29. toukokuuta 2011

Ruukuttajaiset, osa 1

Sunnuntaiaamu valkeni aika koleana ja tuulisena, mutta yhdentoista aikaan alkoi jo tarjeta. Kesäviikonloput ovat kallisarvoista aikaa, joten pihapuuhissa on edettävä suunnitelmien mukaan säistä huolimatta – jos suunnitelmia on sattunut tekemään.

Ensi viikonloppu on juhlaviikonloppu, joten tänään piti purkittaa ne taimet, jotka nyt ruukutettaviksi oli kaavailtu. Sellaisia olivat koristemaissi (Zea mays 'Quadricolor'), pensaskrassi (Nasturtium 'Jewel Cherry Rose') ja tarhaverbena (Verbena 'Sparkles Mixed').


Kasasin heistä kolme Rönnbär-ruukullista, eli keskelle maissi ja sen ympärille vuorotellen värisekoitettua verbenaa ja pinkkiä pensaskrassia. Ruukut näyttävät vielä melko olmeilta ja paljailta, mutta eiköhän sieltä kohta ala pukata ainakin verbenan kukkaa.


Harmi, että kamerassa ei ole enempää tehoja (mikä hyvä syy hankkia uusi!), mutta jos katsoo suurennuslasilla, niin tuossa ihan keskellä on jonkuntyyppinen rypäs. Uskon ja toivon, että se on kukkarypäs...

Ruukkuihin pääsivät myös kirsikkatomaatit (Lycopersicon lycopersicum 'Tumbling Tom Red)', niissäkin on kukkanupun miniskuukkeleita alkuja.


Tomaatteja varten olen säästänyt pari isoa muoviruukkua, vaikka muuten olen vannoutunut perussaviruukun ystävä. Mulla on muovissa aina ylikastelun vaara, kun taivaalta tippuvaa vettä ei voi säännöstellä. Saviruukku on armollinen, se imee osan vedestä itseensä ja haihduttaakin varmaan osan, joten liikakastelua ei käytännössä yleensä tapahdu. Mutta näin iso saviruukku olisi melko mahdoton siirreltävä.

Tuohon möhkökokoiseen astiaan laitoin neljä tainta, Rönnbäriin (halkaisija n. 35 cm) kolme ja erääseen satunnaiseen ruukkuun kaksi.

Ensimmäiseen kunnon yksiöönsä – luonnollisesti saviseen – muutti myös tulilatvan pistokas. 


Melkoinen ihmepistokas tämä aluksi pelargoniksi luulemani (hmm) taimi on ollutkin. Ensin emostaan pudonnut lehti kasvatti itselleen juuret itsekseen, ja vaikka olin unohtanut pikkutaimen viikoiksi oman onnensa nojaan ilman kastelua, sillä oli ihan hyvä boogie. Onneksi taimipotti oli unohtunut nurmelle pihapenkin alle, niin se oli saanut kosteutta ilmasta ja suojaa penkistä.

Ruukkuun kylvetyt kosmoskukan (Cosmos bipinnatus 'Dwarf Sonata Mixed') siemenet itivät hyvin ja taimet ovat kasvaneet suht' vankkoina.


Niin ikään suoraan ruukkuun kylvetty kevätsipuli on ihan kivassa kasvussa, tai ainakin se kasvaa, omalla tyylillään.


Melkoisia honkkeleita nuo ovat, en tiedä, pitäisikö niitä vielä harventaa. Ehkä katson vielä jonkin aikaa...

Sen sijaan yhtään kauempaa en katsonut silkkiunikoita (Poppy 'Dawn Chorus'), jotka kylvää humpsautin suoraan ruukkuun. Viisisataa siementä ja yksi Rönnbär, ei hyvä yhtälö. Siemenet itivät tuhkatiheään, olen yrittänyt niitä harvennella sekä suojella tuulilta ja sateelta.


Jo pelkkä kastelukannun vesisuihku on näille langoille liikaa, vaikka kastelukannu olisi herkänherkkä Haws. Eli, goodbye ja so long, arvon hintilöt. Tässä kohtaa loppuisi kärsivällisyys monelta pitkämielisimmältäkin tarhurilta, saati sitten vähemmän pitkämieliseltä. Rönnbär vapautui siis tehokkaampaan käyttöön. 

Vielä olisi ruukuttamatta ainakin mökinihmekukat, sulkahirssit ja risiinit, jotka kaipaavat hieman lämpöisempiä kelejä. Ja monta 50-litran säkkiä multaa. Se onkin ruukkupuutarhailun miinuspuoli, että multaa saa olla ostamassa ja kantamassa melko usein. Ja niitä Rönnbärejä kerääntyy pikkuhiljaa nurkat täyteen. Onneksi ne ovat Ikea-filosofian mukaisesti pieneen tilaan eli pinoon meneviä. Korkeuttahan varastoissa yleensä riittää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti