17. helmikuuta 2013

Kielin kaulin koulin

Nyt on kuulkaa niin paljon asiaa mielen päällä, että tästä taitaa tulla pitkä jorina. Aloitetaan mukavilla aiheilla, piipahdetaan dramaattisemmissa asioissa ja palataan taas kevyeen, sopiiko näin?

No niin. Kröhöm. Aloitetaan.

Amerikan-tädit eli pelargoni 'Divas Strawberry Ripple F1':n taimet olivat varttuneet niin, että osa niistä halusi jo päästä omaan asuntoonsa. Sain siis harjoittaa koulintaa.

Ensimmäisinä erotin toisistaan nämä melkein identtiset kaksoset, että pääsivät diivailemaan väljemmille mannuille.


Hajakylvönä kylvetyt pikkuorvokit ovat sitten itäneetkin ihan hajana.


Vielä ei ole koulimisen aika, kasvattakoot ensin ensimmäiset todelliset lehdet. Ja jos tarkasti katsoo, siellä onkin tuloillaan ihan oikeita orvokinlehden näköisiä orvokinlehtiä. Jei!


Kellariluolan kasvilamput kuivattavat multaa tehokkaasti, nämäkin olivat ihan janoisia, ennen kuin ymmärsin antaa kunnolla vettä. Käyn joka päivä suihkuttelemassa taimia, mutta useammin saa kastella, tajusin. Aika jännä sinänsä, että vaikka olen kasvatellut orvokkeja samassa tilassa samalla tavalla jo useamman kerran, niin aina vaan menen yrityksen ja erehdyksen kautta... oliskohan joku muistikirja paikallaan? Vaikka blogimuotoinen? Eh.

Vaikka kellaritila on jo periaatteessa täynnä, niin kylvin eilen lisää siemeniä. Tottakai. 

Tajusin siinä siemenen-asettelua valmistellessani, että esivalmistelut vievätkin kohtalaisen paljon aikaa ja ajatusta. Se pipananpudotus vie kyllä ihan tasan yhden prosentin siitä kokonaisprojektista, mutta hommasta ei tahdo esimerkiksi siemenkaupassa muistaa kuin juuri sen osan... Mutta onhan siinä myös purkit ja purnukat, multa, mullankaiveluväline, lattian suojaus, vesikannun täyttely, käsienputsaus, merkkaustikut ja niiden kirjoitteluun sopiva kynä, loppusiivous, tarvikkeiston säilytys. You name it.


Kylvin edellämainuttuja asioita manaillen Amerikan-orvokit ja lahjaksi saadut akileijat. Columbinet vaativat kylmäkäsittelyn, joten ripsin siemeniä mullan päälle ja vein potit ulos.


Siinä ne nyt käsitteleytyvät terassin pöydällä, lumipatjalla. Ja koska pussissa luki, että Columbinet voivat itää myös ilman kylmää, niin jätin kaksi pottia sisään testattavaksi. 

Nämä pitäisi ottaa sisään kolmen viikon kuluttua eli 9.3. (note to self).

Ulkona tapahtuu nyt erikoisia asioita, dramaattisiakin. 

Tiedän, että syksyllä sade koputtelee ikkunaan, joskus joulun alla siihen koputtelee tonttukin. Mutta helmikuussa olohuoneen ikkunaan voi koputella rivi jääpuikkoja.


Lumi on valunut alas katolta pikkuhiljaa ja työntänyt puikkostoa edellään. Pisimmät jääsormet olivat muutaman sentin päässä lasista, kunnes eilen, kovan ryminän säestämänä, koko hässäkkä tuli alas. 

Jos kasvihuone olisi kesäisellä paikallaan, se olisi nyt entinen kasvihuone. Tämän takia se nostettiin pois talon läheltä talveksi.

Siinä se kököttää hangessa, polo.


Mutta se sentään kököttää elossa, toisin kuin fasaani, joka ravintoa etsiessään muuttui itse ravinnoksi. 

Jos lyhyellä ulkopyrähdyksellä näkee tällaista tapahtumaa, niin mitähän ulko-oven takana tapahtuukaan, silloin kun ei ole näkemässä:

Kas kävelin kotikatua ja siinä, irtohöyhenpatjalla, makasi tuore fasaaninraato harakoiden ateriana. Palasin samaa katua hetken päästä ja näin, kuinka haukka lenteli fasaanipaisti kynsissään. Sitä seurasi joukko kovaäänisiä harakoita ja variksia, ja haukka (varpus-/kana?) tiputti raadon naapurin parkkipaikalle. Se osui kahden auton väliin tyhjään paikkaan. 

