Noh, ilmassa on kuitenkin ollut noin kuukauden ajan selvästi enemmän lukseja kuin joulun tienoilla, sen on rekisteröinyt ainakin liaani. Into-Lianahan aloitti ruskakelit tammikuussa, jolloin se oli ilmeisesti saanut tarpeeksi tuntumaa Suomi-hämärään ja alkoi tiputella vanhimpia lehtiään masennuksen kourissa.
Siinä se nuukutti samassa tilassa muutaman viikon, mutta nyt on taas saanut vauhtia koneeseen. Versot ovat alkaneet venyä pituutta ja lehtipareja on alkanut aueta melkeinpä jo tutulla tiheydellä.
Kattoon kurottaneilla versoilla ei taaskaan ole tukea, mutta eihän ne semmoista toki tarvitsekaan. Jänteviä lonkeroisia ovat.
Uusia lehtiä on eri kasvuvaiheissa.
Tässä esimerkiksi on pikkirikkiinen liaaninlehtivauva. Tuommoinen tiiperö vaan.
Myös versojen kärjet ovat nupullaan, mutta kaikki kärjet ovat suunnilleen matkan varrella aina kuivuneet kasaan. Niin varmaan käy tällekin, kun ei tuolla katonrajassa ole valoa eikä kosteutta. Vain viileää kuivaa.
Jotain lonkeroita kasvaa valaisimen sisälläkin.
Osa niistä tulee jo uloskin.
Into-Lianaa tarvitsee kyllä ruokkia nyt jollain kraanavettä vahvemmalla, kun osa isommista vanhoista lehdistä näyttää edelleen valjuilta.
Toisaalta, jostain tämä heppu voimia saa, sillä uudessa kasvustossa näkyy myös sivuversojen alkuja. Olisko ne liaanin varkaita (vrt. runkotomaatti)?
Jos kaikki etenee yhtä helppoon malliin, niin elän toivossa, että Into pukkaa kukkaa tänä keväänä tai kesänä. Miksei se niin tekisi, onhan se jaksanut kasvaakin (siemenestä) näin pontevasti syksyä ja talvea vasten.
Ellei näillä Mucuna-suvun veijareilla sitten ole tapana kasvaa useampaa vuotta ennen kukinnan virittelyä. Ei voi tietää, ennen kuin näkee. Mutta kaikkea voi toki odottaa kasvilta, jonka siemenen itämisen avittamiseen tarvittiin jykevähköä työkalupakkia.
hah, mikä siemenkuva!
VastaaPoistaKyllä se aurinko tulee ja kesä alkaa, tai siis kevät ensin! Tulee se!
Heh joo, kipinät vaan lenteli ja savukiekurat nousivat, kun hioin siementä itämiskelpoiseksi. Olisihan sitä toki voinut kokeilla koiran hampaita ajamaan samaa asiaa, mutta tällä tavalla siemenen sai varmemmin pitää itse.
PoistaKevät tulee, nyt sen alkaa tuntea, kun jo toisena päivänä peräkkäin aurinko on näyttäytynyt... kohtahan se sinun maaginen pensaasikin avaa lehtensä?!
Minäkin huomasin tänään mukavasti eloa tuossa kohtalonköynnöksessäni ja kukintaa täälläkin odotellaan kun kerran noin huolella lepäili pimeän ajan:) Toivottavasti liaanikin innostuu näyttämään kukkansa!! Järeä on ollut sen siemenkin tosiaan!
VastaaPoistaMahtavaa, se on sitten köynnöstenheräilyaika :) Mulla ei ole juurikaan huonekasveja, siksikin odotan tämän mahdollista kukintaa kovasti.
PoistaHyvää vointia kohtalonköynnöksellesi! Kohta alkaa aurinko lämmittää...
Olipa kivaa lukea liaanikuulumisia! Aika hyvältä ja voimissaan olevalta tuo näyttää, hienosti on selvinnyt tämän pimeän ja kylmän maan pimeimmän ja kylmimmän vuodenajan yli. Toivoa siis varmasti on kukinnankin suhteen!
