Kasvit (neljä ruukullista) olivat ihan hyvässä kunnossa, vaikka olivat olleet keinotodellisuudessa näinkin kauan. Putsasin heidät kuolleista lehdistä, oksistosta löytyi viime syksyisiä koivunlehtiäkin.
Lisäsin tyvelle uutta multaa ja laitoin ruukut suojaisaan paikkaan totuttelemaan oikeaan maailmaan, tuuleen ja aurinkoon.
Eivätköhän he ala pukata tukevia kukkavanoja tässä muutaman viikon sisällä, varsinkin kun ilmat hiukan vielä lämpenevät.
Voiko kasveihin kiintyä? Sitä mietin pelargoneja kanniskellessani ja basilikoja pestoksi riipiessäni. Laitoin kaksi ruukullista basilikaa tulemaan helmikuun lopulla. Hyvin itivät siemenet ja kasvoivat taimet Viherpiha-lehden ohjeella, puskista on saatu napsia reippaasti vihreää salaatteihin ja muihin ruokiin.
Tänään kasvit näyttivät siltä, että ne eivät aio kasvaa enää enempää.
Jääkaapista sattui löytymään parmesaania, pinjansiemenet korvasin manteleilla. Basilikanlehdet, valkosipulinkynnet ja edellämainitut ainekset tehosekoittimeen, perään neitsytoliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria. Sitten vaan pasta kiehumaan.
Teknisesti pestonteko oli helppoa, mutta kieltämättä tuntui hiukan surkealta repiä basilikasta lehdet. Kasvit olivat vanhoja tuttuja, kuten pelargonitkin, mutta ne piti tuhota yhden aterian takia.
Laitoin tuntemukset sivuun ja otin järjen käteen. Mielessäni kuitenkin kiitin basilikoja hienosta ja jännittävästä yhteisestä taipaleesta. Ja siitä, että ne tarjosivat perheelle erityisen maittavan lauantailounaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti