Loputon pitkäperjantai

Siltä tämä kevään eteneminen taas tuntuu, kuin eläisi loppumatonta pitkäperjantaita. Loputonta pitkäperjantaita 80-luvun alussa, jolloin tuona ankeutta uhkuvana päivänä ei saanut tanssia eikä laulaa, ja niiltä parilta hassulta tv-kanavalta tuli vain hartausohjelmaa. Koskaan ei ole elämä tuntunut niin pitkästyttävältä kuin noina päivinä.

Samaa pitkästymistä huomaan nyt, kun talvi taas kiristää otettaan ja uhkaa 20 asteen pakkasilla. Lunta ei ilmeisesti ole nyt luvassa ainakaan runsaita määriä, mutta johan tuota jo on melkolailla tarpeeksi. Tosin, asialla on toinenkin puoli. Kinokset suojaavat kasveja kylmältä ja korkeapaineen mukanaan tuoma auringonpaiste kumoaa moninkertaisesti kirkasvalolampun lukemat.

Viherhuoneessa kevät on jo alkanut orastaa. Orvokit itivät reilun viikon päästä kylvöstä.

Taimia nousi kymmeniä. Ne kasvavat aika hitaasti, varmaankin siksi, että huoneessa lämpötila on n. 17 astetta, öisin hiukan vähemmän.

Chili itää vasta nyt, noin kolme viikkoa kylvöstä. Siemenistä on tähän mennessä itänyt puolet kylvetyistä eli kolme tainta on oraalla.

Kamera joutuu ilmeisesti jonkunnäköiseen sekavuustilaan tuolla sinertävässä valossa, kun kuvat ovat vähän epäskarppeja. Kuvaajan osuudesta ei nyt puhuta mitään...

Syksyllä juurruttamani pelargonin pistokkaat ovat talvehtineet nätisti. Laitoin pikkuruukut maanpäälliset osansa luovuttaneen ihmekukan ruukun päälle.

Jotain tuossa keskellä yrittää kasvaa. En kyllä tunnista lehtiä ihmekukan lehdiksi, vai ovatko ne vasta sirkkalehdet? Lähinnä tuo näyttää basilikalta.

Pitänee käydä maistamassa. Saapahan jotain säpinää tähän pysähtyneeseen hetkeen.