Liaani sai sukunimen

Lajien tunnistaminen (kasvien ja eläinten) on hillittömän kivaa puuhaa. Jos vaan aika riittäisi, niin salapoliisityöhön voisi uppoutua tosi syvälle. Liaanin oikeaa lajia olen selvitellyt ainakin yli kymmenen tunnin ajan, ja nyt uskallan olla varma kasvin suvusta.

Oletteko valmiit? *rummun pärinää*

Into-Lianan sukunimi on Mucuna. Hän kuuluu siis Mucuna-kasvien sukuun, johon kuuluu hiukan alle 200 lajia trooppisten alueiden köynnöksiä ja pensaita.

Mucunoiden tunnistettava pääpiirre on herneen tai pavunpalon tyyppinen siemenpalko, monilla köynnöslajeilla on myös kolmilehtiset lehdet.

Kuten siis Into-Lianalla tässä.

Laitoin tulitikkuaskin kannen mittakaavaksi kuvaan, yleensä se ei tuossa kiipeilytelineessä nökötä.

Mucuna-sukua hän siis on, mutta mikä tarkalleen niistä 197:stä lajista, sitä en vielä tiedä. Yksi mahdollinen vaihtoehto on Mucuna reticulata, mutta varmaksi en voi vielä mennä sanomaan.

Olisi hienoa, jos Into-Liana selviäisi talven yli kevääseen ja alkaisi kukkia. Silloin lajin määrittämiseksi olisi tieto siemenen, lehtien ja kukan ulkonäöstä, ja niiden myötä asian voisi melko varmasti lyödä tiks lukkoon. Tosin apinatutkijat ovat todenneet, että näitä liaanityyppisesti kasvavia köynnöksiä on aika hankala erottaa toisistaan.

Mutta siis, odotellaan rauhassa, ja odotellessa ihmetellään Into-Lianaa muuten vaan. Nopea hän on kasvamaan, mutta myös oppimaan: kasvutahti on selvästi hidastunut viikon aikana, taitaa alkaa ulkopimeys vaikuttaa, luulen. Voi olla myös, että kasvuvoima on mennyt lehtiin, ne ovat selvästi kasvaneet viime aikoina. Isoja lehtirypäksiä on kuusi, seitsemännet lehdet ovat kasvussa.

Pituutta Intolla on noin 150 senttiä, kiipeilyteline on jäänyt pieneksi.

Mucunat kuuluvat kolmanneksi suurimpaan maassa kasvavien kasvien heimoon, Fabaceaeen, johon kuuluu paljon nimenomaan kukkivia kasveja. Sana "faba" on latinaa ja tarkoittaa papua.

Into-Lianan lehdet ovat aika hienot: päältä keskivihreät ja alta katsottuna punertavasuoniset.

Asia saa jännän vivahteen, kun miettii Mucuna-suvun tyyppejä: joidenkin siemeniä jauhetaan vaihtoehtolääkkeeksi kaikenlaisiin vaivoihin, erästä lajia käytetään Etelä-Amerikassa rinteisillä maatiloilla maissien välissä maanparannuskasvina, joidenkin rungosta löytyy hallusinogeenejä ja monet lajin edustajista tarvitsevat lepakon pölyttäjäkseen.

Tähän mies totesikin kaikenlaiseen tottuneena ihmisenä, kuivahkolla äänensävyllä, että "kyllä me sulle yksi lepakko saadaan hankittua".

Noh, en ole aikeissa perustaa liaanitaimistoa, joten kukkien ei tarvitse pölyttyä siemensaaliin takia :) 

Tässä muuten vielä kuva siemenpalosta, aika kätevä lokeroinen säilytysmekanismi näille kahden euron kolikon kokoisille kivikoville pallukoille:

Tämän kasvin sielunelämään on ollut hauska tutustua ja samalla olen oppinut kaikenlaista irtotietoa liaaneista, sademetsistä, apinoiden ravinnosta ja sea bean -tyyppisistä siemenistä. Oppi ei ojaan kaada, joten mitään haittaahan tästä projektista ei siis voi olla – ellen sitten vahingossa syö Intoa ja ala nähdä näkyjä, hah.

Näkyjä en kyllä nähnyt tänään, kun koiralenkiltä portista sisään tontille astelin. Harvemmin käytettävän portin välistä kurkki iloinen gladiolus. Oma kasvi se ei ollut, koska en ole koskaan gladioluksia kasvattanut.

Hän oli piristävän raikas vieras naapurin puolelta. Elän toivossa, että se on siementänyt ja levittänyt sivumukuloita meidän puolelle. Ehkä hän on Into-Lianan sielunsisar, melko trooppiselta hän ainakin vaikuttaa.