VAROITUS! Kuva on karu.


Haukka istui hetken edessäni lumivallilla ja lensi sitten (pettyneenä?) tiehensä. Harakka jatkoi keskenjäänyttä lounastaan. 

En tiedä, kenen puolella olisin ollut, jos mielipidettäni olisi kysytty. Mutta jokaisen tarvitsee syödä, se on selvä.

RIP fasaani. Onneksi se tuli syödyksi tarkasti, ettei kuollut turhaan.


Myös rauhanomaisempaa ateriointia on tapahtunut, siitä todisteena muun muassa niukaksi kulunut siemenkranssi. 


Tämä munkinpaistorasvasta kaulittu kakku on mielestäni mennyt parhaiten kaupaksi eri rasvoista väkerrettyjä kakkuja verrattaessa. Toki voi olla, että muutkin asiat vaikuttavat menekkiin. Täytyy kiepsauttaa vielä yksi rinkula, ennen kuin aurinko (toi-vot-ta-vas-ti) alkaa paistaa liian voimallisesti ja sulattaa rasvapaakut vauhdilla.

Kellarin asukit ovat autuaan tietämättömiä seinän takana tapahtuvista hengissäpysymistaisteluista. Tosin käytin heistä muutamaa tänään ulko-ovella pikavisiitillä, että sain tarpeeksi luonnonvaloa ikuistaakseni heidät kuviin.

Tässä chili 'Pinokkio'


Tästä Hollannin-tuliaisesta tulee mietoa hedelmää, taitaa olla enemmän paprika kuin chili.

Kuva: Nebelung.de

Pääasia, että tulisi jotain hedelmää... matka on edelleen pitkä. Alku on kyllä ihan lupaava, vai mitä olette mieltä? (Nyt saa sanoa jotain kannustavaa.)


Kauaa ei viitsitty poseerata hankea vasten, ettei kylmä pääse kouraisemaan. 

Kovasti kuitenkin mennään parempaa (parasta) vuosipuoliskoa kohti, enää niukat 11 päivää helmikuuta jäljellä. Sehän me kestetään!

28 kommenttia:

  1. Ihania pikku pelargoneja, nuo ensimmäiset lehdet on niin suloisia ja kuitenkin muistuttavat jo ihan aikuisia lehtiä. Ompas siinä sulla orvokki poikineen:) Mulla tuli 11 pottia orvokkeja, sulla vähän enemmän!! Chilin taimet on tosiaankin kehunsa ansainneet, erittäin tanakoita planttuja, eivät ole kyllä kärsineet valon puutteesta, onnittelut!
    Ai niin eihän vaan mitkään elävät tipuset mene kaivelemaan sun kylvöksiä jos ovat paljaallaan terassin pöydällä??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ensimmäinen oikea lehti on tosiaan aina yhtä sykähdyttävä näky, että kyllä siinä siemenessä oli ihan oikeaa tavaraa ja minä itse sain sen kasvamaan ;)

      Olisi kyllä kiva verrata chilintaimia, jotka ovat saaneet kasvaa luonnollisissa olosuhteissa näihin keinovalotaimiin. Varmasti ovat luomutaimet vielä tanakampia ja jykevämpiä. Mutta sillä mennään, mihin pystytään täällä pohjoisen perukoilla...

      Mietin pitkään, että peittäisinkö multapotit ulkona jollain, mutta ajattelin, että kun mustat siemenet eivät näy mullan pinnasta, niin potit eivät kiinnostaisi ketään. Mutta voi hyvin olla, että esim. juuri harakat pöyhivät ne varmuuden vuoksi, eli menenpä tästä samantien pussittamaan koko systeemin :D

      Kiitos muistutuksesta!

      Poista
  2. Ompas nyt sulla mahtava määrä orvokkeja ja chilin taimet on tosiaan komeat :) Hyvin ovat käyttäneet lisävalon hyödykseen. Kevään ensi kasvu on aina niin ihanaa..

    Olipa hyvä jotta siirsitte kasvihuoneen! Onneksi nuo pienet huoneet on suht kevyitä siirtää. Meillä toisinaan siirretään vähän isompiakin, mutta ne on tehty alunperinkin siirrettäviksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saas nähdä, kuinka monta orvokkia selviää koulintakokoiseksi asti, melko ahdasta on jo nyt :/ Mutta toivossa on hyvä elää, niin kuin entinen lapamatokin totesi.

      Tämä pikkukasvari ei paina juuri mitään, helppo oli siirtää. Mielelläni kyllä ottaisin semmoisen oikein ison mallin, mitä ei tornadokaan saisi siirrettyä ;)

      Poista
  3. Oi, kuin oli tutun näköinen tuo chilin taimen. Tuollaista mietoa keltaista paprikaa voisi olla hauska kokeille. Muutenkin voisi ehkä laittaa enemmänkin chiliä/paprikaa tulemaan, kun se minulla onnistuu (toisin kuin moni muu).

    Sinulla on paremmin syöty siemnenkranssi kuin minulla. Kranssimme vieressä on kyllä välillä terhakka sinitiainen, joka ajaa muut pois. Se on tainnut enemmänkin omia läheisen linnunpöntön ja lukee kranssin kuuluvan hänen reviiriinsä. :) Hyvä tietää, että olet huomannut munkinpaistorasvan parhaaksi. Aloinkin jo miettiä, jos menekkiä vähentää huono rasva. Taitaa vain olla muutenkin hiljainen lintulauta talvi. Pihasta on kaadettu pari puuta. Lintujen mielestä piha taitaa olla nyt liian avoin ruokailuun. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että chilit ja paprikat onnistuvat käsissäsi :) Laita vaan niitä reilusti tulemaan, sadolle keksii kyllä käyttöä, vaikka sitä tulisi runsaastikin.

      Heheh, sinitiainen on tosiaan varmaan ominut sekä pöntön että kakun! Meillä ei kaikkina vuosina ole kranssit käyneet yhtä hyvin kaupaksi, taitaa olla kiinni monesta asiasta se menekki. Mutta pääasia, että ruokaa on tarjolla. Jos nälkä on, niin varmasti maistuu, oli rasva mitä hyvänsä – kunhan ei ole liian suolaista. Ettei taivaalta tipu alas sepelvaltimotautisia tipuja.

      Poista
  4. Kyllä on kylvökset jo hyvässä vauhdissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olispa kevätkin yhtä kiivaassa vauhdissa... oli kyllä plussapäivä tänään, niin että ei toisaalta valittamista :)

      Poista
  5. Ihania lehdykäisiä!
    Jääpuikot ovat hurjan näköiset. Ystäväni rintamamiestalosta ne onnistuivat rikkomaan ikkunan pari vuotta sitten. Kannattaisi ehkä varovasti yrittää katkoa niitä, jos pystyy.
    Niinhän se on, että kaikki me olemme jonkun toisen ruokaa jossain vaiheessa. Eipä tuon pitäisi kenellekään olla liian hurja tai shokeeraava tieto. Mutta moni on niin vieraantunut tästä elämän perusasiasta! Hyvä kun muistutit ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tarkkailuasemissa oltiin puikkojen kanssa, mutta onneksi plussakelit työnsivät koko massan alas katolta, maahan. Ei sisään. Talon ikkunat ovat vanhaa puhallettua lasia, joten isompi hässäkkä olisi syntynytkin niiden uusimisessa.

      Tänä aikana kaikki elämän loppu eli kuolema on siivottu jonnekin piiloon, niin että ihminen sen eteen joutuessaan järkyttyy kovasti. Tästäkin elämän osasta pitäisi puhua enemmän, kun se kerran vääjäämätön kohtalo on kaikelle eläväiselle. Harmillinen asia, mutta fakta. Nih.

      Poista
  6. Vautsit, sä oot tehokas! Noin komeet taimet jo näytillä :) Oikea orvokkimeri, sieltä jo pikkuriikkistä oikean näköistä lehteä näyttää tuuppaavan. Noilla saa komeat orvokkiruukut puutarhaan. Ja chilintaimet isoja ja tanakoita! * aaltoja *
    Tunsin itteni tosi typeräksi, kun en ole tajunnut että kylmäkäsittelen voi tehdä ulkoiluttamalla taimiruukut. No, kaikkea oppii kun vanhaksi elää:) Kiitos vinkistä. Mulla on vielä kaikki siemenet pusseissa, kun ei ole lisävaloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tiukkaa tehotarhurointia meneillään :) Saa kyllä nähdä, tuleeko orvokkimeri vai muheva komposti, kun kasvavat noin pirun lähekkäin tuolla astiassaan...

      Kylmäkäsittelyaiheessa olen törmännyt kahteen ohjeeseen, jääkaappiin ja talviulkoilutukseen. Tuossa Columbine-pussissa puhuttiin jääkaapista ja pakastimesta, joten suomalainen plusmiinusnolla-keli on varmaan ihan ok.

