24. lokakuuta 2012

Tropiikin vieraat tykkää

Mitenköhän on mahdollista, että kun tunnelma alkaa muistuttaa Kuun pimeän puolen tunnelmia (auringotonta, hiljaista, kylmää), niin trooppiset kasvit alkavat pukata kukkavanaa? Näin tekevät ainakin perhosorkideat, joita pikkuhiljaa on ikkunan eteen käsieni toimesta kantautunut.


Nämä yksilöt majailevat kyllä kasvivalon alla, mutta sama ilmiö tapahtui viime syksynäkin, jolloin mitään lisävaloa tuossa kohti ei ollut.

Olisikohan kuitenkin lisävalon ansiota, että uusia kukkavanoja alkaa pukata jo ennen kuin edelliset ovat kunnolla kuihtuneet? 

En ole osannut tarkkailla kasveja uusien kukkavanojen varalta, joten pisimmät niistä ovat jo karanneet kaikenlaisten tukikeppiinsitomisyritysten ulottumattomiin.


Hei vaan, siellä menee.

Myös kasvivalon itsensä syy, Into-Liana, tuntuu edelleen viihtyvän havumetsävyöhykkeen vieraana. Se on nyt siis kolmihaarainen, mutta haara 1 eli Ykkönen on ilmeisesti lakannut kasvamasta. Kakkonen on kasvanut reilussa viikossa pari senttiä ja pukannut sinä aikana yhden lehtiryppään.

Kolmonen on kasvanut selvästi eniten, pituutta noin 40 senttiä ja lehtiryppäitä kaksin kappalein. Siellä se nyt mennä viuhuttaa kattoa myöden.


Tuo lehti-trio kasvaa siis kasvivalaisimen yläpuolella, joten ei näytä Into niin tarkka olevan tuosta valostakaan, lehtiä tulee sinne, minne ne on koodattu tulevaksi.

Lehdissä on kyllä hieno punainen ruoditus.


Viikonloppuna edessä on ruukunvaihto, luulen, että tämä nykyinen on ihan täynnä juuria. Into-Liana ei kyllä tunnu kaipaavan paljoakaan vettä, jostain luinkin, että kasvukautena liaanityyppiset eivät paljoa vettä tarvitse. Olen kyllä kastellut säännöllisesti, kun on hällä kuitenkin se lämpöätuottava pipo.

Saas nähdä, mitä tuumaa Into suomalaisesta marraskuusta. Alkaakohan valua katosta hissuksiin alaspäin, valoa kohti. Tämä boreaalisen vyöhykkeen ihmisnisäkäs on jo valunut sohvapotuksi.

10 kommenttia:

  1. Täällä toinen sohvapottu tervehtää. On se kiva, että saa blogistasi ihmetellä villiä luontoa, ettei tarvitse ees ulos lähteä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, ei ulkona kyllä mitään järin kiinnostavaa toimitettavaa ole :) Taidan kohta siirtyä toiselle sohvalle ja avata passiivitöllöttimen. Ei tarvitse ponnistella tämänkään vertaa, hah.

      Poista
  2. Puuh, pitkästä aikaa täällä taas... samalla kun auringonvalo vähenee niin valuu myös meikäläisen energiat jonnekkin märille pelloille tms. Justiinsa roudasin ruukkuviritykseni autokatokseen turvaan pakkasilta (ja juu, olivat jo vähän pakkasukolta iskua ottaneet aiemmin), katsoo, muuttavatko sieltä koskaan mihinkään... vai jätänkö piruuttani paleltumaan sinne talveksi, muhahahaa. Ai niin mihin se auto pitäisi muka laittaa? Ja ai tekikö mieli avautua asiasta? ;)

    Hauskaa on kyllä seurailla tuota Inton innokkuutta, jolle olet käsiesi toimesta niin monia juttuja jo viritellä. Vaikka syksy on syönyt kommentointivirratkin, saavat sinun päivityksesi aina hyvälle mielelle :) Terveisiä myös reippaille orkideoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PilviPulla, onpa hauska kuulla susta pitkästä aikaa! Toiveikkaana katson aina blogilistani läpi, että joko Pilvipuutarhan runoilija on piipahtanut paikalla avaamassa sana-arkkuaan. Kiva kuulla, että olet maisemissa ja että elo on kohdillaan. Syksyn pimeän aukon aiheuttama energiattomuus on normaali ilmiö, siitä taidetaan suurin osa jollain tasolla kärsiä.

      Joo, tuukut voi asua autokatoksessa ja autot voi asua ulkona, niiden ainakin pitäisi kestää pakkasta ;) Ja toisaalta, voisi olla kivakin, että kaikki ruukut olisivat pakkasen toimesta aiheutuneen paleltumisen vaikutuksesta ensi keväänä käytettävissä ihan uusiin juttuihin!

      Intolla on ihan omat sfäärit, ehkä se on sitä hallusinogeenistä mallia ja allerginen itselleen eli jatkuvasti ihan huumaantuneena. Mistä siitä tietää.

      Kerron terkut orkeille, ihme väkeä ovat kaikki he.

      Poista
    2. Juh, virta on vähän kateissa, mutta kaipa tämä tästä. Viimeistään keväällä :) Ruukut eivät jääneet kitumaan autotalliin vaan miesukkeli raahasi ne yläkertaan (juu, siellä on pakkasta talvella..), kun auton muka piti saada joku suojainen paikka. Pah :)

      Poista
  3. Sullahan on siellä kohta ihan oikea viidakko! Into-Lianan lehdet ovat tosiaankin kauniit, ja kasvuvauhti edelleen aivan mieletön :) Näyttää tosi vahvalta ja elinvoimaiselta, toivotaan ettei se tykkää talvesta pahaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kotiviidakko on kätevä, kun ei ole vapaata aikaa lähteä matkoille ;) Hiukan ankeaa kotiviidakon katveessa lomaillessa on kyllä lämpötilojen, nähtävyyksien ja paikallisen ruoan kanssa, tuntuu, että se on ihan sitä samaa joka päivä.

      Olisi kyllä todella ihmeellistä, jos liaani ei mitenkään reagoisi kunnon suomalaiseen Ydintalveen. Siinä on kestämistä ihan jokaisella olevaisella.

      Poista
  4. Sohvapotuksi ja talvihorrokseen täälläkin teksi mieli. Siellä kasvit vaan intoutuu. Jännä seurata mitä Into-Liana talvesta meinaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näillä poloisilla ei ole vielä ymmärrystä elämästä Kuun taustapuolella. Eivätköhän kohta ala oppia ;)

      Aurinkopäivä on tuonut mulle vähän virtaa tänään – vai onko se vain vapaapäivän ansiota? No, ehkä se on niiden yhdistelmän ansiota.

      Poista