Luettavaa pikkupihan laittajalle

Ryhdyin muutaman vuoden tauon jälkeen tilaamaan Kotipuutarha-lehteä, ja olen oikein tyytyväinen kahteen lukemaani numeroon. Lehti on jotenkin hiukan keventynyt ja runsastunut, mutta ei ole mennyt höpöhöpö-linjalle. Asiaa siellä vieläkin on, ehkä ei kuitenkaan niin hevijuuseri-osastoa kuin esimerkiksi 1990-luvulla. Mutta niitäkin lehtiä on vielä tallessa, joten jonkun juureksen sielunelämään pääsee tarvittaessa hyvin käsiksi.

Toinen mukava löytö oli Small Gardens -lehti, jonka bongasin Akateemisesta.

Amerikkalainen aviisi sisältää 146 sivua esimerkkipihoja ja vain kaksi aukeamaa uusien tuotteiden esittelyä. Se on suhteessa vähän, oikeastaan just sopivasti.

Mietin tuotekuvia katsellessani, että mä taidan olla hiukan epäromantikko, kun en niin kovasti havittele pihalleni puuvartisia kuluneita työkaluja tai päälleni pikkukukallisia puutarhahaalareita, vaan mietin tekemisiäni aina ensin käytännöllisyyden kautta. Fiskarsin muoviset työkalutkin voi musta hyvin jättää esille, nehän on asiansa-ajavia välineitä ja sitä kautta oikein hienoja. Siksipä en yllättynyt, kun jäin fiilistelemään lehdessä esiteltyä muoviämpäriä.

Hauska idea tuo tarvikevyö, siinähän kulkisivat kaikki roippeet mukana pitkin puutarhaa. No kukas tällaista ämpäriä valmistaa? No suomalaistaustainen Fiskars tietysti :D

Amerikkalaisille tämä kotoisa yhtiömme valmistaa mm. tällaista erikoista kärryä.

Kuva: Fiskars.com

Vekottimen nimi on Carry-All-Cart, ja se lienee kottikärryjen evoluution seuraava versio. Siinä kulkevat mukana työkalut, taimet, multasäkki, roskaämpäri ja vesipullo. Miksiköhän suomalaisille markkinoille ei ole tuotu tätä – kuten ei tuota ämpäriäkään?

Skannasin SG-lehdestä monta kivaa kuvaa, mutten ehtinyt tallentaa niitä, ennen kuin se tyhmä ohjelma jämähti ja kuvat lensivät bittiavaruuteen. Mrr! En jaksanut ryhtyä koko urakkaan uudelleen, mutta valitsin tämän seuraavan kuvan edustamaan lehden antia. 

Eli jos piha tai sen osa on pitkulainen ja kapeahko, niin tunnelimaisuuden välttämiseksi alue kannattaa pätkäistä kahteen tai useampaan osaan. Välille voi laittaa jonkun katseenvangitsijan, jotta koko alue ei avaudu silmille kerralla.

Tässä tällainen"focal point" on musta erityisen hieno.

Kuva: Small Gardens 2012

Tarpeeksi korkeutta katseenvangitsijaan, muistuttavat jenkit. 

Tuo lehti on ihan mielenkiintoista katseltavaa jo ihan senkin takia, että on hauska nähdä toisenlaisen puutarhakulttuurin antia. Skandinaavisuus on monissa ratkaisuissa melko kaukainen teema...

Kotimaisen Kotipuutarha-lehden mukana tuli tässä kuussa Pikkupiha-niminen opaskirjanen, jossa esitellään pienen pihan suunnittelua ja kasvivalintoja. Hyvä opas, jonka olen selannut jo kahteen kertaan. Kiva nähdä, mitä muut pienen tontin tarhailijat ovat saaneet aikaan. 

Vianna kertoi myös lukeneensa oppaan, ja inspiroituneensa suunnittelemaan etupihansa uusiksi. Mutta koska hänen pihansa ei ole pieni, hän ottaa oppaasta ideoita useaan pikkupihaan ja kokoaa niistä uuden etupihan. Ihanaa, minäkin tahdon iiiiison tontin :D

Pikkupihoissa tulee toisinaan vastaan tällaisia hankalia kolmion tai kiilan muotoja. Tässä esimerkissä kapea kolmio on jaettu kolmeksi erilaiseksi pikkupihaksi.

Kuva: Pikkupiha-opas/ Kotipuutarha

Hauska idea! 

Ja onpa erinomaisen mahtavaa, että pienien pihojen suunnitteluun julkaistaan omia oppaita ja aikakauslehtiäkin. Jälkimmäinen osoittaa, että kovin on suosittu harrastus tämä puutarhanhoito, kun siinäkin jo eriydytään eri ala-allegorioihin. On lehtiä keittiöpuutarhureille, ruukkutarhureille, terassinlaittajille jne. Amerikan kokoisessa maassa tietysti väkeä on niin paljon, että sellaisten erikoislehtien tekeminen kannattaa. 

Hieman epäilyttävää sen sijaan on, että tuota Small Gardensia kustantava lehtiyhtiö julkaisee myös lukuisia pyssylehtiä, kuten Combat Handguns ja Guns of the Old West. Ööh, miksi?

Nooh, pikkuisessa kellarissa tähän mennessä itäneet pikkuiset taimet viettävät rauhaiseloa. Orvokkipotteja on n. 50, paprikoita ja chilejä on muutamia, tomaatit ovat juuri nostaneet päätään mullasta, lobelioita ja koristemaisseja odotellaan. Viherkellarihuoneen lämpötila on napakoista pakkasöistä johtuen vain 18 astetta, joten mitään supervauhtia siellä ei kasveta - mikä on kyllä hyväkin, koska taimet pääsevät ulos vasta noin kahden kuukauden päästä, ja silloinkin vain treenailemaan vasta.

Tarhurin itsensä pitäisi nyt vakavasti harkita jotain fyysistä treenaamista, kun jouluherkuttelu ei tunnu vielä kunnolla loppuneen ja uusia herkkujuhlapäiviä pukkaa koko ajan. Tänään on tietenkin naistenpäivä, jonka kunniaksi puolisko toi mansikka-valkosuklaakakun. Se oli suussasulavaa.

Näissä kesäisissä tunnelmissa hyvää naistenpäivän iltaa kaikille sukupuoleen katsomatta!