K = kärhöt

Nyt on kyllä kärhöosastolla kaikki ihan rempallaan, mutta silti K-kirjain saa edustaa juuri kärhöä. Ehkä tästä tulee itselle julkinen opetustilanne sen suhteen, että jos meinaa köynnöstäviä kärhöjä pihaansa istuttaa, niin ihan sillä samalla hetkellä pitää miettiä, että millainen tuki niille tulee. Jos virittelee jonkun bambukeppihimmelin, voi olla varma, että se ei ole tukeva ja että joutuu virittelemään sen uusiksi joka kevät. Paitsi sinä keväänä, kun ei jaksa eikä hotsita, jolloin kärhöpolot luikertelevat siimat sotkussa koko kesän maata pitkin.

Osa lonkeroista on saanut tukea viereisestä marjakuusista.

Osa on paennut aidan yli naapuriin.

Joku on ottanut siellä tukea lähimmäisestään, joka taitaa olla... juu, maitohorsma.

Tästä tukirakennelman tärkeydestä olen kirjoittanut oikein muistilapun itselle vuosi sitten. Unohdin vaan lukea sen.

Näiden jalokärhöjen nimiä löytyy täältä, jos joku haluaa enemmän infoa. Ja bambukehikon rakennusta on pohdittu täällä.

Alppikärhö kukkii alkukesästä. Tässä yksilö, jonka ostin Plantagenista vaaleanpunaisena ja jonka kukintaa nyt sitten kuitenkin ihailen perussinisenä.

Viime keväänä siemenestä kasvatetut pagodikärhöt ovat kasvaneet hitaasti, ovat nyt noin 50-senttisiä, eivätkä ole vielä kukkanuppua vilautelleet. Sarin pagodikärhöt ovat näköjään myös kiirehtimätöntä mallia, joten on vaan kärsivällisesti odoteltava.

Aiemmin kesällä ilahduttaa myös sininen jalokärhö 'The President', jolla on muita jalokärhöjä mukavampi asuinpaikka ja siksi aikaisempi kukinta. Harmi vaan, että touko-kesäkuun vaihteessa sen eteen parkkeerasi juhlateltta, joka ei ole vielä rullautunut takaisin laatikkoonsa. Ei, se nököttää paraatipaikalla tyynesti kuin tomppeli keskellä moottoritietä. Tosin se on muodostanut sisäänsä rauhallisen apilareservaatin.

Presidentti on siis kukkinut (mahdollisesti) teltan takana ihan yksinään, eikä sitä ole huomattu valokuvatakaan. Sori pressa, ensi vuonna pääset salamavalojen loisteeseen. 

Näin jälkikäteen tajusin, että teltta olisi toiminut kesäisenä kasvihuoneena ikkunoidensa ansiosta. Yhdellä seinustalla olisi valo riittänyt hyvin, eikä tuuli olisi kiusannut. Nyt tosin unohdan tämän ajatuksen, ettei hökötys tule mieleen Kasvihuone Kakkosena ensi keväänä. Se on jo suoranaista pöhköyttä, vaikka Virallinen Kasvihuone onkin ihan tupaten täynnä.

Muutama tomaatti sinne näköjään tänä vuonna mahtui kasvamaan, taisi olla laareissa liikaa kasvuvoimaa.

Mutta siis, jos kestävää ja tukitarpeetonta köynnöstä kaipailee, niin tässäpä sellainen. Karhunköynnös (Calystegia sepium), kyllä peittää kaiken, mikä kohdalle osuu. Eikä siitä pääse millään eroon.

Ja kun riesoista puhutaan, niin mainitaan myös Kamalat hyttysenpistot. Tuleeko teille patteja ja paiseita, pitkään kestäviä kutisevia palleroita, jotka tuoreeltaan ovat jo suhteellisen koomisen näköisiä? Vai mitä sanotte tällaisesta kolmannesta silmästä?

Tällaisia tulee, kun hiukankin iltasella varjossa kykkii ja kasvejaan ihmettelee. Miestä ei pistä kukaan koskaan, minä olen saanut hänen kiintiönsä kontolleni. (Sorry tuima tuijotus, olin hiukan ärtynyt piikkiveijoille.)

Jonkinlainen K niin kuin karmakierrätys tässä elämässä kuitenkin vallitsee. Kolmisilmäisen ihmisen kasvattama herkkuhedelmä on maistunut jollekin luontokappaleelle, mutta harmi vaan, että hedelmä on ollut kovin tulista mallia.

Juuri eilen pohdittiin, että maistuisikohan kirsikan näköinen chili jollekin. Punaista on ilmeisesti ollut liian riskaabelia maistaa, mutta oranssi on näyttänyt viattomalta. Nyt se näyttää lähinnä Halloween-kurpitsalta, ja jossain köhii seikkailijaluonteinen lintu. Olisin kyllä toivonut, että reiät olisivat tulleet hyönteisparven ruokailuhetkestä. K niin kuin kosto ;)