Anopinkieli kukkii

Kaikkea sitä näkeekin, kun vaan huomaa katsoa. Anopinkieli, joka on yksi harvoista huonekasveistani, on alkanut kukkia. Huomasin kukkavarren noin kuukausi sitten. Sen päässä oli tämännäköinen pieni tupsu.

Kukkavarsi kasvoi noin 20-senttiseksi (pisimmät lehdet ovat noin 30-senttisiä) ja kasvatti lisää nuppuja.

Nyt nuput aukeilevat iloisesti.

Hehee, ei se kummoinen kukka ole, mutta ihan hauska. En ole aikaisemmin nähnyt anopinkielen kukkivan, tiedänpähän tämänkin ilmiön nyt.

Anopinkieli (Sansevieria trifasciata) on kotoisin Afrikasta, tämä yksilö on todennäköisesti jalostettu lajike 'Laurentii' keltaisista lehdenreunuksista päätellen. Lajike on yksi yleisimmin myytävistä anopinkielistä.

Olen pilkkonut alkuperäistä kasvia pienempiin osiin ja nyt taas istutellut niitä isompiin kokonaisuuksiin ja uusiin multiin. Laitan kuvan, kun vien ne takaisin kylppärin ikkunalle. (Ensin se ikkunalauta täytyy pyyhkiä, ei jaksa tänään.)

Kasvit ovat viettäneet kesän ulkona, suht' varjoisassa paikassa. Anopinkieli on tosin mehikasvi ja voisi tykätä lujasta auringonpaisteesta, mutta koska ne ovat kasvaneet pienissä ruukuissa, niin en ole viitsinut ottaa kastelusta isoa muistamisen taakkaa. 

Siirrän ne sisään jo nyt, koska ulko- ja sisälämpötilassa ei ole vielä kovin suurta eroa. Jostain luin, että se auttaisi kasvin sopeutumista. Karmeaahan se on varmasti anopinkielellekin joutua leppoisasta kesäsäästä sisälle kuivaan ilmaan ja heikkoon valoon kökkimään. Senhän me ihmisetkin joudumme kohta taas kokemaan, puh-pöh ja murr.

Onneksi virallista kesää on vielä viikko jäljellä, ja senkin jälkeen säät jatkuvat varmasti loppukesäisen mukavina. Virallisista puutarhakasveista saa edelleen isoa iloa irti, kuten kasvihuoneessa majailevasta kurkusta. Tässä on sen ainokaisen taimen tuottama 5. kurkku.

Kurkku oli nojannut kasvaessaan puiseen tasoon, siitä tuo keskivaiheen mutka :) Kuudes ja näillä näkymin viimeinen puikula valmistuu muutaman päivän sisällä.

Pensaspaprikoita on vielä kypsymässä viitisen kappaletta. Kolmesta kasvista on saatu sitten yhteensä noin 15 paprikaa, suunnilleen.

Ilmassa on kyllä vahvaa siirtymävaiheen makua, varjojen pidentymistä ja geeneihin koodattua sisäistä tietämystä syksyn lähestymisestä. Siksi näistä päivistä täytyy nauttia niin sanotusti koko rahan edestä. Pitää silmät ja korvat ja iho auki.

Kokeilen tänä vuonna lempeämpää ja hyväksyvämpää suhtautumista syksyn tuloon. En aio harata kamalasti vastaan, kun se ei auta. Siksi olen jo virittäytynyt kynttilänkärytys-aikakauden alkamiseen virittämällä portaille lyhdyt.

Kasasin kynttilöitä esille, niin silmä tottuu niiden olemassaoloon. Puoli vuotta niitä taas poltellaan (huoh).

Nyt kyllä tunnen jo pienen ärtymyksen ilmoittavan itsestään, joten en mieti näitä syksy-talvi-asioita tämän enempää. Paitsi sen kerron, että isona aion viettää marras-, joulu-, tammi- ja helmikuut sellaisessa paikassa, jossa on joka päivä riittävästi luonnonvaloa ja lämpötilat plussan puolella. Tämä ajatus on mulle tärkeä.

Mutta hei, eipäs vaivuta synkkyyteen, vaan mennään pihalle kuuntelemaan tuulta ja katselemaan punarinnan pompsahtelua. Samalla voi tarkastaa, että onko siemeniä kypsynyt poimittavaksi. Itse vahdin krasseja, mutta ainakaan pari päivää sitten ei vielä ollut valmista.

Miltähän tilanne näyttää tänään? On pakko sännätä katsomaan saman tien. Moi!