Ensimmäisenä polvilleen notkahti pihajasmike. Kohta se on ihan kalju ja risuinen.
Heinäkuun alussa sama kasvi oli elämänsä terässä. Tätä ilmettä joutuu taas odottamaan noin 250 päivää.
Syksy on vääjäämätön osa suomalaista vuodenkiertoa, mutta kyllä se silti riepoo, kunnes tilanteen nöyrästi vähitellen hyväksyy ja sulattaa. En kuitenkaan aio "käpertyä kynttilänvaloon hyvän kirjan äärelle", siitä tulee silmät ja selkä kipeäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti