21. lokakuuta 2012

Etunojaa pitkin hampain

Joka syksy kaikki puutarhan syyspuuhat tuntuvat tosi tyhmiltä ja pitkin hampain niistä ne ihan välttämättömimmät teen. Toisaalta keväällä saa suurta nautintoa kaikesta siitä, mitä syksyllä on ennakoivasti, seuraavaa kautta ajatellen tehnyt. Jollain tällaisella itsepsyykkauksella lähdin tänään, viikon ainoana vapaapäivänä, sipulisavottaan.

Ensin tyhjensin ulkokasvihuoneen pelargoneista, kiikutin ruukut kellarin viherhuoneeseen kasvivalojen alle. Osa pelakuista kukki vielä ihan mukavasti, ei toki kesänrunsaasti, mutta muutamalla kukkavanalla kuitenkin.


Lämpötilan vaihtelujen takia kosteutta on riittänyt myös kasvihuoneen sisäpuolella, joten tilaa on pitänyt tuulettaa joka päivä, etteivät kasvit homehtuisi. 

Nyt siirsin kasvihuoneeseen vielä daaliaruukut sateen suojaan, jotta ne ehtisivät kuivahtaa ennen talvenviettoon siirtämistä. Nostan isot daaliaruukut kellariin odottamaan kevättä. Kellarissa on lämmintä, joten joskus kasvit alkavat pukata honteloa kasvustoa keskellä talvea, mutta napsin varret vaan tylysti sitten pois, kun on aika aloittaa oikea kasvun aika. Tällä systeemillä kasvin on vaan pärjättävä, tämän sofistikoituneempaa hoitoa ei tipu.

No, pelakuurundin jälkeen aloitin sipulinupotuksen. Meinasin kyllä kirota itseni syvimpään hiidenkirnuun ja helvetinkoluun, kun hain postista Korpikankaan pakettia. Muistin tilanneeni pari pussillista vaaleanpunaisia tulppaaneja, se oli vakaa tarkoitukseni. Just joo. Oli sitten tarttunut haaviin jotain muutakin pirun tärkeää ja vastustamatonta ja oleellista.


Ei tässä muuten mitään, mutta kun ei ole minkäänlaista paikkaa, mihin heidät voisi survoa – kaikki kukkapenkit ovat joko super-rumia tai täynnä (ja super-rumia). Ajatus oli ottaa pari pussukkaa lisää vaaleanpunaisia tulppaaneja sinne ainoaan säädylliseen tontinkolkkaan, missä niitä viime vuonna ekaa kertaa nousi. No, pitikin sitten keksiä paikat noin 150 sipaleelle.

Eipä siinä muu auttanut, kun tunkea suurin osa etupihan yrttipenkkeihin. Niissä kasvaa yrttejä, joiden sekaan olen työntänyt keväisin kaikenlaista. Vaan enpä työnnä enää, vaan katselen sekalaisen sipuliseurakunnan satunnaisjärjesteistä ja sattuma-aikaista kukintaa.

Ei, koskaan ei ole tällä tarhurilla minkäänlaista suunnitelmaa yhtään mistään, vaan ihan mutulla ja fiiliksellä mennään kaikissa asioissa. Huoh.

Tässä muistilappu mullan alle piilotetuista kasveista, tietääpähän sitten arvuutella, että mikä töyhtö kuuluu millekin.

Hyasintti 'Jan Bos', punainen, 6 kpl
Isohelmililja (Muscari latifolium), 24 kpl
Kevättähti (Chionodoxa luciliale 'Violet'), 12 kpl
Krookus 'Vanguard', isokukkainen, vaaleansininen, 24 kpl
Lumikello (Galanthus nivalis), valkoinen, 12 kpl
Pallerolaukka (Allium sphaerocephalon), 24 kpl
Pystykiurunkannus (Corydalis solida), 6 kpl
Tulppaani 'Angelique', myöhäinen, vaaleanpunainen kerrottu, 6 kpl
Tulppaani 'Christmas Marvel', aikainen, vaaleanpunainen 6 kpl
Tulppaani 'Flaming Purissima', aikainen, punavalkoinen, 6 kpl
Tulppaani 'Hemisphere', keskiaikainen, puna-valkoinen, 12 kpl
Tulppaani 'Marilyn', liljakukkainen, 6 kpl
Tulppaani 'Ollioules', Darwin, vaaleanpunainen, 12 kpl

