Kuivattua chiliä perinnöksi?

Kaksi tammikuun lopulla kylvettyä chilin tainta on ihan hyvässä kasvussa, toinen kasvivalojen alla kellarissa ja toinen ikkunalla luonnonvalossa. Tuo luonnonvaloyksilö on kasvanut pidemmäksi, ja taitaa siinä olla ainakin yksi lehtipari enemmän. Vaihdoin heille suuremmat ruukut, kun juuret alkoivat kurkkia edellisten pohjasta.

Ilmeisesti tainta pitäisi latvoa, jotta se tuuhenisi, mutta eihän sitä millään raaski. Mennään tällä yhdellä varrella vaan :)

Toissa kesänä muovikasvihuoneessa eleli kaksi kaupan kasvattia.

Vasemmanpuoleinen oli punainen "Cheyenne", muistaakseni. Oikeanpuoleinen oli oranssi, punaista miedompi lajike, jonka nimeä en muista.

Oranssitkin hedelmät olivat aluksi rapean vihreitä. Taustalla pilkottaa jo väriä saanut veijari.

Chilien kanssa kasvoi myös matala peruspaprika. Yhdestä taimesta sai useita täysikokoisia hedelmiä. Kuvat on syyskuun alusta.

Yllämainittuja chilejä on vielä jäljellä: kuivasin ne kasvikuivurissa ja laitoin lasipurkkeihin. Olen syönyt niitä suht' uutterasti mm. thai-tyyppisessä ruoassa, mutta muu perhe ei ole niin innostunut tulisuudesta.

Ajattelin murskata nämä vielä jauhemuotoon, niin ehkä ne saisi upotettua useampaan ruokalajiin vaivihkaa. Muuten jälkikasvu saa kuivattuja chilejä vielä perinnöksi.