Hän on mielestäni varsin viehko kasvi, ja nuo kukinnot (onkohan oikea termi?) ovat pehmoisia kuin kissankäpälät.
Taidan kokeilla tämän ruukullisen talvehdittamista kellarissa, yrittänyttä ei tunnetusti laiteta.
Kosmoskukka on täydessä kukintavauhdissa, se taitaa ollakin parhaimmillaan näin loppukesästä.
Aivan mahtavaa on puutarhanhoidossa se, kun löytää taas yhden lempparikasvin. Kosmoskukka on varmasti monelle siemenistä kukkia kasvattavalle ihan niitä ensimmäisiä tuttavuuksia, mutta mulle tämä oli ihan eka kerta. Mutta ei taatusti viimeinen.
Ruukku taitaa olla parhaimmillaan ylävinkkelistä katsottuna: aina kun ikkunasta kurkkaa, tulee hyvälle mielelle :)
Monet kauniit kasvit tuottavat myös apetta ja murua rinnan alle, niin kuin tämä ruusupapu, jonka kylvin ulos varsin myöhään, vasta kesäkuun puolivälissä.
Mutta katso, siitä huolimatta hän ehti tuottaa yhden kauniin papupalon, josta sitten hartaudella valmistan perheelle aterian ;)
Aivan ihku tuo sulkahirssisi. Olipas sen alkutaival liikuttavan kapoinen. Kosmoskukan siemenet minäkin tyrkkäsin maahan vasta juhannuksen jälkeen, kun silloin vasta valmistuivat kukkalaatikkoni. Hyvin kasvavat, väri valkoinen. Ehdottomasti ensi vuonna lisää. Sun kukkapenkit näyttää hyvinvoivilta.
VastaaPoistaKiitos Nettimartta, sulkahirssi oli tosiaan semmoinen "rihmasta Ramboksi" -tapaus, en millään uskonut, että siihen muodostuisi vielä siemenpussin kuvan mukainen kukintokin. Hyvä, että hentoheinät pysyivät aluksi pystyssä...
VastaaPoistaKosmoskukka elää kohtuu kauan maljakossakin, ja tuuheasta puskasta raaskii leikatakin sisälle silmän iloksi.
Kukkapenkit näyttävät hyvinvoivilta, kun kamera rajaa ne karmeimmat nurkat kätevästi pois... kaksi perennapenkkiä kaipaa karsimista ja uudelleenjärjestelyä, se on ensi kevään hommia. Tai sitä seuraavan ;)