Vähän pieniähän ne ovat, sano. Mutta eivätköhän ne siitä kasva ja täytä maansa.
Jos eivät kasva ja menesty, niin eipä voi syyttää kuin itseään. Kärsimätön tarhuri, väärät ilmat tai väärä istutustapa tai jotain, syy löytyy omista tekemisistä. Plantagenista taimet saisi heti ja halvalla, ja niille kasvutakuun tai ainakin valituksen jälkeen uudet kasvit. Mutta ei, joku ihme vimma saa hoivaamaan näitä rimpuloita kolme pitkää kuukautta työtunteja laskematta...!
Pihalla perennat ovat lähteneet mukavaan kasvuun, tässä tuoksukurjenpolvi (Geranium macrorhizzum), jonka lehtitupsut kasvavat hauskojen pötkylävarsien päässä.
Siperiankurjenmiekka tekee hienot litteät lehtiruusukkeet. Tai paremminkin lehtilätykkeet.
Myös pensasmaailmassa vihertää. Lempipuska, pensashanhikki on lähtemässä uuteen kukoistukseen harmaanruskeasta risukosta.
Valkoinen syreeni on muodostanut pulleat lehtinuput.
On ollut kiva nähdä, kuinka tämä pitkään koivun juurella kitunut syreeni on oman tilansa saatuaan kasvanut korkeutta ja leveyttä ja pukannut muhevia kukkaterttuja.
Muhevuutta on jo näkyvillä myös yrttipenkissä, jossa ruohosipuli on tukevassa kasvussa.
Viikonloppuna napsaisen näistä kolmesta tupsusta maustetta viherhöystöön, jolla yritän syödä pois maasta yhtä riemulla jo ylös puskevat vuohenputket, voikukat ja nokkoset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti