3. kesäkuuta 2013

Juhlien jälkimainingeissa

Kun ei sure etukäteen sääennusteiden sadepilviä vaan ottaa vastaan, mitä on tullakseen, niin voikin saada osakseen mitä mahtavimman kesäkelin. Lauantaiset ylioppilasjuhlat onnistuivat hienosti, varmasti aika pitkälti upean sään ansiosta. Piha oli vehreä, ihmiset olivat rentoja ja nauravaisia, ruoka maistui.

Syreeni kukki parhaimmassa terässään, tuulenvire humpsautti sen tuoksua ihanasti ilmaan aika ajoin.

Terassille hankittiin suht' näppärästi kasattava aurinkokatos, mekanismi on sateenvarjosta tuttu. Edellinen putkiviritelmä oli melko hidas koottava.


Telttakin kasattiiin varmuuden vuoksi suojaamaan tuulelta ja pieneltä sateelta. 


Vihreä matto on mukava matto, ja kynttiläkruunun paikka on tietenkin katto. (Riimiä, riimiä.)


Vihdoinkin sain ostettua pehvapehmusteita tuohon valkoiseen pöytäryhmään. 


Vanhan ja kookkaan syreenin alaoksille ripustelin neilikkapulloja. Leikkokukat pysyvät tuollaisessa mukavassa varjossa raikkaina pitkään.


Ulko-oven portaille tuli sekalainen kokoelma sitä sun tätä, itsekasvatettua kaikki paitsi muratti ja ruusupuu. Tuota ruusupuuta voisi kyllä tuotekehitellä edelleen.


Pelargonit kukkivat aika jo aika runsaasti, kiedoin niiden ympärille silkkinauhaa ja kannoin ruukkuja terassille ja telttaan.


Sisällä kukkivat pitkävartiset ruusut, joihin olen upotellut nassuani joka kerta ohi kulkiessani. Ah miten pehmeä pinta ja lempeä tuoksu.


Myös ruoka tuoksui hyvältä, vinkkinä pk-seudulla asuville, että Colorcatering tekee herkkua. (Tilasin heiltä tarjoilut jo toista kertaa, on joka senttipennin väärti.)

Mutta kukas se siellä buffetpöydän keskellä nököttää? No liaani tietysti, eihän häntä voinut mihinkään siirtää. Paketoin sen silkkipaperiin, naamioitui hyvin pöytäliinan väriin.


Kyllähän Into-Liana tietysti harvemmin vierailevia ihmisiä ihmetytti. Tai enemmänkin saattoi ihmetyttää se, että joku kasvattaa liaania olohuoneessaan. 


Into käyttäytyi kyllä tosi nätisti koko kemupäivän ajan, ei kietoutunut kenenkään (kaulan) ympärille. Hänelle riittää oman akselinsa ympäri kieriminen.


Intossa ei ole vielä merkkiäkään kukintahaluista. En kuitenkaan voi miettiä sen tulevaisuutta, ennen kuin olen nähnyt kukinnan ja määrittänyt lajin. Saattaa olla, että Intis asuu akkunalla vielä pitkään. Ties mitä juhlia se vielä näkeekään.

Hikisen helteistä uuden puutarhaviikon alkua!

11 kommenttia:

  1. Sääennusteisiin ei tosiaankaan aina ole uskomista, onneksi;)

    Onnea teidän ylioppilaalle!
    Ja hyvin olet Inton kasvattanut, osasi käyttäytyä siivosti juhlissa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pioni! Joo, ei ole ennustuksiin eikä horoskooppeihin uskomista ;)

      Poista
  2. Taisi olla hyvät juhlat. Hienon ilmankin saitte. Liaanin siirto olisi varmasti ollut aika hankalaa. Järjestit kuitenkin elämyksiä vieraille, onhan lianin kasvatus kotona kuitenkin yhtä elämys kuin talviviherhuone tai vastaava. Vieläkö olet selvillä, monta haaraa Intossa tällä hetkellä on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilma oli kuin se kuuluisa morsian. Tai ehkä jopa vielä ihanampi.

      Liaanin haarakysymys on mielenkiintoinen, en ole yrittänyt enää laskea niitä, kun haarat ovat jo moneen otteeseen haarautuneet. Täytyy yrittää saada solmusta selvää...

      Saakohan kuvasta selvää, että liaani ei siis ole sidottu mihinkään, vaan kasvaa tuollaisessa yläpainotteisessa syherössä ihan itsekseen. On jäntevä tyyppi!

      Poista
    2. En tajunnut, että liaani on ihan itsekseen ilman apuja tuollaisena sykerönä katossa. Vau!

      Poista
  3. Kiva että juhlat olivat onnistuneet ja onnittelut valmistuneelle! Varmasti helpottunut fiilis koko perheellä kun juhlat ohi ja voi taas relata:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, rentoa on nyt tosiaan – ja siistiä, se on ihmeellistä. Ja valitettavasti niin nopeasti ohimenevää :)

      Poista
  4. Kyllä noin ihanan kukkeassa pihapiirissä on mukava järjestää onnistuneita juhlia. Niin nättiä että.

    Hih, varmasti I-L herätti huomiota. On se vaan niin erikoisen hauska.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkeus oli avainsana, se teki hyvän tunnelman.

      I-L herättää kyllä kiinnostusta, hän taitaa myös nauttia siitä. Pörhentelee aavistuksen pöyheämmin, kun on silmäpareja ympärillä...

      Poista
  5. Voihan into! Mahtoi olla vierailla ilmeissä pitelemistä ;)

    VastaaPoista