Sinitiaisen tälli

Istuin eilen päivällä lukemassa, kun ulkoa keittiön suunnalta kuului pamahdus. Ajattelin linnun lentäneen ikkunaa päin, mutta Hesarin Kuukausiliite vei taas huomioni. Noin puolen tunnin kuluttua menin katsomaan, ja kyllä, linnusta ja lasistahan se ääni oli lähtenyt.

Hangessa kyyhötti sinitiainen, jota lähdin siltä seisomalta hakemaan. Se ei pyristellyt lainkaan vastaan, kun nostin sen pahvilaatikkoon ja vein kellariin.

Googlasin hoito-ohjeita ja käänsin laatikon vielä oikein päin ja suljin kannen osittain. Lintu ei harannut vastaan eikä yrittänyt mitenkään puolustautua.

Kun lintu oli ollut tunnin verran hämärässä ja lämpimässä laatikossa, vein sille pullonkorkissa vettä. Silloin se levitteli siipiään. Ihanaa, piristymisen merkkejä! Ja kun siitä puolen tunnin päästä menin kellariin, lintu lenteli reippaasti ikkunan luona. Siivet toimivat ja pää toimi, ja koska pimeän tuloon oli vielä reilut kaksi tuntia, avasin linnulle oven. Sinitiainen pyrähti heti ulos ja hoitajalle jäi hyvä mieli.

Myöhemmin näin lintulaudalla pirteän sinitiaisen, ja annoin itseni uskoa, että se oli päähänsä tällin saanut ja siitä toipunut yksilö.

Ja syy, miksi lintu lensi ikkunaa päin, on luullakseni se, että ikkunan edessä aina roikkuva runsas amppelikasvi oli juuri silloin kasteltavana ja valumassa liikoja vesiä tiskialtaassa. Seuraavan kerran kastelen kasvin pimeän aikaan tai teippaan lasiin sanomalehteä, jotta linnut eivät erehdy. Olisi ollut kamalaa joutua lopettamaan vammautunut eläin, huh.