Chilejä pölyttämässä

Paikalleen jämähtäneen talven tiukka ote maaliskuusta on ollut niin suurta tuskaa, etten viitsi siitä mitään enää sanoa. Paitsi yhden sanan kuvaamaan tunnelmaa, joka syntyy siitä, että Tontti 559 on ollut pääsääntöisesti kokonaan sula ja lumeton maaliskuun loppuun mennessä kymmenen kevään ajan – vain kaksi viimeisintä talvea on ollut niin runsaslumisia, että pihan sulaminen on venynyt noin viikolla huhtikuun puolelle.

Mutta nyt. Pihalla ei ole tapahtunut silminhavaittavasti paljoakaan sulamisia, vaan jää- ja lumikasat kököttävät ihan tyyninä paikoillaan, koska aurinko ei mahda pakkaselle paljoakaan. Se tunne, mikä tätä kamaluutta katsellessa on syntynyt, on kuvailtavissa yhdellä sanalla.

Kärsimys.

Ja sitä pahentaa tieto, että seuraava talvi alkaa taas jo tänä vuonna. Armoa!

Nyt on äkkiä käännettävä ajatukset muualle, koska tuskaan ei parane upota kokonaan. Laitetaan kuva kukista, joita kotiimme ystävällisesti naapurivaltiosta saapuneen tahon kautta kantautui.

Valkoinen on nyt kaunista vain ja ainoastaan kukissa, sanon mä.

Ja valkoisia kukkia on ilmaantunut nyt omastakin takaa, nimittäin chileihin. Neljä lajia on edennyt kukintaan asti.

Tässä Capsicum annuum 'Hot Super Chilli F1'.

Tuo on muuten kiva lajike: kasvatin pari kasvia siemenestä keväällä 2011, ja niistä toinen on talvehtinut nyt kaksi talvea kellarissa, niukalla valolla ja niukalla hoidolla. Se kasvaa ruukussa lämpimässä paikassa myös avomaalla eli ei tarvitse kasvihuoneoloja tuottaakseen mukavasti satoa.

Toinen kukkimaan alkaneista on C. annuum 'Snack Paprika', jonka sielunmaisemasta on vain hento tuntuma: hän on napostelupaprika.

Kolmas kukkija on C. annuum 'Malawi Bird's Eye'. 

Olen toiminut mehiläisenä heille, sivellyt varovasti siitepölyä kasvista toiseen. Työvälineenä olen käyttänyt pientä meikkisivellintä – kas kun mun turkki on liian harva, jotta siihen tarttuisi pölyä siirrettäväksi asti. Nahkaanhan se junttaantuisi, arvokas aines.

Täytyy sutia kukkia useampana päivänä, kun niiden siitepöly on kypsää eri aikoina. Pääseepähän meikkisivellin töihin, toimettomana lojunut on se.

Myös C. annuum 'Pinokkio' on alkanut kukkia. Se on joukon nopeakasvuisin lajike, juuretkin työntyneet jo potin pohjasta läpi. Vaihdoin taimet isompiin ruukkuihin.

Kylvin kaikkiaan kymmentä lajia/ lajiketta. Kahdeksan laatua iti, ja ne ovat kasvaneet hiukan eri tahtia: vasemmalla Pinokkio ja oikealla yksi Malaweista.

Eräs asia, joka tuppaa siemeniä kylväessä unohtua on se, että kylvöpotit vievät x-määrän tilaa heti alkuun, mutta kun kasveja siirretään nopean kasvun myötä isompiin potteihin, tilantarve kasvaa selvästi. Ja yleensä siinä vaiheessa on jo kylvetty "hiukan lisää" eli kaikki mahdolliset paikat on täynnä ilman sitä pottikoon suurentamista. 

Tällaista on tapahtunut täällä: kaikki ikkuna- ja kellaritila on ammuttu tykillä täyteen. Orvokkeja on yhteensä 105, chilejä lähes 30, pelargoneja parikymmentä ja muuta kasvustoa muutama kymmenen pottia.

Seuraavaksi pitäisi jo kiireesti kylvää ainakin samettikukkia ja yrttejä sekä kaikki, mitä kylvetään suoraan isoihin ruukkuihin (esim. kosmoskukka). Siksi olisikin ERITTÄIN SUOTAVAA, että herra ilmojenherra laittaisi tulemaan leutoa lounaistuulta, jotta orvokit voisi siirtää ulos kasvihuoneeseen päiviksi.

Viime vuonna olen alkanut ulkoiluttaa orvokkeja huhtikuun 11. päivä, suoraan ulkoilmaan. Kasvihuoneessa lämpöä riittää enemmän eikä tuuli riepottele, joten jos vaan plussalle päästäisiin, niin sinne orvokit voisi siirtää jo aikaisemmin.

Pelargoneja en vielä siirtäisi kasvihuoneeseenkaan, he tykkäävät oikeasta lämmöstä. Siirsin tammikuussa kylvetyt Amerikan-pelakuut ('Divas Strawberry Ripple F1') isompiin ruukkuihin.

Saviruukuissa on kyllä jo kesäistä tunnelmaa, sanoisin näin näppituntumalta.

Pakko vielä palata hetkeksi tähän ympäröivään säätodellisuuteen. Merkataan aikakirjoihin, että tontilla ainoa "kevään merkki" on se, että katajan oksia maahan painava lumiknööli on aavistuksen vajunnut ja pitää nyt oksia otteessaan enää puolesta välistä. Wuhuu.

Tämä talvi alkaa kyllä mennä jo tragikomedian puolelle. 

Led-valoja markkinoidaan niiden kestävyydellä, ainakin 10 000 tuntia palavat jotkut, muistan lukeneeni. Mutta suomalainen talvi on niin kovaa, lujaa ja kylmää laatua, että led-valokin antaa periksi. 

Mäntyvalaisimessa on jäljellä enää hentoinen hönkä.