Mutten itke, vaan ihmettelen. Nimittäin orvokkia, joka on avannut kukkansa ihan uudessa värissä.
Katsokaas ensin, piirsin kaavion orvokkien sukupolvikuvioista. Ajatus oli kertoa yhdellä kuvalla se, että olen kerännyt kahdesta eri värisestä ostotaimesta siemeniä syksyllä 2010 ja kylvänyt niitä keväällä 2011. Syksyllä olen taas kerännyt siemeniä tästä OL-linjasta ja kylvänyt niitä seuraavana keväänä jne.
Tuo oranssi-liila (OL)-linja on vahvin, niitä olen siis kylvänyt joka kevät. Vuonna 2012 mukana on saattanut olla myös puhtaan oransseja siemeniä (O-linja), mutta se on vain kalpea epäilys. Kukat ovat olleet pitkin matkaa eri sävyisiä sinisiä, liiloja ja keltaisia.
Tässä alemmassa kuvassa näkyy vuonna 2012 sekaan ympättyä "mustaa" (= tummanliilaa) 'Bowles Black'.
Noh, nyt päästään asiaan. Kuten kuvasta näkyy, kaksivärisyys on aina ollut kellertävää + eri vahvuista liilaa (tai toista keltaista). Nyt kuitenkin uusista taimista pompsahti tämän näköinen yksilö:
Hän on tummanliila + valkoinen. Aivan uusi yhdistelmä!
Nyt tarvitsisi tietää, että onko kyseessä a) muuntunut Bowles Black (M-linja) vai b) M-linjalla risteytyneen OL-linjan tuotos.
Olen jo ihan pyörryksissä näistä spiraaleista. Ei olisi ollut minusta fyysikoksi (minkä onnekseni tiedostin jo varsin varhaisessa vaiheessa peruskoulua).
Pakkaa sekoittaakseni olen tänä vuonna kylvänyt myös "puhdasta" OL-linjaa vuodelta 2010, jotta voin verrata niitä ja tätä mustalla sekoittunutta linjaa.
Lisäksi kylvin yksivärisiä oransseja vuodelta 2010 (O-linja), jonka pitäisi oletettavasti tuottaa edelleen vain oransseja yksilöitä.
Ja jotta tarkkailtavaa riittäisi, kylvin myös viime vuonna kasvatettujen oliivinvihertävien 'Envyjen' siemeniä.
Jalostusominaisuuksien haaletessa uskon näistä tulevan kirkkaan keltaisia. Semmoisia kasvoi jo viime vuonna näiden "oikean väristen" seassa. "Oikean" siksi, että siemenpussissa lupailtiin selvästi vihreämpää väriä kuin mitä todella tuli... mutta sitähän se on voimakkaasti jalostettujen kasvien kanssa. Aina ei saa sitä, mitä tilaa.
Paitsi risiinistä. Siitä saa yleensä just sitä itseään. Ja ennen trooppisen oloisten isojen lehtien kasvua saa ihailla sirkkalehtiä.
Tuossa on kunnon oliivinvihreää, sano. Eikä tee mieli maistaa, olemus viestii jonkinlaista vaaraa.
Kerroin eilen, että ulko-oven vieressä oleva männynkäkkärä-valopuu on hyytymäisillään, Suomen talven uuvuttamana. Tänään se oli nyypähtänyt yhden asteen lisää. Oikeanpuoleinen oksa jaksaa vielä hiukan hehkua.
Vielä näkisi nippa nappa tulla pimeässä kotiin :)
Post scriptum 26.3.2013
Vaihdoin paremmat (= valoisammat) kuvat orvokista ja "kaaviosta".
Orvokkitiedettä suorastasn. Hauskaa, kun olet tehnyt tarkat muuistiinpanot. Ja kiva kuulla kevään merkeistä.
VastaaPoista-pirkko
Joo, the Master of Violetscience, heh. Täytyy yrittää jotenkin pysyä kartalla näistä, eihän sitä tiedä, jos tätä puuhaa jatkuu vielä pitkäänkin... jälkipolville pähkimistä.
PoistaToivottavasti kevään merkit jatkuvat. Olet varmaan itse vielä Englanninmaalla?
Ei ny enää tarvita valosarjoja! On kevät!
VastaaPoistaJuuhuuuuuuu!!!!!
!!!!!!!!
!!!!
(ps. söpöjä orvokinnaamoja sulla)
Wuhuuuuuuuuuu!!! Jeijj!!!
PoistaAnnan valojen palaa loppuun asti, finaalissa ollaan jo :)
Orvokkitieteilijä ! Mielenkiintoista ! Sitten jalostat jonkun aivan tyrmäävän orvokin ja lyöt sillä rahoiksi :) Tuo tummanliila-valkoinen on kyllä myös tyrmäävä, ja kaikkikin.
VastaaPoistaNo se oliskin hauska tulevaisuudennäkymä, orvokkimiljonääriys! Antaisin kyllä osan varoistani orvokkitieteen tekemiselle ja Blogger-ohjelman kehittämiselle ja ihanien blogikavereiden yleiseen kevät- ja kesäkivaan :)
PoistaKerrassaan mykistävää!Vaikuttavaa! Ajatella,noinkin järjestelmällinen voisi ihminen olla.minä vain roiskin orvokkien kypsät siemenkodat kesällä pitkin ja poikin ja niistä sitten tulee mitä tulee :)
VastaaPoistaHeh heh! Kyllä täälläkin suurin osa asioista menee summamutikalla sinne päin, mutta orvokkien kanssa ollaan tarkkoja ;)
PoistaHerttaisia he ovat kerrassaan! Minuun vetoaa tässä tuo organisoidun tieteellinen ote asiaan, osoittaa myös erittäin hyvää itsehillintää kevään ensikylvöjen aiheuttamassa vimmassa. Ja kyllä, ihan pieni lupaus on ilmassa keväästä: Hipheihuraa, meillä on vessassa kärpänen! Olkoot siellä, muistuttamassa kesästä ennen kuin tämä itsessään suvaitsee paikalle saapua. Töitä ei tullutkaan tänään, rahat on hassattu kasvariin (!!!) ja aurinko paistaa: pitänee mennä pelakuita koulimaan, jos vaikka se pelargoni-miljonääriys tänne poikisi...
VastaaPoistaSen verran piti muuten kysymäni: itääkö sinulla suurin osa noista orvokeistasi? Entä kuinka nopeasti kasvavat? Minulla vain muutama pussillisesta iti ihan taimennäköisiksi, muut ovat sellaisia pikkuisia ruikkuja...
VastaaPoistaJotenkin nämä orvokit kiinnostaa mua niin paljon, että haluan pitää jonkinlaista kirjaa niiden elämästä. Jos ne eivät muuttaisi väriään niin vivahteikkaasti, niin kiinnostus lopahtaisi varmaan siihen...
PoistaVeskikärpänen, jihuu! Ihana olento, suriseva kärpiäinen, antaisin minäkin hänen olla rauhassa omissa puuhissaan, jos sellaisen seurakseni saisin. Nyt ei ole näkynyt kellarihämppiksien lisäksi kuin jotain kasvihuonekärpästä, mutta se on liian pieni surisemaan.
Kasvihuone, ooo! Voi miten ihanaa, sulla on kiinnostava kasvukausi edessä. Kohti pelargonimiljonääriyttä, PilviPulla!
Orvokit ovat itäneet varmaan 98-prosenttisesti, aivan älyttömän varmoja itäjiä ovat olleet. Itävät viikossa parissa ja kasvavat sitten vähän eri tahdissa paikasta riippuen, nopeimmillaan kahdeksassa viikossa kylvöstä kukintaan. Mutta tuo talvikylvö on aina vähän haasteellista, kun sitä lisävaloa pitää olla joka taimelle, mutta taimia on vaan yksinkertaisesti liikaa...
Oletko pitänyt potteja valoisassa paikassa? Orvokit tykkäävät myös viileähköstä kasvulämpötilasta, ainakin nämä pikkuiset (sarvi)orvokit.
Toivotaan, että taimesi ryhdistyvät tässä matkan varrella!
Kylläpä nyt heitit ilmoille vaikean kaavion:) Muistan kyllä hämärästi biologian tunnilta periytymispiirrokset:D Hurjan näköinen tuo risiini, siis todellakin ihan yöks:( Uskaltauduin tänä vuonna kylvämään sormustinkukkaa kun pienimmäinenkään ei ole enää kiinnostunut raapimaa multia ruukuista tai kylvöksistä. ja kasvaahan meillä ulkona ihan luonnonkasvejakin jotka ovat myrkyllisiä, joten täytyy vaan vahtia silmäkovana ettei mitään vaarallista tule laitettua suuhun.
VastaaPoistaTätä kaaviota ei parane bilsan opelle esitellä, voi olla koko kuvio hänen mielestään ihan väärin koottu :) Itse ymmärrän sitä, ainakin vielä toistaiseksi, hah.
PoistaJoo, lapsille pitää tiukasti opettaa, että puutarhassa ei saa laittaa mitään suuhun ilman lupaa. Meillä jälkikasvu ei maistellut mitään kiellettyä, mutta heille sai sitä sallittuakin kasvista vähän tuputtaa... eivätkä koirat ole koskaan ratustelleet myrkkykasveja, vaikka heinää syövätkin kuin lampaat. Ehkä ne ovat tarkkoja syömisissään, ainakin tarkempia kuin pienet lapset.
Mielenkiintoisia havaintoja olet tehnyt ja olet suorastaan ihailtavan utelias tarkkailemaan kasvattejasi! Tosi söpöjä kyllä ovatkin, paitsi ehkä tuo Envy. Se on aika hurjan näköinen. Erikoisella tavalla hurjan hieno :) Ja risiini vielä hurjempi, vähän vaarallisen oloinen tosiaan.
VastaaPoistaNäiden orvokkien havainnoiminen on tosi kivaa ja mieluisaa, ne ovat sekä kauniita katsella että mukava "projekti". Ja kukas sitä nyt ilman projekteja vapaa-aikaansa viettäisi ;)
PoistaMulla on ilmeisesti joku viehtymys vaarallis-tyyppisiin kasveihin; risiini, vihreä orvokki, liaani... onneksi vastapainona on sitä vaaleanpunaista pelargonia, heh.
Mukava seurata omia tuotoksia ja miten kauniita orvokkeja olikaan polveutunut.
VastaaPoistaKiitos Maatuska, näitä on tosiaan hauska seurata. Ja kohta melkein jo ihan pakko, ei voi enää irrottautua...
Poista