Paikka on talon länsisivua siinä kuosissa, jossa se oli talon hankittuamme kymmenisen vuotta sitten. Tannerkerroksen alla oli onneksi hiekkaa, joten pintakerroksen poisto oli suht' helppoa.
Sokkelin viereen laitettiin styrokslevyä routaa vastaan, sitten koko alueelle levitettiin suodatinkangas ja sen päälle hiekkaa.
Hiekan jälkeen maa jyrättiin ja sitten päästiin kivetyspuuhiin.
Olin suunnitellut kivetystä ja alueelle tulevia kasveja kevättalvella muutaman tiheän päivän. Kyykin maassa mittanauhan kanssa ja mittasin laihan kolmion muotoista tontinpalaa metri metriltä ja raapustin ruutuvihkoon _melkein_ mittakaavassa olevan kaavakuvan. En siis ole insinööri, minkä saattaa näistä menetelmistä jo arvatakin.
Tilaan tuli liuskekiviä sekä Bendersin antiikkibetonikiviä. Lappeelleen ladotuista betonikivistä tehtiin kasveille, aidalle ja polulle kehykset. Kuvassa ovat isabellansyreeni ja valkoinen perussyreeni, olisikohan puistosyreeni. Se pääsi tälle kasvupaikalle toisaalta tontilta, ja heräsi uuteen eloon saatuaan etäisyyttä 300 litraa päivässä vettä nauttivista koivuista. Ja kuvan taustalla jätesäkki nauttii toisenlaisesta kosteudesta, hmm.
Noh, sitten alkoi liuskekivien sommittelu, mikä oli perheenjäsenistä hauskaa ja mun mielestä lähinnä tuskaista. Ehkä joku avaruudellisen ajattelun kurssi ennen tätä tehtävää olisi sopinut mulle. Liuskekivien asettelussa on yleissääntö, että saumoissa ei saa olla neljän sauman risteystä, vaan vähemmällä pitää päästä. Uskoisin, että valmis ladonta kestää lähemmän tarkkailun, ihan kapeat kohdat olivat tietysti poikkeus kaikista säännöistä. Tällainen lopputuloksesta tuli:
Liuskekivet ovat turkkilaista alkuperää, ne hankittiin Nyx Oy:stä. Kivien sauma on hiekkaa, joka nyttemmin on sammaloitunut. Se on nätti niinkin, toki tämä alkuperäinen versio oli varsin siisti.
Halusin tuohon pikkukivipolulle jonkun "focal pointin", niin kuin brittiläiset asian ilmaisevat. Tällaisella betonipylväällä asia hoitui, ja samalla polku haarautuu. Reitin voi valita fiiliksen mukaan ;)
Nuo pikkukivet ovat myös Nyx:stä, muistaakseni siellä niitä tilattiin Italiasta asti. Mutta hyvälaatuisia ovat olleet, tällä samalla annostuksella on menty tähän päivään asti. Tänä keväänä pitää hankkia lisää samaa tai vastaavaa raikastamaan polun väriä.
Pikkukivipolku on yllättävän helppo pitää puhtaana, kevyt haravointi riittää. Ja kova pohjoistuuli painaa puiden irtolehdet syksyllä tuonne kartiomarjakuusten tyvelle, josta ne voi haravoida pois.
Tuo tila on nyt ihan suosikkialue, siihen paistaa aurinko alkuiltapäivästä iltamyöhään saakka. Lisäksi tuo penkki on kohdassa, jossa talo muodostaa pienen tuulensuojan, joten tämä on täsmäpaikka auringossa istuskelulle jonkun muhevan lukemisen ja kylmän juoman kanssa.
Penkki on valmistettu taloon muuttoa seuraavana keväänä. Eräässä metallialan firmassa teetätettiin runko ja puoliso teki puusta loput, itse olen saanut maalata sen (ja muut kalusteet) joka vuosi yhdellä nopealla maalikerroksella pintaa puhdistamaan.
Melkein puolueettoman näkemykseni mukaan penkki on nyt kivemmassa ympäristössä kuin ennen remonttia. Myös talo ja sokkeli ovat saaneet uutta maalia pintaan.
Vaikka kyllähän sitä tuossakin viihtyi istuskelemassa, ei sen puoleen. Nyt tuo tantereikkotila näyttää kyllä paljon suuremmalta ja on lumien sulettua heti valmis käyttöön. Se on mielestäni kivetysten paras puoli. Ja se, että kivet lämpenevät auringossa paljaalle varpaalle mukavaksi.
Tuolle tilalle olen yrittänyt keksiä jotain nopeaa ja lyhyttä nimeä kotikäyttöön. Että huikkaisi muille "menen tuonne xx:lle lukemaan". Talolla on jo etupiha ja takapiha, olisiko tämä sitten välipiha?
Huomenna laitan vielä muutaman kuvan etupihan remontista.
Vau, tuohan on ihan kuin jostain etelästä. Tosi hieno!
VastaaPoista