Ensin niiden kiivihedelmän näköistä pulleaa kukkapalleroa saa odottaa avautuvaksi pari viikkoa. Sitten eräänä aurinkoisena aamuna vihreiden pallukoiden tilalla on rätisevän oranssit, isot kukat. Ne koristavat kiemuraisen varren päätä hyvällä tuurilla viikon ajan, mutta kova sade irrottaa terälehdet tehokkaasti.
Oranssi väri erottuu vielä nurmikolta muutaman päivän, kunnes silkkiset lehdykät maastoutuvat. Kiemurtelevien varsien päähän kehittyy kova siemenkota, jota kuulemma käytetään paljon kukka-asetelmissa. En ole koskaan kokeillut, mutta en muutenkaan raaski leikellä kukkia maljakkoon. Idänunikkoa ei kannatakaan leikata kukkivana, sillä kukka ei kestä ehjänä kuin hetken.
Joidenkin mielestä idänunikoiden ympärille kannattaa rakentaa tukisysteemit, jottei sade paina niitä maahan. Mielestäni tämä kasvi pääsee hyvin oikeuksiinsa vapaana lonkeroidessaan.
Alkukesän väriläiskä Papaver orientale 'Olympia' on puutarhani vanhoja peruja, en tiedä, onko se talon edellisen vai sitä edellisen, sarjassaan ensimmäisen asukkaan istuttama. Siirsin muutaman kasvin uuden terassin alta turvaan vanhan omenapuun juurelle, siinä ne ovat viihtyneet ja lisääntyneet, onneksi maltillisesti.
Sillä eihän tällaista rehevää idän ihmettä raaskisi millään kitkeä pois.
Omenapuu saattaa joutua lähtemään kasvihuoneen alta - vaikeita valintoja, niitä elämässä riittää. Idänunikot siirrän toiseen suht' aurinkoiseen paikkaan. Maaperävaatimuksista en ole ottanut selvää, mutta se on pärjännyt kahdessa eri kohtaa melko savisessa maassa ja samantyyppistä kasvualustaa kyllä löytyy lisää... Vai olisiko ensimmäinen kasvupaikka ollut ihmiskäden muokkaama ja ompuntyvi puunjuuriston kuohkeuttama?
Mene ja tiedä, mutta luottamukseni idänunikon sietokykyyn on vahva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti