Japaninvaahteran talvi

Jos Iltalehden uutisoima väite osoittautuu paikkaansapitäväksi, edessä on kylmin talvi tuhanteen vuoteen. Se kuulostaa kamalalta skenaariolta kaikkien eläväisten olentojen kannalta. Se vaikuttaa myös minikokoisen japaninvaahteran (Acer palmatum 'Dissectum Garnet') kohtaloon. Pikkupuu on kasvanut kolme vuotta ruukussa ja viettänyt talvet sisätiloissa. Nyt tekisi mieli istuttaa se ulos ja katsoa, miten pärjää.

Ruukku on nimittäin tu-hot-to-man painava, sen punnertaminen kellariin vaatii nokkakärryjä ja hauista ja kestävää selkää. Oletettavasti kasvin maanpäällinen osa kuolisi talven aikaan, mutta keväällä kasvu alkaisi kuten perennoilla. Kovin suureksi japaninvaahtera ei kyllä Suomen kesän aikaan ehtisi, mutta oikealla paikalla se voisi silti olla ihan komea.

Ympäristön isot vaahterat ovat ihan eri värivaiheissa juuri nyt. Omalla tontilla sijaitseva yksilö on vielä melkein kokovihreä.

Lähinaapurin puu on keltainen...

... ja kolmenkymmenen metrin päässä nautitaan punaisen eri sävyistä.

Mistähän mahtavat värierot johtua, pääseekö kylmä puraisemaan toisia aikaisemmin kuin toisia? Toivottavasti ensi talvena kylmä ei pure ennätyslujaa, tai otan japaninvaahterani ja muutan päiväntasaajalle.