Pihalla lumen alta on paljastunut selviä elonmerkkejä.
Sinivuokko on työntänyt kukkavarren maan pinnalle, ilmoja uhmaten. Kamera ei jostain säätösyystä toista liiloja sävyjä oikein, mutta luonnossa tämä pieni mytty melkein loistaa värikkyydellään.
Omenapuun alla kurottelevat narsissit. Seassa näkyy olevan harmaita jäkälätuppoja, oliskohan orava ne ruopsuttanut rungosta irti.
Narsissien vieressä näkyy idänunikon lehtitupsuja. Kylläpä ovat innokkaita kasvamaan, vaikka lämpötila on hikisesti nollaviivan paremmalla puolella.
Jäälohkareen alta kurkkii kurjenpolven lehti. Oletettavasti se on viime vuotinen, vaikka mieli tekisi uskoa, että se on uutta kasvua...?
Syksyllä istutetut callunat ovat kyllä tehtävänsä tehneet, värit ovat haalistuneet varjoksi alkuperäisestä.
Juuri ja juuri voi erottaa kanervanpunaisen värin. Tosin väriä ei metrisen lumipeitteen alta olisi koko talvena näkynytkään, led-valotkin himmenivät sen taakan alla.
Näin rapea väri oli syyskuussa istutuksen jälkeen.
Viime syksynä juurrutettu pelargonin taimi pukkasi kasvihuoneessa ensimmäisen kukkavarren.
Kohta tätä värien ja muotojen ihanuutta saadaan yllin kyllin! Ensin kuitenkin odotetaan se sinivuokon voimainponnistus. Sen äärelle on sitten hyvä polvistua yksityiskohtia ihailemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti