Tee lista, osta vierestä

Juu-u, tarkka oli lista ja hartaasti tietoa etsitty, mutta silti kaupasta lähti mukaan taimia listan ulkopuolelta... kovasti tosin näidenkin väitetään puolivarjossa viihtyvän, se jää kokeiltavaksi mm. tuon espanjankurjenpolven osalta.

Huomista montunkaivuuta odottavat siis 2 x

Geranium himalayense (idänkurjenpolvi)
G. macrorrhizum 'Czakor' (tuoksuk.)
G. macrorrhizum 'Spessart'
G. cantabrigiense 'Biokovo' (peittok.)
G. endressii 'Wargrave Pink' (espanjank.)
G. x oxonianum 'Claridge Druce'

Eihän tuolla vielä kuuhun mennä, mutta jonkinlaiseen alkuun päästään. Lisäksi etsin äsken kiivaasti siemeniä jo olemassaolevista kurjenpolvista, nehän ovat kukkineet ja siementäneet jo ajat sitten. Löysin kuin löysinkin parikymmentä valkoisen tuoksukurjenpolven (G. macrorhizzum 'Album') siementä pikkuisten asumustensa seinämistä. Tässä kuvassa niitä ei tosin ole.

 

Lisäksi sain kaiveltua muutaman vaaleanpunakukkaisen heimolaisen siemenen, laitetaan heidät kaikki sitten kokeeksi itämään tammi-helmikuussa.

Ja niinhän siinä kävi, niin kuin usein on käynyt, eli en ole vakaista aikeista huolimatta malttanut suunnitella perennapenkkiä juuri ollenkaan, vaan olen suoraan syöksynyt taimien äärelle, multakauppaan ja kuopankaivuun kimppuun. Noh, ei Roomaakaan päivässä rakennettu eikä täydellisten piirustusten pohjalta, mutta varsin viehättävä kaupunkihan siitä tuli, heh.

Viehättävä on myös pensashanhikki (Potentilla fruticosa 'Abbotswood'), joka vaan reippaasti jatkaa keskeytymätöntä kukkimistaan.

Ruohovartiset, upeakukkaiset perennat ovat kyllä viehkoja ja sykähdyttäviä, mutta kyllä tällaiset puutarhan kivijalkapensaat saavat hyvälle mielelle keväästä syksyyn. Se on iso arvo se.

Tuossa uudelleenkasattavassa perennapenkissä kasvaa mm. kirjoukonhattu, joka on pukannut kukkaan vasta nyt, niin hämyisässä se kasvaa.

 

Toisaalta, eihän se haittaa, vaikka myöhään kukkii, kunhan vaan ehtii kukkia. Mutta aion silti siirtää smurffikukan vähän valoisampaan paikkaan, jossa se ehkä pääsee paremmin oikeuksiinsa.

Tämän penkin uudistamistyön taustalla ja pontimena on kiero ja käyrä luumupuu, joka tekee tukevan varjon osassa kohtaa. Puuta en kyllä halua siirtää tai poistaa, sillä se tekee herkullisia hedelmiä.

 

Kun nämä parin viikon päästä kypsyvät, ei muista hikeä, ei tuskaa. Luultavimmin vänkyrä pikkupuu on 'Yleisen punaluumun' edustaja. 

Luumujen punertumista odottaessa täytyy rouskutella kevätsipulia.

Tämä Johnson'sin kevätsipuli (Allium fistusolum) on ollut iloinen yllätys, helposti kasvatettava ja ryhdikäs laji. Ja sen lisäksi erittäin maukasta syötävää, eli laitan sitä idulle myös ensi keväänä. Tosin ihan koko pussia ei tarvitse kylvää tällaiseen alle 40 cm:n ruukkuun, vähempikin riittää. Tästä on syömällä harvennettu jo tosi paljon, taimet kasvoivat aluksi vähän turhan tiheään. 

Nyt vaan pitää keksiä ruokalajeja, joiden raaka-aineluettelo alkaa sanalla sipuli.