajin. Saattaa olla, että Intis asuu akkunalla vielä pitkään. Ties mitä juhlia se vielä näkeekään.

Hikisen helteistä uuden puutarhaviikon alkua!