Pihallani on neljää eri lajia ja viittä lajiketta kurjenpolvia. Ensin kesäkuun puolivälissä kukkaan ehtivät hyvät peittokasvit, tuoksukurjenpolvet (Geranium macrorhizzum), punaisena ja valkoisena ('Album'). Heti perään kukintansa aloittavat tarhakurjenpolvi (Geranium x magnificium) ja verikurjenpolvi (Geranium sanguineum 'Vision'), joka kylläkin tuntuu häviävän pikkuhiljaa.
Kuvassa tuoksukurjenpolvet, tarhakurjenpolvi ja alinna verikurjenpolvi.
Näiden lisäksi joukossa on joku, jonka lajista en ole varma. Se on noin 40-50 cm korkea, vaaleansinikukkainen. Arvelen sen olevan loistokurjenpolvi (Geranium 'Johnson's Blue'), kuvassa alla. Muistelen, että ostin sen Backaksen loppuunmyynnistä, varma en ole siitäkään. Tässä sen huomaa, muistiinsa ei pidä luottaa, vaan pitää kirjata kaikki ylös. Ja vielä muistaa laittaa kaikki sepustukset yhteen ja samaan läjään... josta ne lopulta pitää muistaa siirtää tietokoneelle kaikenmuistavaan kasviarkistoon.
Jostain luin, että toisen kukinnan saisi aikaan leikkaamalla kasvin alas ekan kukinnan jälkeen, mutta en millään raaski riipiä hienoa lehdistöä matalaksi. Joten nautitaan vaan tästä yhdestä kerrasta sitäkin intensiivisemmin. Kaikkiaan kurjenpolvien kukinnasta saa puolivarjoisassa kasvupaikassa nauttia n. kuukauden ajan.
Kurjenpolvia aion hankkia jossain vaiheessa lisää. Niiden arvoa lisää se tieto, että ne ovat toisen lempparikasvini, pelargonin, esi-äitejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti