On kyllä kiva, että siitäkin väristä löytyy montaa eri vivahdetta ja jännää sekoitusta, kuten tämä muuntautumiskykyinen pelargoni osoittaa.
Tuo etualan kukka on alkuperäistä väriä, sen takana on läiskikkääksi muuntunut sisar.
Näitä täplikkäitä kukkia on tässä pistokkaasta lisätyssä kasvissa enemmänkin, ja näyttää siltä, että tuo alkuperäinen väritys jää paitsioon. Paljon olisi ymmärtämistä tässäkin ilmiössä, mutta en vaadi itseltäni liikoja. Tykkään vain vaaleanpunaisesta, enkä rasita päätäni ;)
Verbenaa suositeltiin jossain latvomaan esikasvatusvaiheessa, niin taimet haarautuvat ja kasvi tuuhenee. En raaski ketään koskaan typistää, joten verbenatkin saivat kasvaa miten parhaaksi näkivät. Aika mukavasti tämäkin yksilö on kyllä muhevoitunut:
Kuvassa on siis vain yksi taimi. Ja kas, onpas se ihanan vaaleanpunainen.
Kaikki vaaleanpunainen ei ole pelkästään hentoa ja söpöä, vaan väriä voi kantaa myös vahvempi tyyppi.
Punahatut ovat nyt rehevimmillään ja niiden kasvattaja ylpeimmillään, heh. Tosin saamatta jäi ne neonvärit, joita Impecta Handels lupasi, mutta ei se mitään. Vaaleanpunainen on sittenkin tosi jees.
(Kuten myös valkoinen, ja kaikki oranssin sävyt ja ennen kaikkea vihreä. Niin, ja sininen ja punainen. Ja kaikki siltä väliltä.)
Is it ok to suddenly begin to like baby pink colour? That's what has happened to me recently. Maybe it's because I never had a pink period in my clothing or room when I was younger. I think pink is just something that happens to everybody, for a brief moment in one's head or as a love of lifetime.
My big love at the moment are those colour changing pelargoniums as well as bushy verbenas and maturing echinaceas. They just happen to be pink ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti