Risiini joko poltti lehtensä tai kylmetti niitä, tai molempia.
Blondilehtiin ei enää väri palaa, mutta kasvu ei onneksi tyrehtynyt.
Uusia lehtiä on tullut kaikkiin kolmeen taimeen. Isoja ruukkuja taitaa kyllä joutua hankkimaan lisää, kun jokainen risiini tarvitsee oman yksiönsä.
Myös tomaatit ovat antaneet anteeksi karun kohtelun.
Osa yksilöistä on pienempiä kuin tuo etualan tyyppi, mutta kasvussa kuitenkin. Se tietää lisää ruukkutarvetta, näitä Tumbling Tomeja voi laittaa noin pari per iso ruukku. Savinen, se on parhaaksi havaittu kaikkien kesäkasvien kotimateriaali.
Viime kesänä tomaatteja tuli yllin kyllin, tosin eri lajikkeista.
Koristemaissi (Zea mays 'Quadricolor') ei ole kärsinyt yli-innokkaan tarhaajan karaistuspuuhista. Sen kohdalla mietin, että tuleekohan tästä ihan yhtä hehkuvan väristä, kuin kuva siemenpussin kyljessä mainosti?
Lehden pitäisi olla reunoilta pinkit, mutta tuossahan on vain häivähdys purppuraa. Noh, ehkä kasvi alkaa kukoistaa vasta aikuisena, niin kuin moni muukin eläväinen...
Verbenan eli rautayrtin tanakkuudesta olen tosi iloinen. Näin pitkän esikasvatuksen vaativat kasvit usein nuupahtavat johonkin vaivaan matkan varrella. Ei ole suomalainen talvisää mitenkään mukava lämpöisempien alueiden asukeille, ei.
Toista kertaa siemenestä kasvattamani samettikukka ei tunnu pettävän odotuksia tälläkään kertaa. Sieltähän ne ekat kukkanuput jo alkavat avautua.
Palkitsevampaa kesäkukkaa en kyllä ihan heti osaa nimetä. On syömmein hänen yksin vain, niin kuin tangolaulaja kuvailisi.
Kyllä krassitkin helppoja ovat, tämäkin pinkiksi lupailtu köynnöstäjä iti alle viikossa, sisätiloissa tosin. Ensimmäistä kukkaa saadaan kyllä odotella ainakin kuukausi.
Taimien joukkoon mahtuu toki muutama rippanakin. Tässä laihoja olemuksiaan esittelevät sulkahirssi (se kymmenen taimen joukosta komein) ja korianteri-lajin ainoa edustaja.
Epäilen vahvasti, että tämä sulkahirssi ei tänä kesänä (eikä minään kesänä) kasvata metrisen vartensa päähän tuulessa humisevaa vaaleanpunaista töyhtöä.
Korianteri, se puolestaan tietää pienissä kasviaivoissaan, että nyt ei todellakaan olla kuumassa Kaakkois-Aasiassa. Kotipuolessa varresta ei koskaan olisi tullut ikkunalaudalla auringon perässä kiertynyt kähärä, sen voi kuulla manailevan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti