Isoa kivaa puutarhamessuilla

Helsingin puutarhamessujen antia ei saanut mahtumaan yhteen postaukseen, joten tässä jatkoa eiliselle. Katselin kasvihuoneita ja muita rakenteita sillä silmällä, että miltäs ne näyttäisivät omalla pihalla. Hyvältä näyttäisivät, jos mahtuisivat, voin sanoa. Tuntuu, että kasvihuoneet ja huvimajat ja kesähuoneet suurenevat vuosi vuodelta, tai sitten oma piha alkaa vaan olla niin täysi, että kaikki lisärakenteet näyttävät hurjan isoilta?

Mutta siis, jos olet itse menossa messuille viikonlopun aikaan ja haluat kokea omaa löytämisen iloa, niin älä lue tätä postausta. Sisältää ns. juonipaljastuksia.

Puu on näemmä tehnyt paluun myös kasvihuoneen rakennusmateriaalina. Nämä Garden Villan huoneet ovat kivan luonnollisen näköisiä.

Tuotetta löytyy myös valkoiseksi maalattuna, mikä miellyttää mun silmää vielä enemmän, vaikkei se maisemaan sulautuisikaan enää niin hyvin.  

Suomalaisesta puusta rakennetut huoneet on kasattu moduuleista, lasiseen perusosaan voi lisätä puisia tai lasisia lisäosia. Tuotteen hinnoista mulla ei ole tietoa, jälleenmyyjiä näkyvät olevan mm. Multasormet ja K-raudat. 

Tällaisia rakennuksia ei enää kutsuta kasvihuoneiksi, vaan viherhuoneiksi. Kai sillä kuvataan sitä, että enää ihmiset eivät pihoillaan puurra kasvihuoneen ja tuholaishyönteisten kimpussa arvokkaan tomaattisadon varmistamiseksi, vaan somistavat kesähuoneen kivaksi oleilupaikaksi, jossa voidaan oheistuotteena kasvattaa myös niitä tomaatteja... ilman tuhohyönteisiä ja muuta ikävää hässäkkää.

Samaa ilmiötä mielestäni kuvaa tämä kesähuone. Sisällä, palmujen katveessa on olohuoneen täyskalustus, vitivalkoisena.

Tuossa sisustuksessa ei voi taida enää voida kasvattaa tomaatteja, vaan huoneeseen on mentävä oleilemaan putipuhtaissa vaatteissa? Tämä on musta aika uudenlainen ote piharakennuksiin. Ehkä se kertoo siitä, että suomalaisilla alkaa jo pihoillaan ja mökeillään olla kaikki tarpeellinen varustus ja että rahaa on edelleen käytettäväksi? Suomalaisen yritystoiminnan kannalta on tietysti hyvä, että ihmiset sisustavat ja rakentavat, etenkin jos siis ostavat kotimaista...

No huh, meinasipa mennä vakavaksi. Otetaanpa välipalaksi lohipiirakkaa Mikkelin ständiltä.

Noin, taas jaksaa jatkaa kierrosta.

Jos pihahuoneessa saa olla taivas kattona ja köynnökset seininä, niin silloin voi rakentaa pergolan. Tämä valkoinen kaunotar löytyi Pölkky Oy:n osastolta.

Juu, kelpaisi mulle. Kuten myös kelpaisi tämä ranskalais-romanttinen kesäoleilutila.

Eihän se tällaisenaan kovasti suojaa antaisi, mutta kivoilla ruusu- ja kärhököynnöksillä jo enemmän. Sitten kun ne kasvit olisivat sen kokoisia ja jos ne suostuisivat savimaassa kukoistamaan...

Noh, ei kaikkea tarvitse aina ajatella realismin ja käytännöllisyyden kautta, voihan asioita olla olemassa vain silmänilon takia. Toki messuilta löytyi tuotteita myös käytännöllisyysnäkökulmasta.

Peruskasvihuone, olkaa hyvä, hieman uudella muotoilulla tosin. Ihan söpö omassa lajissaan.

Mutta jos rahaa ja tilaa olisi, niin saattaisin kallistua tällaisen pompöösimmän viherhuoneen suuntaan.

Rakennus on T:n muotoinen, sisäänkäynti on tuosta oikealta sivulta. Tervetuloa kello viiden teelle, dear all!

Ah, tämä kyllä osuu johonkin kuninkaallisuuspisteeseen :) Ja kukka-asetelma siinä teepöydässä, se saattaisi myös olla hieman suureellinen:

Riikinkukonsulkia ja flamingonkukkaa ja ties ketä, uuuuuuh!

Ja ehkä sinne orangerien aurinkoisimmalle seinustalle mahtuisi tällainen kiva uima-allas, jossa aina lekottelisin, eikä koskaan olisi kiirettä eikä kylmää säätä. 

Oi voi, tässähän tulee kohta maha kipeäksi kuin ylenpalttisen karkinsyönnin äärellä. Palataan ruisleipä-genreen.

Tässä olisi mulle realistinen hankinta, nimittäin uusi kasvikaappi pikkutaimien karaisemiseen ja basilikan, chilin ja paprikan kasvatukseen, ennen kuin tontille vihdoin putkahtaa se kauan odotettu kasvihuone. Vanha muovikuorinen kasviteltta on jo kevätahavan pahasti riepottelema.

Näyttää aika karulta kaiken tuon edellisen jälkeen, mutta käytännöllisyyttä varmaan piisaa senkin edestä, heh. 

Kivaa, että messuilla oli kaksi kuntta-ständiä, kuntta kun on selvästi nousutrendissä. Jotenkin tuo suomimetsäinen maaperä kolahtaa muhun kovasti. Miksi laittaa metsän reunustamalla tontilla kesämökin ympärille vaikeasti hoidettavaa ja melko varmasti pärjäämätöntä nurmikkoa, kun kuntta toimisi siinä kohtaa kuin nenä päässä ja näyttäisikin luontevalta? Siinä sitten kasvaisi puolukkaa ja mustikkaa ja jäkälää ja kanervaa ja katajaa ja ties ketä kaunotarta. 

Piiraisen Pihapalvelulla kunttaneliön hinta näkyi olevan noin 23 euroa, riippuen kohdetontin sijainnista.

Ja tällainen käsintehty hirsilato sopii myös tiettyyn maisemaan erinomaisesti. Hänet voisin hankkia vaikka sille Lapin erämaajärvitontille, jollaisen hankin raha-arpajaisvoiton jälkeen. Siellä sitten bongailen pohjoisia lintu- ja eläinlajeja ja poimiskelen hilloja. Poimintavarusteet säilytän tässä ladossa.

Juu juu, sitä ne messut taisivat tuottaa, hirmuista haaveilua ja unelmointia. Mutta sehän ei ole haitallista, kunhan ei kanna raha-arpajaisiin kaikkia varojaan...

Selvisin messuilta kuitenkin varsin pienin hankinnoin. Pääsiäiseksi mukaan tarttui Paavo, jonka kainalokoriin laitetaan jotain keväistä kukkivaa, sekä pari pulloa lannoitetta Nelsonin osastolta.

Biobactiin olen törmännyt monessa blogissa, joten päätin kokeilla. "Sille itselleen" kevyesti tuoksahtava tuote olla luomua, ainakin se sisältää paperiteollisuuden tuotantoprosessin sivutuotoksia, jotka ilmeisesti on kasvien mielestä nannaa. 

Tuon pelargonilannoitteen ostin ihan vaan siksi, että siinä on pelargonin kuva. Näin jälkikäteen tarkasteltuna Biobactin kyljessäkin on, eli yhdellä tuotteella olisi taas pärjännyt vallan hyvin. Pieni messuhurahdus taisi siis kuitenkin hiukan yllättää.

Mukavaa viikonloppua kaikille, toivotaan, että ilmat pysyvät enemmän keväisinä kuin talvisina!

ps. Ihanassa harrastekirjakauppa Hobboksissa on ale. Sieltä löytyy herkullisia puutarha-, ruoka ja käsityökirjoja, muun muassa.