Hauskaa puuhassa oli se, että vast'ikään hankkimani istutustyökalu, jota tässä sipulikairaksi kutsuttakoon, hajosi toisen sipulin kohdalla. Jatkoin vehkeen kanssa loppuun asti, matkan varrella se hajosi yhä enemmän. Lopussa sipulikaira oli niin sanotusti morjens.


Tuolla ei tee enää kyllä yhtään mitään. Savitontilla ei läkkipeltikalut kauaa kuosissa pysy, valurautaa sen olla pitää.

Olin aikaisemmin ostanut Lidlistä muutaman ruukkuihin istutettavan valmiskattauksen, puutarhakaverin vinkistä.


Kas pakkohan se oli, kun halvalla sai. Muistaakseni tuo pyöreä versio maksoi kaksi euroa ja pitkulainen kolme. Halpaa kuin saippua. 

Sipulit olivat valmiina pahvikennoissa, sen kun vain lappasi multaa alle ja päälle. Eri kätevää kyllä.

Ongelmaksi tässä muodostuu se, että missä säilytän ruukut pakkaskauden ajan. Kova pakkanen jäädyttää koko ruukun sipuleineen päivineen, mutta kellarilämpötila on liian lämmin. Jostain täytyy sitten joulukuussa löytää alle 10 asteen lämpöinen tila, jonne ruukut voi viedä. Öö, pitikö itsensä tällaiseenkin liemeen laittaa? 

Ranteet kaivuu-urakasta niukuen tein vielä ulko-oven viereen männynkäkkärävalaisimen. Laitoin sinkkiämpäriin hiekkaa ja isoja kiviä ja törkkäsin siihen mökiltä löytyneen kelo-oksan.


Kieputin oksan joka väkärään kirkasta led-valoketjua. Olisin tykännyt keltaisesta valosta eniten, mutta tuo nyt sattui olemaan viime vuodelta käden ulottuvilla. Jätin yhden kiven kyljen pinnalle lohtua tuomaan. Että hangen alla on tätä kauneutta vaikka kuinka paljon ja sieltä se pian taas esiin tulee.


Nyt saa pimeä ja pakkaset mun puolesta tulla. Kotiin näkee tulla, uusia kasveja on istutettu ja pelakuut turvaan kannettu.


Post Scriptum 22.10.2012

Tässä vielä kuva käkkyrävalaisimesta iltavalaisussa.


Kohta on kuulkaa tammikuu ja päästään siemenpussien rapisteluun. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

15 kommenttia:

  1. Mulla on, edelleen, kasvihuonehommat ja sipulinkaivuut tekemättä. Lohdutuin kyllä kovasti, kun nyt säkin vasta puuhastelit. Tulevalle viikolle olen ottanut ylimääräisiä vapaita, joten toivo elää. Ihanuuksia sulle on nousemassa, nuo Lidlin jutut oli mulle ihan uutta ihmeellistä tietoa. Ei sillä, että soveltuvaa paikkaa löytyisi....
    Valopuu on makee! Meillä on katosta kiertämässä ollut jo pari viikkoa pikkuiset valot, tuo vähän lohtua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei kiirusta mitään, kyllä noita ehtii vielä tehdä. Päätin vaan pinkaista pihalle tänään, kun olen viettänyt kuusi päivää jotakuinkin sisätiloissa. Päähän siitä kipeäksi tulee :/

      Lidl-case oli mullekin ihan uutta ja ihmeellistä, en ole käynyt ko. kaupassa vuosiin enkä tiennyt, että siellä tällaistakin myydään. Noin edullisilla sipuleilla voi tehdä kokeilujakin, nuo ruukkusydeemit ovat kyllä ihan herran hallussa. Säiden herran siis.

      Kiitos valopuukehusta, kerron käkkyrälle terveiset ;) Kyllä valo lohtua tosiaan tuo, sekä kirkas että himmeä.

      Poista
  2. Kaikkea kivaa oletkin sinne multaan jemmannut! Tuosta listastasi muistuikin mieleen, että lumikellohan se oli, minkä olin kokonaan unohtanut. Se on aivan ihana ja sitä pitää joskus muistaa hankkia :)

    Ihme rempuloita nuo työkalut, mäkin onnistuin sipulipuuhissa rikkomaan pikkuisen istutuslapioni korjauskelvottomaksi.

    Saako valopuu-idean varastaa, tuo on nimittäin ihan älyttömän hieno..? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumikellon olin tajunnut tosiaan ostaa, ei ole aikaisemmin tontilla heitä näkynyt, vaikka aina ihailen toisten puutarhojen pikkuisia pioneereja. Nyt eletään toivossa, että viihtyvät siinä koivun kuivattamassa yrttipenkissä...

      Joo, työkalut ovat ihan heppoisia nykyään, painepesureista sipulikairoihin. Täytynee lähteä naapuriin etsimään jotain vanhaa neuvostoliittolaista valurautavarastoa, heh.

      Saat ilman muuta lainata valopuuideaa, kiva, jos miellytti silmää! :)

      Poista
  3. Ihana kirjoitus! Mulla on vähän sama vika näin syksyllä, ei jaksaisi millään enää innostua ja sipulipusseja on vielä muutama jäljellä. Tänään on aivan pakko laittaa loput maahan, muuten taitaa olla jo liian myöhäistä. Ja menin sitten minäkin vielä lauantaina ostamaan pari pussia lisää,....kun halvalla sai....
    Hyvä idea laittaa tähän listaus istutetuista sipuleista, aina syksyisin sitä uskottelee itselleen, että kyllä mä muistan mitä on tullut laitettua, ei niitä oikeesti muista.
    Oikein mukavaa viikoan alkua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija kivasta kommentista!

      Joo, syksyllä on yhtä vähän virtaa, kuin syksyllä on paljon. Luulen, että suossa olisi ollut kevyempi hiihtää, kuin istuttaa sipuleita märällä pihalla lokakuisessa tihkusateessa.

      Hauskaa, että hankit vielä muutaman sipulipussin lisää, kyllä se halpuus muakin aina houkuttaa :) Mitään ei opi, vaikka ikää karttuu joka vuosi ainakin peilin mukaan lisää. Eikä tosiaan muista senkään vertaa, täytyy kirjoittaa muistilistoja muistilistoista...

      Poista
  4. Kyllä keväällä kelpaa kun kaikki 150 toistaan kauniinpaa nostavat päänsä roudan alta, ei muistu silloin mieleen tämä sateinen ja kankea syksy.. Surkeita työkaluja myyvät, eivätkö ne ymmärrä siellä suunnittelu pöydällä kehitellä jotain vähän vahvempaa meille sipulisavottalaisille ?

    Valopuusi on ihana, ihana, ihana!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon minäkin luotan, että keväällä tästä lokakuisesta istutusnahkeudesta ei ole muistoakaan jäljellä – ja että kukkaloisto on ennennäkemätön :)

      Työkalut tehdään varmaan tarkoituksella halvalla ja heikoiksi, niin joudutaan ostamaan joka vuosi uudet? Se ei kyllä tue kestävää kehitystä eikä luontoaatetta, joten barrikadeillehan tässä on kohta noustava. Murr.

      Kiitos kehaisusta, se on se kikkurainen mänty, kun nätteyden tekee...

      Poista
  5. Mä oon sanaton! Menin ihan tönköks ja mykäks. Mitä himskattia sä oot taas siäl pihallas riahunnu? Tommoset määrät sipulia. Eiks me jo sovittu ettei mitään osteta eikä hankita??? Vai eiks se sopimus koskenukaan sipuleita ja SYKSYÄ!

