Puutarhan vuosi 2011

Kevättä kohti! Joulu on juhlittu ja valon määrän lisääntymistä on lupa alkaa odottaa. Jei!

Bongasin Multasormen blogista kivan ajatuksen tehdä pieni listaus vuoden 2011 puutarhatapahtumista, sellaisen ajattelin itsekin tässä laatia.

No siis. Tammikuun lopulla alkoivat kauan odotetut siemenpuuhat. Ensimmäisenä multiin pääsivät sarviorvokit.

Helmikuussa virvoitettiin ikkunaan lentänyt sinitiainen...

... ja koulittiin orvokin taimia. Itse kerätyt siemenet itivät hyvin, kasveja tuli yhteensä 80 kappaletta.

Maaliskuussa tehtiin yllättäviä löytöjä multapussien kyljistä ja teetätettiin puolisolla kasvihylly olohuoneen ikkunan eteen. Siinä pönötteli muun muassa mykkä risiini.

Huhtikuussa päästiin vihdoin tositoimiin, kun lumi armollisesti päätti sulaa pois. Silloin harjoitettiin talvehtineiden ruukkujen karaisemisessa ankaraa sisään/ulos -liikettä, ihailtiin pariskuntaa Mr. Hot ja Ms. Mårbacka, ihmeteltiin tiaisten pönttöilyä, luultiin tulilatvaa pelargoniksi ja ilahduttiin työpäivän aikana avautuneesta orvokin kukasta.

Toukokuussa luonto löi liian innokasta tarhuria näpeille.

Muovikasvihuoneessa voi olla taimilla melko karut oltavat, kun vuoroin paahtaa ja vuoroin pakastaa. Onneksi tämäkin risiini korjasi itse itsensä. Voisiko jopa sanoa, että hän eheytyi?

Toukokuussa selvisi myös demarisipulin arvoitus ja mietittiin, voiko rihmasta kasvaa oikeaa kevätsipulia.

Kuun lopulla päästiin ruukuttamaan taimia lopullisiin kasvuastioihinsa. Voi sitä työteliästä onnen viikonloppua!

Kesäkuussa kiireimmät askareet alkoivat olla ohi, ja puutarhailu alkoi sisältää kukinnan odotusta ja ahkeraa kastelua. Joinain päivinä luontoäiti hoiti itse veden annon.

Kesäisenä yönä valkoiset kukat valaisivat kauniisti ja juhlapäivänä piha näytti vehreimmät kasvonsa.

Kesäkuussa myös pummattiin ilmaisia ruusuja kukkakauppiaan roskiksesta ja tehtiin niistä helppoa silmäniloa. Loppukuussa nautittiin lomasta ja helteestä, jota vahvistivat samettikukkien lämpimät värit.

Heinäkuussa paahde jatkui, ja tarhurin päivittäinen ponnistus oli kasvien runsas kastelu. Tai no, ponnistus ja ponnistus, mukavaahan se puuha oli! Myös mökkimessuilla oli hiki, ja kuntan ja nurmikon plussat ja miinukset mietityttivät.

Tällä pihalla nurmikko oli varsin hyvin hallittavissa:

Kotipihalla saatiin palkinto liki 500 päivän odottamisesta, kun valkoiset punahatut alkoivat kukkia.

Ihan pelkkää lököilyä ei lomakuu ollut, vaan silloin intouduttiin liuskekivien pesuun ja betonikivien painepesurointiin, jälkimmäiseen kylläkin pakon edessä. Palkinnoksi saatiin onneksi parasta kesäherkkua, mansikoita.

Elokuussa satoa sai kerätä runsain mitoin muun muassa tomaatista, basilikasta, karhunvadelmasta ja kevätsipulista. 

Myös koristekasvit, kuten siemenestä kasvatetut verbenat, olivat rehevimmillään.

Ärtymyskin oli vahvaa, kun rakensin uutta perennapenkkiä kivikovaan maahan.

Elokuun lopussa ilmassa alkoi olla haikeutta siitä, että jälleen yksi kasvukausi on päättymässä. Syksyn tulo on mulle aina tuskaa, syksy vie mukanaan ihanan harrastuksen ja tuikitärkeän valon. Kesän lämpö on kuitenkin tallessa jäätelötikuissa, joita keräsin kevätkylvöjen merkkauksia varten. Kaikkiaan 127 niitä kertyi.

Syyskuussa chilisato pääsi purkkiin ja koristemaissin tumma tähkä lintujen kekriherkuksi.

Syyskuussa ihmistä ilahduttaa luumusato, joka on pihamme vinkuranvänkyrässä pikkupuussa runsas ja erittäin maukas.

Lämmin ja kostea syyskuu toi pihalle ennätysmäärän erilaisia sieniä, joita kuitenkaan ei syöty.

Ettei vain olisi tryffeleitä joukossa?

Lokakuu toi mahdollisuuden piipahtaa Kreikassa napsaisemassa jälkilämmöt.

Kotipihan ruukut pääsivät talviteloille lokakuun 15. päivä. Kuun viimeisenä päivänä daaliat komeilivat vielä terassilla ruukuissaan superlämpimien kelien ansiosta.

Marraskuu toi kuitenkin mukanaan pimeyden ja käänsi mietteet kohti talvea. Linnuille oli mukava tehdä siemenkransseja ja -kakkuja.

Piparimuotit pääsivät vanhaan Karhulan keittiötölkkiin ja hyasintit led-valoilla sähköistettyyn koriin.

Joulukuussa saatiin myös uutta omaa kasvua, kun vuotta aiemmin lahjaksi saatu perhosorkidea avasi uudet kukinnot.

Joulun aika oli tunnelmointia mökillä, jossa hyasintit jakoivat pettämättömästi ihanaa tuoksuaan ja syvää väriään.

Sellainen oli pikakelauksella puutarhavuoteni. Kiitos teille kaikille blogini lukijoille, että sain jakaa sen kanssanne - jaettu puutarhailo on moninkertainen ilo. 

Ihanaa, runsasta ja yllätyksellistä vihervuotta 2012! Pianhan multaan taas pääsevät sarviorvokit...