VastaaPoistaToivottavasti talven harmaa ankeus on viimein loppu ja aurinko armas tulisi valaisemaan päiviämme :) Ihana uusi taustakuva muuten!
No tosiaan, jos on kasvi selvinnyt tämän vaikeimman ajan yli, niin luulisi, että tulevat hyvät ajat tekevät jo puoli-ihmeitä tämän kanssa... tai kukkia ainakin :)
PoistaAurinko näyttäytyi tänäänkin, tässähän alkaa ihan ilo jo viritä, jei! Ja kiitos taustakuvakehuista, sattumalta osui sokea kana jyväseen...
Jeejee, hyvä I-L! Kyllä täytyy ihailla tuon etelän (idän) ihmeen elämänasennetta täällä harmaan talven nakertaessa lähes jokaisen kestävyyttä :)
VastaaPoistaTotta, tällä asenteella mentäisiin läpi harmaan talven joka vuosi. Mutta ei, sellaista asennetta en ole vielä millään ajattelulla saanut itseeni, että talvi menisi mutkattomasti ohi. Inhoan koko vuodenaikaa, aina vaan syvemmin... olen päättänyt mielessäni, että yhden käden sormilla on laskettavissa ne marras-helmikuut, jotka mun pitää vielä tätä umpipimeyttä kestää. Se on ainoa asenne, jonka olen omaksunut tarkkaan ;D
PoistaInto-Liana saattaa kyllä riemastua ihan oikeasta auringosta, kun se kohta sen ekaa kertaa elämässään kokee. Syksyllä ei paistellut enää niin korkealta, että olisi kunnolla hänelle riittänyt valoa, mutta maaliskuun puolivälistä sitä sitten tulee reippaasti. Jännää!
Oi, kiva kuulla, Intollakin on ollut ikävää yksin akkunalla, nyt vien sille terveiset. Kyllä se selvästi on lähtenyt uuteen kevätpörinään, hiukan tosiaan jännittää, että mitä kunnon auringonpaiste mahtaa teettää - sitähän se ei ole vielä elämänsä aikana kokenut!
VastaaPoistaOookko sää sensuroinu mun kommentin vai bloggeriko sen nielasi?
VastaaPoistaEn ole sensuroinut, ei ole näkynyt Pirkon kommenttia, nyyh. Laita runosuoni pulputtamaan uudelleen, pliis.
PoistaOlipas kiva kuulla liaanisi kuulumisia. Ei voi kun ihmetellä sen kasvuvoimaa... tuolla menollahan se valtaa parissa vuodessa jo koko huoneen ; )
VastaaPoistaNiin taitaa tehdä, jos en raaski luopua siitä tänä syksynä: ajattelin alun perin katsoa kevään ja kesän, josko näkisin kukinnan ja voisin määrittää lajin, mutta kyllä Intosta luopuminen alkaa tuntua päivä päivältä vaikeammalta. Hän on Persoona :)
PoistaHei Geranium,
VastaaPoistablogissani pidän ja päivitän akileijoja esille tuovien blogien listaa. Liitin blogisi nyt listalleni Mariettan vihjeen ansiosta.
Lainasin myös hieman kaunista tekstiäsi. Suuret kiitokset!
Kiitos itsellesi, Akileija, mielelläni olen mukana omalta pieneltä osaltani edistämässä näiden kaunottarien tuntemusta!
PoistaMusta tuntuu, että näin Koh Lantalla Into-Lianan sisaria... Tai ainakin hänet mulla tuli niistä mieleen :)
VastaaPoistaOi, varmasti on ollut samaa lajia! En kestä, on-pakko-päästä Thaimaahan. Aivan pakko.
PoistaKoko ensi talvea en tosiaankaan aio riutua pakkasen ja pimeän armoilla, niin kuin tänä vuonna eka kertaa 10 vuoteen kävi. Mikä tuska!
Mutta kiitos terkuista, ne toivat lämmön tullessaan.