    Joo, mut hiRRRveesti oot kyl saanu aikaseks. En mä vaan viitti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, mä en ole itse ollut tän mopon ohjaksissa: ensin olen tilannut jonkun väsyneen illan hämyssä ihan liian monta pikkupikku pussia ja koska olen ne luottokortilla etukäteen maksanut, niin pakkohan ne ostokset on multiin saatella. Ihan hölmö tilaus se oli, en tosiaan muista esimerkiksi mitään pystykiurunkannuksia tilanneeni, vaan pari pussia vaaleanpunaisia tulppaaneja. Mutta kuten sanottu, se on varmasti ollut puolikuollut perjantai-ilta. Yllätys oli kyllä melkoinen, kun pahvilaatikon avasin.

      Ja nyt on hyvä yrttipenkki ihan buukattu, mihin mä sitten ne lapasesta lähtevät orvokkiviljelyksen hedelmät työnnän?

      Tää harrastus menee ihan ylivaikeeksi, täytyy muuttaa Islantiin.

      Pidä Nettimartta valitsemasi linja, älä mene sipulimyyjän sivuille. Tiedä vaikka iskisi sama mielenhärö :/

      Poista
  6. Rautakanki onkin varmaan paras työkalu sipulipuuhiin, muut välineet eivät kestä. Ja joo, kahden puutarhan loukussa kannattaa olla itselleen armollinen ja odottaa rauhassa kevättä, ei se uusi kasvukausi onneksi ole uusista tulppaaneista kiinni. On kyllä mahtavaa odottaa kevättä ja sitä tajutonta virtapiikkiä, jonka se tuo mukanaan!

    Raivaussaha, siinäpä tositarhurin työkalu :)

    VastaaPoista
  7. Huisin ahkera olet ollut!
    Keväällä saat hykerrellä että mitä kaikkea ihanaa sieltä maasta pukkaa :)

    Sipulien istutusta on meilläkin vielä edessä, ehkä huomenna.. Nythän oli maa niin pitkään lämmin ettei niillä sen puolesta kiirusta ole ollut.

    Kauniin pihavalonkin jaksoit vielä väsätä. Siitä onkin iloa pitkäksi aikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, ahkeruus oli kyllä kaukana mun olemuksesta, kun tuon sekundavehkeen kanssa ähisin :) Mutta maahan upposivat kaikki, huh. Toivottavasti juurtuvat hyvin, että saadaan sitten kukintaakin...

      Hyvin ehtii sipuleita tosiaan upotella, siinä mielessä syksy on onneksi hidas. Ja valo saa loimottaa portailla nyt sinne maaliskuulle asti eli piiiitkään :)

      Poista
  8. Käkkyrävalaisin on upea, varsinkin hämärän aikaan. Ja sitähän kohta riittää ihan vuorokaudet ympäriinsä.
    Syksy ei ole minullekaan mitään parasta puutarha-aikaa, vetäydyn hyvissä ajoin sisätiloihin kun lämpötila ulkona alkaa vähentyä. Syksyllä teen ulkona mitä viitsin, hyvällä ilmalla siis. Ja loput jää kevääseen. No kukkasipulit on kyllä pakko laittaa syksyllä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No totta turiset, Pioni, kohta pitää kroonisessa pimeydessä suunnistaa kotiin ja kotoa tuon valaisimen avulla.

      Joo, syksyllä voi saada tekemisen puuskan, kun aurinko oikein paistelee vapaapäivän ratoksi. Mutta tiettyyn kalenteripäivään sidottu puuhailu on kyllä myrkkyä, jos päivälle osuu perus-syyskelit.

      Olisi kyllä kiva, jos sipulinviljelijät kehittäisivät tulppaaneja ja krookuksia, joita voisi istuttaa keväällä. Sillä draivilla menisi tuhatkin pallukkaa ihan kevyesti ;)

      Poista