      Kiitos aalloista, ja aaltoja itsellesi tiukasta itsehillinnästä siemenpussien äärellä!

      Poista
  7. Komeita ovat kumpaisetkin kasvatukset ! Ja niin totta turiset tuosta simenilotteluun hurahtavasta ajasta, mutta kesällä kun tallailee ruukkukujaa pitkin ei sitä enää muista, ja hyvä niin, muutoin sitä tuskin lähtisi aina vuosi vuoden perään samaan ralliin.
    Ompas teidän huudeilla ollut näytelmää kerrakseen, mutta niin se vain luonto hoitaa omansa kierrättäen. Oman tonttini läpi oikaisi yks päivä saukko, kevään merkki kai sekin, ja pellon reunasta naapuri oli ampunut villisian..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, lyhytkin aika kultaa muistot, ei ruukkukujalla kukaan enää muista sitä kamalaa show'ta, joka alkaa kylvöillä, jatkuu viikkotolkulla taimien hyysäämisellä ja lopulta edes takaisin ulos-sisään kuskailulla... viime keväänä itselläni tuli kyllä hetkeksi mitta täyteen koko puuhaa kohtaan, mutta siitäkin päästiin yli ;)

      Oi, teillä on kyllä siellä isommilla mannuilla isompaa luontoa ja eläimistöä, villisikojakin. Ja saukkoja! En ole koskaan nähnyt saukkoa, mutta naapurin tontilla asui viime talvena kärppä ja joen jäällä tassutteli supikoiraa ja kettua. Kotikadulla on seissyt myös peura, se on ollut tähän asti suurin vierailija näillä nurkilla.

      Poista
  8. Hieno chilintaimi! Ja orvokkeja ihan vihreänä mattona! Hyvä vinkki, munkinpaistorasvaa linnuille, meinasin huomenna tehdä kookosrasvasta kakun, mutta ehkä hankin "munkkirasvaa". Leppoisaa sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Orvokkimatto, se tästä hässäkästä voi tullakin, jos eivät jaksa kasvattaa seuraavaa lehtiparia, niin että pääsen koulimaan heidät väljemmille vesille. Tosin ei varmasti kukkiva matto, mutta hetken vihertävä matto ehkä...

      Kookosrasva on oikein hyvää rasvaa sekin, siitä tulee tosi nätti kakkunen ja maistuu linnuille myös hyvin. Jotkut kakut ovat menneet nopeammin kaupaksi kuin toiset, mutta siihen varmasti vaikuttaa myös muu ravintotilanne, lintujen määrä, sää ym.

      Mukavaa leivontahetkeä sinulle!

      Poista
  9. "Google" kertoo Pinokkion olevan suippopaprika. ;D Chili tai paprika, noita on moneen lähtöön. Toivotaan kovaa kasvua. Jossakin vaiheessa laittelin viime kesänä Ramiro-suippopaprikoiden juureen kanankakkaa. Taimet olivat sika myöhään kylvetty ja nekin vain kasvualustatestiä varten. Kuitenkin koulintojen yhteydessä 12cm purkkeihin, lensi pohjalle sitä itteään. Kasvu olikin kovaa, mutta vähän liian myöhään oltiin liikkeellä. Iso paprika kuitenkin tarvii voimaa. Muista, että kaikki menee käsikädessä. Ei liikaa voimaa jos ei oo valoakaan. :)

    http://chilitunari.blogspot.fi/2012/08/ulkona-ei-kasva-ja-kanankakalla-boostia.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, Capsicum annuum = Capsicum annuum, tulisuus selviää sitten maistamalla.

      Itse en ole kovastikaan lannoitellut paprikoita tai chilejä, oikeastaan aika maltillisesti olen sitä harrastanut, myöhemmässä vaiheessa. Sisäkasvatuksessa en ole juurikaan lannoittanut, kun olosuhteet ovat kuitenkin lähinnä semmoista hengissäpysymisolosuhdetta - vaikka lisävaloa onkin ihan kohtalaisesti. Kuitenkin tuommoinen staattinen oleilu keinovalon alla viileässä kellarissa tai porottavan auringon armoilla olo kuumalla ikkunalla ei ole ihan sitä ykköstoivetta millekään kasville. Mutta kun ulos asti selvitään, niin alkaa "oikea" elämä, ja sitten voi rohkaista kasvamaan vähän reippaammin :)

      Viime vuonna kasvatin pensaspaprikaa, joka kasvoi näillä samoilla metodeilla ja hyvin tuotti satoa. Ehkä mulle valikoituu lajikkeita, jotka pärjäävät näillä systeemeillä (kun muuta ei ole tarjolla, heh)?

      Poista
  10. Ihanaa viherrystä sinulla siellä! Jääpuikkorivistö on kieltämättä aika hieno, suorastaan taiteellinen. Ehkä myös hieman pelottava.

    Melko surkea näky tuo entinen fasaani, mutta tottahan se on, että ruokaa täytyy jokaisen saada. Vaikka se sitten olisi toiselta pois. Kasvihuonekin näyttää vähän orvolta, mutta se on onneksi ohimenevää :) Sehän on kesä ihan pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan tuo omalla tavallaan aika hieno, vielä kun olisi räpsäissyt ledivalot siihen ympärille, niin olisi ollut melkoinen tilataideteos :)

      Joo, kesä on tuota pikaa! Kaikilla!

      Poista
  11. Blogin järjestelmänvalvoja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anonyymi, poistin kommentin epäasiallisuuksien takia. Pitäydytään vaan näissä puutarha-asioissa, niin on fiksuinta.

      Mutta oikeassa olet, jääpuikkorivistö oli melko hurjan näköinen!

      Poista
  12. Iltaa, Gee! Täällä talviuninen puutarhakarhu.

    Teidän fasaania on näköjään moikannut meidän haukka. Tai siis olletikin se on sama; teki tepposet yhden ukon pershöyhenille ja nyhti siltä koko pyrstön irtipoikki meidän takapihalle. Ehkä hiiltyi ruoattomaksi jäämisestään niin että lennähti raivopäänä syömään teille.

    Lueskelin piiiiiitkän tauon jälkeen tonttisi kuulumisia; kiva, että kuuluu keskimäärin hyvää.

    Minä jatkan vielä unia. Moi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips, IiPee, hauska kuulla sinusta! Mutta ei-niin-kiva kuulla haukasta, joka kyni fasaanin takamuksen – tuntomerkit kyllä viittaavat siihen, että sama heppu kävi täällä näyttämässä raivonsa määrää kaikille.

      Kiva, että kävit, kovasti aina mietin, että milloin palaat maisemiin hauskoine juttuinesi. Mutta nuku ihmeessä ja tule sitten, kun aika on täysi. Ihan vara-akuilla tässä itsekin tuherran, kaikkea. Talvi on ollut sekä pitkä että pimeä. Uaah.

      Mutta näkymisiin, moi!

      Poista
  13. A vot, kyä me kestetään vaikka mitä, ku kevät loikkii esiin ihan kohta nurkan takaa ja varsinkin näitten sun potrien taimiesi avulla. Hyvässä mallissa sulla kevätkylvöt. Mulla ei oo, usko pois, vielä yhtään siementä itämässä. Ens viikolla alkaa hiihtoloma, joten...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijj, kivasti kannustettu, NetMartsuli, kiitos! Taimet on terhakoita, emäntä ei ollenkaan, vaan ihan nuutunut on hän. Eikä ole hiihtolomaa, eikä kyllä olisi suksiakaan; mies ne nakkasi viime talvena pois, kun kerran käytiin kokeilemassa ja todettiin, että pieniksi ovat vermeet jääneet reilussa parissakymmenessä vuodessa... ei liukunut suksi, kun ei ollut yhtään kohtaa laudasta ilmassa. Niin painuivat syvälle latuun, että kyntölaitteiksi niistä (meistä) olisi ollut,

      Ei mene enää kauaa, kun pääsen lukemaan kylvöistäsi. Se on vahva veikkaukseni ;)

      Poista
  14. "Jotain kannustavaa".

    Noin. Mutta etpä sinä kovasti näytä kannustusta tarvitsevan, sen verran hienosti kaikki kasvaa. Itse ajattelin ruveta tänään vähän suunnittelemaan=liioittelemaan kylvöjä ja josko saisi näpitkin multaan. Toimisikohan se samanlaisena terapiana, jos vain multaa hypistelisi ilman noita siemeniä? Näh, sitten jäisi kasvun ihme kokematta :)

    VastaaPoista
  15. Kiitos PP jotain-kannustuksesta :) Ajatus oli saada tukea tulevaan, ei tuo alku vielä kerro mitään tulevien _kuukausien_ haasteista. Niitä riittää, ötököistä kylmään ja kuivaan ja märkään ja sienitautiin.

    Multaterapia voi toimia ihan hyvin, toimiihan näyteikkunaterapiakin itse ostamisen korvikkeena, heh. Mutta ehkä et malta olla sujauttamatta purkkiin ihan muutamaa siementä vaan...

    VastaaPoista