R = risiini

R saa esitellä risiinin, tuon eksoottisen näköisen kesäkukan, joka etelän mailla kasvaa tienpientareilla ihan vaan rikkana ja roskana.

Täällä tontti 559:llä sitä kylvetään ja vaalitaan joka kevät ihan piukeena, että itääkö, kasvaako, jaksaako. Vähän niin kuin joku kasvattelisi Papua-Uusi-Guineassa voikukkaa siemenestä. Eh.

Risiini (Ricinus communis) on lähtöisin Itä-Afrikasta. Koko kasvi on myrkyllinen, siemenistä puristettu risiiniöljy on ihan karmean vahvaa myrkkyä. Mutta jos ei pidä tapanaan ihailla kesäkukkiaan suun kautta, niin risiinin kasvattamisessa ei ole vaaraa. Jos siemenet ehtivät jollain ihmeellä Suomen kesässä kypsyä, niin ne pitää hävittää huolella, ei jättää lintujen tai muiden eläinten liikuteltaviksi esim. avokompostiin.

Täytyy kuitenkin muistaa, että tässäkään ei kannata panikoida: kasvi kasvaa luonnonvaraisena kaikkialla (sub)trooppisissa olosuhteissa, mutta ihmiset eivät kuukahda siellä tolkuttomasti ketoon syötyään villisti kaikkialle levinneitä risiininsiemeniä. Kannattaa pidättäytyä syömästä mitään, mitä ei varmasti turvalliseksi tunne. Pakastevihanneksiin ymppäytyneet pahat siemenet ovat toinen juttu, sekoitusten turvallisuudesta vastaavat niiden tuottajat.

No niin, sitten tärkeimpään eli itse kasviin.

Risiinin sirkkalehdet ovat soikean puikeat, mutta eka lehtipari antaa viitteitä siitä, miltä täysikokoinen lehti näyttää.

Olen kasvattanut risiiniä ruukussa, jonka halkaisija on noin 40 cm. Siinä kasvi kasvaa noin metrin korkuiseksi, mutta olen nähnyt Suomessa parimetrisiäkin risiinejä. Niillä on ollut runsaasti enemmän multatilaa, jossa tilaa venytellä ja vanutella juuriaan. Meillä siis vain metrisiä rääppänöitä. Mutta kiva kasvi se on, tällä 'Carmencitalla' on punaiset varret ja punasuoniset lehdet.

Pari vuotta sitten 'Zanzi Palm' näyttää tehneen kohtalaisen isoja lehtiä, mutta ruukkukin on poikkeuksellisesti ollut isompi. Kuva on lokakuun puolivälistä.

Kasvi tekee kahdenlaista kukintoa. Tämä naispuolinen piikikäs (!) versio on siemenkota, jonka jokaisessa pallukassa kehittyy kolme siementä. Kuivuessaan kota jakautuu kolmeen osaan, jolloin siemenet lennähtävät ulos.

Toinen kukinto on miespuolinen, tässä kukat ovat vielä nupussa.

Kukat ovat pieniä, voitaisiin sanoa, että varsin vaatimattomia. 

Mutta mukavasti risiinissä riittää katseltavaa ja ihmeteltävää maaliskuulta aina lokakuun loppuun saakka.

R niin kuin raakkaus. Juu ei rakkaus tällä kertaa, vaan raakkaus niin kuin karsinta, viidakkoveitsen heiluttelu. Nimittäin tomaatti 'Sungold' valtasi kasvihuoneen niin, ettei elintilaa jäänyt muille lainkaan. Versot tulivat jo huoneesta ulos, niin ettei oven sulkemisesta ollut puhettakaan.

Otin kylmästi oksasakset ja lähdin perkaamaan. Ei tuohon pöheikköön olisi riittänyt kuitenkaan valoa niin, että satoa olisi tullut. Naksin sieltä täältä fiiliksen mukaan, isoja paksuja oksiakin lähti iso nippu. Kaikkiaan sylillisen kannoin materiaalia kompostiin. Nyt saa oven kiinni.

Etualalla venyttelevät chilit.

Parempaa tomaattisatoa onkin tulossa ruukuista ihan taivasalla. Siellä kasvu on pysynyt maltillisena ja voimat on voinut keskittää hedelmiin.

Ja R on myös rautayrtti eli verbena, jonka selkeästä kasvutyylistä tykkään. Tämä valkoinen kukinto on auringonvalossa todella valkoinen.

R on myös raakaa työtä elikkäs aidanmaalausta ja -kunnostusta. Yli 10 vuoden ikäinen lauta-aita on maalattu noin joka toinen vuosi ja painepesuroitu joka kesä, mutta nyt oli aika uusia joitakin haperoituneita elementtejä. Mies askaroi, minä maalaan. Kolme päivää projektia takana ja kaksi valmista tontin sivua. Huoh. Alkaa maistua jo vahvasti puulta.

Tänään asennetaan viimeiset palat ja maalataan niin, ettei paljasta puuta näy. Sitten lähdetään reissuun lepäämään.

Okt-asujan välttämättömiä kesäpuhteita... mutta kivahan sitä lopputulosta on sitten katsella. Sai pelakuukin ('Divas Strawberry Ripple F1') raikkaamman taustan.

Reipasta ja rentoa heinäkuun ydintä kaikille. Laitan loppuun kuvan purkitetusta kuumuudesta eli chilihillosta Nigellan tapaan.

Saman verran punaista paprikaa ja punaista chiliä murskataan monitoimikoneessa (onkohan laitteelle muuten joku modernimpi nimitys?). Kilo hillosokeria sulatetaan 600 ml:aan omenaviinietikkaa (ohjeessa oli cider vinegar, ehkä tuo on aika lähellä) ja pulputetaan hellalla 10 minuuttia. Annetaan jäähtyä ja purkitetaan. Syödään esim. juustojen tai lihan kanssa. Vielä en ole ehtinyt juustolautasta kasata, mutta lusikkamaistiaiset lupasivat hyvää. Makeaa ja hapahkoa ja sopivasti tulista, samantyyppistä kuin kaupassa pulloissa myytävä thai-chilikastike. 

Täällä Nigellan ohje: http://www.nigella.com/recipes/view/chilli-jam-2692

Rips raps, nähdään!